Joulutarina

Olipa kerran kotitonttu. Hän pukeutui vaalean violettiin asuun ja violettiin lakkiin. Hänellä oli tumma iho ja tumma parta. Kotitontun nimi oli Peetu.

Peetu katsoi ikkunasta ulos ja näki siellä vaalea ihoisen ja hieman punertava partaisen tontun vihreässä asussaan ja lakissaan. He katsoivat toisiansa päitänsä kallistellen kunnes Peetu osoitti ulko-ovea.

Peetu päästi toisen tontun sisälle lämpimään ja katsoi häntä pää kallellaan kummastellen. Hän käpälällään kokeili toisen tontun naamaa ikään kuin varmistuakseen, että hän todella oli siinä.

”Sakari”, sanoi toinen tonttu ja ojensi kätensä. Peetu ojensi myös kätensä ja he kättelivät. Sakari katsoi ympärilleen kuin jotain etsien ja Peetu katsoi Sakaria. Lopulta Peetu kysyi: ”Mitä etsit?”

Tontut teki minulle ystäväni Freya Lappalainen ja tarinani pohjautuu juuri näihin tonttuihin.

Sakari vastasi etsivänsä ihmisiä ja kertoi kuinka hänen tehtävänsä oli valvoa ihmisten toimia ja kirjata ne ylös. Näin tiedettäisiin, että kuka on ollut kiltti. Peetu vastasi, ettei täällä ole ollut ihmisiä kymmeneen vuoteen. Vain hän, pieni kotitonttu.

Sakari katsoi Peetua arvioiden. Sitten hän ehdotti: ”Tule kanssani Korvatunturille. Saat ruokaa, seuraa ja puuhasteltavaa!” Peetu mietti tarjousta vakavasti. Voisiko hän – mitätön kotitonttu – muuttaa Korvatunturille joulutontuksi?

Sakari suostutteli Peetua kertomalla kuinka hän sopisi joulutonttujen pariin ja miten mukavia joulutontut ovat. Hän vakuutti, että Peetu otettaisiin avosylin vastaan ja hän saisi paljon uusia ystäviä eikä hänen tarvitsisi elää enää yksin tyhjässä talossa.

Peetu mutusteli asiaa hetkisen ja suostui. Peetu ja Sakari lähtivät yhdessä kohti Korvatunturia ja elivät parhaina ystävinä eläminsä loppuun asti.

Sen pituinen se.

suhteet hopsoa
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *