Paino on sivutuote elämäntavoista - Mitä se tarkoittaa? osa 3

Kuva: Pixabay

Onnistuminen on sivutuote omistautumisesta itselle tärkeille asioille. Keskeneräisyyden hyväksyminen. Voimavarojen keskittäminen. Siinä tiivistelmänä ajatukseni Maaret Kallion haastattelusta sovellettuna painoasioihin.  Se, minkä itse yhtälöön vielä lisäisin on eläminen. Muutoksista huolimatta ihan tavallisen arjen eläminen. 

Kuten viime postauksessa korostin, muutoksia tehdessä ei voi eikä tarvitse tulla valmista heti samantien. Olemme kärsimättömiä ja ihmisyyden luonteeseen kuuluu tietynlainen mukavuudenhalukkuus, onhan se eloonjäämisemme kannalta ollut järkevääkin resurssien säästämiseksi. Kuitenkaan automatisoituneista tavoista emme opi ulos noin vain, vaan tarvitsemme toistoja ja toistoja. Keskimääräisiä arvioita olen kuullut ja lukenut olevan muutamista viikoista jopa pariin vuoteen. Joka tapauksessa oppiminen ei tapahdu heti huomenna. Kiireen voi siis unohtaa (tai antaa mennä menojaan). Parasta olisi, jos muutos kulkisi ikäänkuin muun elämän rinnalla.

ELÄMÄÄ MUUTOKSESTA HUOLIMATTA

Osa ihmisistä tekee ison numeron aloittaessaan muutoksen, tekee siitä projektin, jonka kulusta infoaa somekanavissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Se on ok, jos se auttaa itseä alkuun ja sitoutumaan muutoksen tekemiseen. Joillakin tarvittava tsemppi ja vertaistuki voi löytyä julkisten kanavien kautta ja voi näin ollen edistää muutokseen sitoutumista.

Itse suhtaudun tällaisiin vähän ristiriitaisin miettein. Itse kokisin tämänkaltaisesta tiedottamisesta paineita suoritutuaa. En ole parhaimmillani tarkkailun alla, parhaiten toimin, kun saan itsekseni häärätä ja pohtia tekemisiäni ja niistä herääviä ajatuksia. Julkiseksi muutoksen tekeminen tuntuisi siksi itsestä vieraalta. Näen myös riskin suorittamiseen, jolloin kysymysmerkiksi jää, sisäistyykö muutoksen teko todella, tuleeko samalla pohdittua sitä, miltä muutos tuntuu, miksi sitä tekee ja mitä siitä saa. 

Itse kannatan matalaa profiilia. Elämistä muutoksen rinnalla kuten ennenkin. Voimavarojen säästämistä tiedottamisesta muun arjen pyörittämiseen ja muutoksen ottamista mukaan kuin uutena perheenjäsenenä, jolle opetetaan talon tavat. Innostua saa ja vähän hössöttääkin, mutta malttaa siitä huolimatta pitää huolta muista itselle tärkeistä asioista. Nukkua, syödä, liikkua, tavata ystäviä, viettää aikaa kumppanin ja lasten kanssa, käydä töissä ja opiskella, harrastaa, juhlia, herkutella ja olla vaan. Elää arkea ja juhlaa, elämää kokonaisuudessaan. Muu elämä ei siis mene pauselle kun sinä teet muutosta. Tämä on äärettömän tärkeää paitsi jaksamisen myös esimerkiksi katastrofiajattelun kannalta. Jos olet taipuvainen murehtimaan tulevaa ja maalaamaan kauhukuvia menetetyistä asioista (vertaa viimeiset ateriat edellisessä postauksessa) on mielestäni erittäin tärkeää osata pysyä nykyhetkessä ja huomioida asiat, jotka EIVÄT muutu ja näin rauhoittaa omia pelkojaan. 

