Näin sunnuntain kunniaksi kaavailin hieman rennompaa postausta, joka olisi mukava kirjoittaa ja jota teidän rento lukea. Kuluneella viikolla on tullut kirjoiteltua jälleen hieman syvällisemmistä aiheista, joten ehkä tämä postaus tuo mukavaa vastapainoa niille! Blogeissa on nimittäin kiertänyt jo pidempään ”Rehellisiä kuulumisia -haaste”, johon ajattelin nyt itsekin viimein tarttua. Tässä haasteessa paljastan, mitä kuuluu eri elämän osa-alueille – miten esimerkiksi voin henkisesti ja mitä kuuluu työrintamalle? Postaus on siis koonti kuulumisistani, mutta jäsennellyssä muodossa.

Mitä oikeasti kuuluu?

Tällä hetkellä fiilis on aika odottava. Ensi viikolla kuukausi vaihtuu heinäkuuksi, mikä tarkoittaa itselleni rennompaa työtahtia, sillä duuneista putoaa yksi kolmasosa kutakuinkin kokonaan pois. Lisäksi ensi viikolla lähden reissuun, josta palaan vasta kuun viimeinen päivä. Moni on kysellyt, eikö minua harmita lähteä parhaimpaan aikaan vuodesta pois Suomesta, mutta itse en osaa ajatella asiaa tuolta kantilta. En oikeastaan koskaan mieti, että jos lähden jonnekin, jäänkö paitsi jostain, mitä tapahtuu täällä Suomessa? Mielestäni elämä on juuri siellä, missä minäkin hetkenä olen. Eli jos olen Balilla, elän siellä miettimättä, mitä Suomessa mahtaa tapahtua. Ja usein noudatan tätä muuten aika kirjaimellisesti, enkä pidä kovin paljon yhteyttä Suomeen. Tämä auttaa siinä omasta arjesta irtautumisessa, kun ottaa arkisiin asioihin pientä etäisyyttä.

Yleisesti fiilis on ollut nyt juhannuksen jälkeen virkeämpi ja monin tavoin parempi kuin ennen juhannuksen lepopäiviä. Pakko siis sanoa, että silloin jos tuntee olonsa väsyneeksi, kannattaa itselleen ehdottomasti ottaa omaa tilaa ja aikaa! Vaikka se tarkoittaisi jostain luopumista, suosittelen sitä silti. Omat rajat ja tarpeet on hyvä opetella tunnistamaan ja sen lisäksi vielä kunnioittaa niitä. Tämä ei todellakaan ole itsestään selvää, sen voin minäkin rehellisesti myöntää. Vaikka olen suhteellisen nuori vielä, kyllä huomaan, miten keho tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen kuin vaikka parikymppisenä. Tämä on toki vähän nihkeä itselleen myöntää, ettei kykene täysin samaan kuin joskus, mutta toisaalta realisti on hyvä olla. Kun uskaltaa myöntää itselleen tarvitsevansa lepoa enemmän kuin aikoinaan, auttaa se omalla tavalla voimaan paremmin.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla menee oikein mukavasti, vaikka paikoitellen olen kieltämättä meinannut hukkua siihen kaikkeen tekemiseen, mutta uskon, että pikkuhiljaa asiat alkavat lutviutumaan. Kesäkuussa olen ottanut myös blogin suhteen rennommin, eli pitänyt välillä vapaapäivän, jos toisenkin kirjoittamisesta, vaikka se onkin tarkoittanut postauksettomia päiviä. Ennen koin tuollaisesta aina jäätäviä morkkiksia, mutta tällä hetkellä, kun teen paljon muutakin, olen opetellut antamaan itselleni armoa. Ei tämä blogi kaadu siihen, jos kuukaudessa on muutama postaukseton päivä, sillä ylläpidän kuitenkin hyvin säännöllistä kirjoitustahtia. Ja siis toivon teidän olevan samaa mieltä! Tarkempaa postausta aiheeseen liittyen on tulossa ensi viikolla, joten silloin sitten hieman lisää tämänhetkisestä työtilanteestani ja yleisiä fiiliksiä yrittäjyydestä.

Parisuhde / perhe / ystävät?

Parisuhde -rintamalla on aika hiljaista ja puhtaasti siitä syystä, ettei ole ollut kiinnostusta ravata treffeillä ja kuten torstaina kirjoittelin, kai vähän pelkään tällä hetkellä uusiin ihmissuhteisiin heittäytymistä tai edes uusiin kaksilahkeisiin tutustumista. Tällä hetkellä ei kiinnosta säätää kenenkään kanssa ”turhaan” tai oikeastaan edes lähteä sellaisiin juttuihin mukaan, joissa ei ole tulevaisuutta. Eli suhtaudun sinällään asiaan aika vakavasti – monen mielestä varmasti liiankin vakavasti. Tätä asiaa voisi olla kieltämättä hyvä terapiassa avata, nimittäin kyllä itsekin oivallan sen, miten tällainen blokki ei ole hyvä juttu ja voi viedä lopulta todella pahaan lukkotilaan itsensä kanssa.

Perhe ja ystävät ovat itselleni oikeastaan sama asia, sillä pidän ystäviäni perheenä. Elämässäni on tällä hetkellä aktiivisesti neljä hyvin läheistä ystävää, joiden kanssa ollaan yhteydessä melkeinpä päivittäin ja joiden kanssa ilot ja surut tulee jaettua. Tämä on todellinen rikkaus, sillä aina näin ei ole elämässäni ollut! Vaikka olen paikoitellen vähän erakko, kyllä nautin myös sosiaalisesta tekemisestä ja siitä tietoisuudesta, että elämässäni on ihmisiä, jotka ovat rinnallani tapahtui mitä tapahtui. Tällä viikolla tutustuin muuten pitkästä aikaa uuteen ihmiseen, jonka voisin mahdollisesti kuvitella joku päivä ystäväkseni! En ole aikoihin heittäytynyt tällaiseen tilanteeseen, sillä olen ihmisten suhteen aika varovainen. Minulla on nimittäin parin vuoden sisään ollut nyt kaksikin sellaista tapausta, joissa olen ajatellut ihmisestä hyvää ja antanut heille itsestäni ystävyys -mielessä, mutta lopulta on sitten paljastunut kaikenlaista. Ei sillä, että itsekään olisin täydellisyyden huipentuma enkä missään nimessä kanna kaunaa ketään kohtaan, mutta olen kuitenkin aika tarkka lähipiiristäni. On tietynlaisia arvoja, joita pidän arvossa ja jos muut eivät niitä kanssani jaa, silloin on aika hankala rakentaa läheisiä ihmissuhteita. Tai näin minä ajattelen. Ystävyydessä tulee vallita luottamus, rehellisyys ja tietynlainen saman henkisyys. Samanlaisia ei tarvitse olla, mutta maailmaa tulee katsoa edes pääpiirteittäin samasta perspektiivistä.

Matkat? 

Kuten jo alussa mainitsin, ensi viikolla on lähtö Balille! Tällä kertaa aikaa kohteessa on tosiaan kuukauden päivät, joten mihinkään ei ole hoppu ja siksi kierrellään eri paikkoja ja hypellään saarien välillä. Blogia päivittelen reissusta aktiivisesti, joten pääsette seuraamaan matkani kulkua. Muutamia postausideoita olen jo reissuun miettinyt, mutta jos tulee mieleen jotain, mistä haluatte erityisesti lukea, kertokaa ihmeessä? Kaiken ei tokikaan tarvitse liittyä itse matkakohteeseen, eli kaikenlaiset postausideat ovat tervetulleita! Muutoin tuskin tulee matkoja enää tähän vuoteen. Ehkä maksimissaan joku piipahdus Kööpenhaminassa tms. mutta pidempiä lomamatkoja tuskin teen enää tämän vuoden puolella.

Harrastukset / hyvinvointi?

Itselleni harrastukset ovat oikeastaan hyvinvointiin liittyviä, eli luokittelen treenaamisen harrastukseksi. Treenit ovatkin kulkeneet jo pidempään hyvin ja olen huomannut kehitystä tapahtuneen. Nyt heinäkuun ajaksi salikortti jää kuitenkin tauolle, joten katsotaan, mikä on kunto sitten reissun jälkeen. Toki matkalle mukaan lähtevät juoksulenkkarit ja joogakamppeet, joten aivan varmasti tulen reissussa tavalla tai toisella liikkumaan. Olen jo hieman katsastellut erilaisia hyvinvointikeskuksia Canggusta, joissa voisi ainakin joogailla ja mahdollisesti treenata muutakin. Itselleni liikunta on sen verran tärkeää, että kyllä aina matkoilla jollain tavalla liikun, oli sitten kyseessä viikon tai kuukauden reissu!

Jos taas mietin yleisesti hyvinvointiani, on se aika hyvässä balanssissa lukuun ottamatta ehkä sellaista levon ja työnteon tasapainoa, jonka kanssa olen joutunut jonkin verran kamppailemaan. Mutta noin muuten, on mieliala aika hyvä ja ollut sitä jo pidempään. En oikeastaan edes muista koska olisi ahdistanut todella paljon tai olisin kokenut masentavia ajatuksia? Mieli onkin hyvin positiivinen, mikä osittain johtunee tästä kesästä ja valon määrästä. Lisäksi elämässäni on tapahtunut viime kuukausina pääasiassa positiivisia juttuja, jotka ovat kohottaneet mielialaa ja tuoneet hyvää fiilistä! Ehkä tässä kohtaa hieman pelottaa, tuleeko kaikki vielä lähitulevaisuudessa romahtamaan, sillä nyt menee vähän liiankin hyvin.

Inspiroi eniten / vähiten?

Eniten inspiroi kesä ja valo, ihanat ihmiset ja onnistumiset elämässä! Vähiten puolestaan itsekkäät ja itsekeskeiset ihmiset ja pakko sanoa tähän, että jopa raha. En tiedä onko minussa jotain vikaa, mutta raha ei ole koskaan minua motivoinut ja tuskin tulee motivoimaan. Sen sijaan arvostan sitä, kun saan tehdä asioita joista nautin, minulla on riittävästi vapaa-aikaa ja ylipäänsä se henkilökohtainen elämä hyvässä kondiksessa! Kun on käynyt pohjalla, sitä osaa jotenkin arvostaa todella paljon sitä kaikkea hyvää, mitä elämässä tällä hetkellä on.

Tällä hetkellä syön / katson / luen?

Juuri nyt juon smoothieta, eli ”aamiaistani” ja siinä rinnalla lipitän kahvia. Katson hyvin vähän televisiota ja pakko sanoa, että nyt kun Salatut Elämät jäi kesätauolle, en avaa televisiota oikein koskaan. Periaatteessa televisio on aika turha kapistus kodissani ja olenkin miettinyt, myisinkö tuon televisiotason television kera kokonaan pois ja ostaisin tilalle yksinkertaisen metallisen hyllystön?

Luen tällä hetkellä Sigmund Freudin kirjaa, Unien tulkinta. Tuo on ollut luettavana jo todella pitkään, mutta koska kirja on hyvin paksu ja pientä tekstiä, on sen lukeminen aika työlästä. Reissuun lataan varmaan pitkästä aikaa äänikirjasovelluksen ja kuuntelen sieltä mm. ”Idiootit ympärilläni”. Tuo kirja on nimittäin ollut lukulistalla jo todella pitkään, joten reissussa voisi olla oiva hetki laittaa se kuunteluun!

Mitä odotan?

No ehkä hieman ensi viikon reissua, Flow -festivaaleja ja vaikka näin ei ehkä saisi sanoa, niin elo- ja syyskuun pimeneviä lämpöisiä iltoja. Pidän todella paljon syksystä ja näen syksyssä aina runsaasti potentiaalia kaikelle uudelle, joten hieman jo sitä odotellessa… Onneksi tässä on kuitenkin kesää vielä jäljellä, joten siitä pitää ehdottomasti nauttia!

Ihanaa sunnuntaita juuri sinulle!

Kuvat: Taru Tammikallio