Kaksi puolta

Käyn tällä hetkellä kamppailua identiteettini kanssa. Yritän löytää tasapainoa feminiinisyyteni ja maskuliinisuuteni välille, jonka vuoksi olen asian tiimoilta normaalia herkempi. Tämän vuoksi myös muiden sanat tuntuvat tavallista enemmän ja niiden vuoksi tunnen olevani jatkuvasti vääränlainen ja epänormaali. Oikeastihan en ole kumpaakaan ja tiedostan sen järjelläni, tunteeni vetävät kuitenkin omia ratojaan.

Lisäksi tunnen häpeää identiteettini vaikutuksista läheisiini. Sitä, mitä läheiseni joutuvat käymään lävitse, kun en ole ”perinteisellä” tavalla mies. Hävettää, että minuna oleminen tuottaa pään vaivaa ja jopa vaikeuksia toisille ihmisille. Tiedän, että tämä on aika absurdi häpeän aihe. Näin minä kuitenkin tunnen.

Rakastan kuitenkin identiteettiäni vaikkei siltä tässä tekstissä varmaan kuulostakaan. Olen enemmän kuin mielelläni juuri tällainen kuin olen, mutta juuri tänään ne minuna olemisen varjopuolet hypähtivät esille.
Valo jättää aina varjon, mutta varjoa ei ole ilman valoa
(okei, paskin tsemppauslause ikinä).

suhteet oma-elama syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *