Alan muusikoks! Taiteilijanimenä voisi olla Terttu H

Miksi kukaan ei kertonut, että banaani turvottaa ja banaanivauva tarkoittaakin koko terttua?

img_20170123_231721173_hdr.jpg

Enkä äkkirikastunut tänäänkään. Voitin sentään kolmella eurolla viisi euroa. Miljoonan alku. Ja byrokratiaa vastaan taistelu tuntuu olevan ihan turhaa. Sairastu ja menetä kaikki. Ryöstän kohta siwan. Ei kun… Ota rahat ja juokse. Mutta kenen rahat? Eikä tällä turvotuksella kyllä juosta, eikä piilouduta. Maha näkyis kuitenkin puun takaa.

Ja kun noita liitteitä pitää toimittaa sinne ja tänne. ”Lähetätkö vielä sen ja ton ja tän ja kirkkaanpunaiset villasukat.” Toisaalle taas pyydetään tietoja, jotka lähetin sinne itsekin jo viime viikolla. ”Joo, mut odotetaan nyt sitä samaa lappua vielä sieltä työnantajaltakin.” En lähetä enää ikinä mitään, mitä pyydetään. Ei kuitenkaan kelpaa ja kohta vaadittaisiin jo suklaatakin. Ja sit jostain toisen kopin uumenista kuuluis tiukka ”mä en tykkää suklaasta, mulle lakua tai sit niitä salmiakin makuisia ufoja, niitä pehmeitä, mitä myytiin 90-luvulla Tiimarin irtokarkkihyllyssä!”

Pitäkää tunkkinne. Alan muusikoks. Mällään lapsilisät karaokekisoihin. NIH! Ettäs tiiätte!

Suhteet Oma elämä Raha Ajattelin tänään

Tänään aion äkkirikastua!

Mä olen imocur-taivaassa!

Voin taas vaihtaa osoitteeni pois vessasta. Minut voi tavata tästä lähtien myös toimistossa, mökömökö-luolassani ja opamoxin jälkeen jopa olkkarista tai keittiöstä. Ihan huippua! Tai no niin huippua, kun se näissä sfääreissä voi olla. 

Lääkityksen purku. Ihan hirveetä. Nyt en ota enää aamuisin yhtään ja päivisin vain yhden. Ketipinorin jätin ihan omasta typeryydestäni pois, koska pinnallisuus. Haluan mahtua karaokekisoissa housuihini. Auki jätetyillä housuilla tuskin pääsee jatkoon. Paitsi, jos aloitan kertomalla hyvän vitsin niistä? Saisinko sen jälkeen enää edes laulaa kisabiisejäni? 

Lääkityksen purku. Ihan hirveetä. Toistanko itseäni? Vieroitusoireita ja tänään ei pitänyt tasapaino yhtään aamupäivällä. Kuuluuko tämäkin siihen? Kävelin seiniä pitkin antamaan kissoille ruokaa. Kyykistyin puristamaan sitä hyvän tuoksuista, ihanan näköistä ruokaa annospussista… Nyt sitten, oon viimeksi rakastanut kissanruokaa raskaana ollessani. En syönyt. En. Nuuskuttelin vaan. Mutta nyt sitä pussia lautaselle tyhjätessäni lensin pyllylleni ja puolet ruoista lattialla ja mun sormillani. En lipaissut. En! Teki kyllä vähän mieli. EN OLE RASKAANA, SE ON TURVOTUSTA! 

Seuraavaksi kävelin seiniä pitkin vessaan ja istuin ohi pöntöstä. On vähän pylly kipeä. Jos kävelin polvikivussa niin kuin olisi vasara poikittain pyllyssä, niin tää pyllykipu jotenkin neutralisoi sitä. Kävelen melkein normaalisti. Takaisin maate ja uskalsin nousta vasta, kun sain ottaa päivälääkkeen. Kohta sekin jää pois. Innolla odotan! Innohan oli joku sisustusohjelma? Tuleeko sitä vielä?

Ja voi luoja, että mulla on himoja. Grauh! Ei sellaisia, senkin pervot. Tai no on, mut ei puhuta niistä. Banaanihimoja. Mä en koskaan ole tykännyt banaanista. Nyt syön niitä kilokaupalla. Olen kuullut, että niihin voi jäädä koukkuun, mutta en tiennyt, että se näin pahasti koukuttaa. Onko kukaan muu huomannut moisia vaikutuksia? Ja mitenkäs päin se meni. Raaka ja kypsä. Kumpi teki vatsalle mitä? En jaksa googlettaa. Eikä nyt ehdi, on niin paljon asiaa. 

Ps. Tänään yritän rikastua sillä Veikkauksen uudella pelillä, jota mun pitäisi olla myymässä, mutta en edes muista, mikä sen nimi oli… Ota rahat ja juokse? Ei, ei se tainnut olla sekään. No, se selviää sit ehkä illalla, kun olen äkkirikastunut sillä. 

Tää on yllättävän hyvä yhdistelmä.

img_20170123_1848052801.jpg

Kelalle ja Pamille pyllistän. Noin niin kuin kuvainnolisesti. 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Raha