Mistä mä saisin hiukan voimaa?
Ei mulla oikeasti ole edes asiaa, kuhan tekee mieli jaaritella ja puhua sekavia. Eilen joku kysyi, että mikä lääkitys mulla on, että haluaa ehdottomasti samanlaisen. Tirsk.
No ei nää lääkeasiat ole kyllä oikeasti yhtään hauskoja. Ei tirskututa. Mut turrutetaan. Mut yritetään saada nukkumaan. Veikkaisin lumenapeiksi, jos en haahuilisi päivisin ympäri asuntoa ja kauppoja typerän näköisenä, muistamatta mitä olen tekemässä tai missä olen tai kuka hitto minä olen.
Äsken katselin pää kallellaan kahvinkeitintä. On muuten moccamasteri, keittää hyvät kahvit, suosittelen. Mies keitti pannullisen, siinä ajassa ehti mennä jo vähän niin kuin niskat juntturaan. Ja tuo on muka nopea keitin. No, eipäs haukuta, keittimelle voi tulla paha mieli.
Mulla on perunat porisemassa. Kuorin äsken kilon perunaa. Tai no äsken ja äsken, en minä muista, koska se oli. Pääasia, että oli joskus ja nyt ne on tulilla. Kai ne kohta voisi räpeltää muusiksi ja laittaa haudutusuuniin imeltymään. Kuha nopeasti imeltyy, niin pääsisi lämmittämään torppaa. Haudutusuunin lämpötila on nyt juuri otollinen imellytykseen. Mutta ai samperi, että täällä on kylmä! Tai sit se on tää kuume. Jopa tämän kauimmaisen huoneen lämpömittari väittää, että täällä on +19 astetta. Minä haahuilen silti peitto selässäni täällä.
Tänään vointini on lähes ok. Huijasin, ei se oikeasti ole. Mä en edes tiedä, miten mä saan tuon kahvin vatsaani, kun kurkkuun sattuu niin julmetusti. Toimiskohan tähän se teinien tamponikänni-jutska? Kahvitamponit. :’D No niin, sainpas itseni nauramaan. Sama huumorintaju nääs kuin itselläni.
Mitähän sitten? Juon tuon kahvin vaikka väkisin, ehkä virkkaan jotain kivaa tai sitten suunnittelen tämän vuotisen piparkakkutalon. Voin luvata, että talolta se ei ainakaan tule näyttämään. Olenhan vain puolivalmis talonrakentaja. On sekin jotain. Olen joskus askarrellut roskiskoppeja. No niin, siinähän olisi ideaa!
Oikeasti mä en jaksa tehdä mitään. Mistä mä saisin hiukan voimaa.