ARKI ON POMPPIVAA, NIIN SAA MUUTOSKIN OLLA

Se, mistä ihmisiä saa painoasioissa yleisimmin rauhoitella ovat heiluvat vaakalukemat. Se, kun työstä huolimatta lukema ei liiku koko ajan suuntaan tai toiseen, vaan sahaa edestakaisin tai välillä pysyy paikoillaan. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, jos sitä vertaa tähän summa elämäntavoista-näkemykseen. Emmehän me syö, nuku, liiku tai stressaa samalla tavalla joka päivä, vaan myös elämäntavoissamme tapahtuu liikehdintää suuntaan ja toiseen. Ja saakin tapahtua. Energiantarpeemme, -kulutuksemme ja elintoimintomme vaihtelevat päivittäin jonkin verran. Emme siis mitenkään saa vakioitua normaalissa arjessa kehoamme ja mieltämme toimimaan kuin robotti. Emme elä tyhjiössä, emme laboratoriossa, jossa periaatteessa kaikki muuttujat ovat vakioitavissa. Meitä ihmisiä ei voi vakioida. 

On hyväksyttävä, että muutokseen (tai no elämään yleensäkin) kuuluu tietty epävarmuus ja hallitsemattomuus. Mutta kysynkin, onko se edes tarkoituksenmukaista pystyä hallitsemaan kaikkea kaikkialla? Mitä käytännön hyötyä on sillä, painaako tietyn tasaluvun? Toki mielemme siitä saa iloa ja turvaa, mutta kehomme toiminnan kannalta pelkkä lukema ei kerro koko totuutta. Olo, vireystila, mieliala, jaksaminen yms. voivat vaihdella, vaikka vaakalukema ei ja nimenomaan tällaiset ei-niin-helposti-vakioitavat muuttujat, kuten kehomme viestit, ovat nimenomaan niitä, jotka siellä käytännön arjessa vaikuttavat tekemisiimme ja tekemättä jättämisiimme. 

Kun työskentelen painoon liittyvien asioiden kanssa, kysyn toistuvasti potilailtani havaintoja näistä kehon viesteistä. Nälästä, kylläisyydestä, vireystilasta, jaksamisesta, mielialasta jne. Ne ovat erittäin tärkeitä työkaluja, sanoisin jopa tärkeämpiä kuin se vaaka, jolla useissa tapauksissa heittäisin vesilintua. Ja jos puntari hommaan kuuluu, niin kehon viestien kuuntelun pitää kulkea rinnalla mukana ihan yhtä tärkeänä muutoksen mittarina. On käännettävä katse itseen ja tunnusteltava, miltä muutos juuri minussa tuntuu eikä luottaa sokeasti numeroihin. Sillä ilman sisäistämistä ja todellista muutoksen merkitystä itselle on muutos yhtä nopeasti poisotettavissa kuin millä vauhdilla puntarin viisari heiluu. 

MUUTOS ON TYÖTÄ

Jos näiden postausten jälkeen sinusta tuntuu, että muutoksen tekeminen tuntuu vaikealta, niin hyvä. Sillä muutos on vaikeaa. Ei mahdoton, mutta työtä se vaatii. Jos olen saanut edes vähän heräteltyä pohtimaan sitä, mistä pysyviksi tarkoitetuissa muutoksissa on oikeasti kyse, niin hyvä. Sillä minusta muutosta itsessään tulee kunnioittaa. Ennen kaikkea kehoamme ja mieltämme tulee kunnioittaa sen verran, että ymmärtää olla leikkimättä niiden kanssa.  Kannustan ehdottomasti tekemään elämäntapamuutoksia: nukkumaan, syömään ja liikkumaan säännöllisesti ja hallitsemaan omia stressileveleitä. Mutta muistutan, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ei. Ne vaativat työtä. 

Muutoksen tekoon kannattaa lähteä nöyrällä asenteella, matalalla kynnyksellä ja sopivilla eväillä varustettuna. Liika into ja touhotus pois ja rauhallisia hengityksiä, aikaa, kärsivällisyyttä ja päättäväisiä katseita niiden tilalle. Mieti tarkkaan, mihin haluat voimavarasi käyttää. 

Tähän päättyy tämä postaussarja.  Postaussarjan aiemmat osat löytyvät täältä (osa 1) ja täältä (osa 2).

Keskiviikkoterveisin,

Katja

Kommentoi