Harvinaisen hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä. Jänniä päiviä nämä tällaiset ja niin kovin harvassa. Tänään olen hymyillyt, hyppelehtinyt ja hieman jopa nauraa hykertänyt. Totta puhuen aamu lähti hitusen kankeasti käyntiin, mutta lähti kuitenkin. En ole aamuisin todellakaan mikään päivänsäde, vaan ennemminkin kahvia ryypiskelevä sielunsyöjämonsteri, kuten kuvasta näkyy…

IMG_20181115_233106.png

Tässä vaiheessa maailma oli vielä paha paikka. 

Minulla oli pari tuntia aikaa sooloilla ennen sovittua terapiaistuntoani, joten päätin kerrankin laittautua kunnolla. Musiikit soimaan ja meikkipussukka esille. Kun meikit oli viimein mintissä ja tukka aika bueno, viskoin tarpeelliset kamat laukun pohjalle ja suuntasin kohti bussipysäkkiä. 

IMG_20181115_213623.png

Katsokaa, miten hieno vessa. 

Siinä bussissa istuskellessani päähäni putkahti ajatus pikaisesta lävistysliikkeessä käynnistä myöhemmin iltapäivällä. Jäin kypsyttelemään ajatusta ja kiireellä kipitin kohti terapeuttini toimistoa.

Siellä sitten höpöttelin hieman kaikenlaisista asioista. Taisi itse asiassa kaikki jutut olla tällä kertaa jopa varsin positiivisia. Kerroin kuinka tilille kilahti Kelalta hieman helppiä, joten rahahuolet ovat hetkeksi poissa, poikaystävän kanssa menee hyvin ja olotilakin tuntuu suhteellisen virkeältä. Sain myös kuulla hyviä uutisia…ensi vuonna pääsen käymään psykoterapiassa kaksi kertaa viikkoon…jei! 

IMG_20181115_172157_164.jpg

Olin jo tässä vaiheessa yhtä hymyä, mutta odotas vain…myöhemmin meinaa mennä naama ihan rikkipoikki… 

Terapia-ajan jälkeen päätin harppoa torin halki lävistäjän paikkeille. ”Mulla on ekaks kaks kysymystä…kipu ja tulehdusherkkyys?” Vastaukset miellyttivät minua, joten salavaivihkaa suustani pääsi ”Okei, aletaan hommiin!” Tajusin, mitä menin sanomaan astellessani alas rappusia varsinaiseen lävistystilaan. 

IMG_20181115_172157_162.jpg

Homma oli nopeasti ohi ja kipukin varsin siedettävä. Myhäilin siinä sitten tyytyväisenä. 

Piti käydä ostamassa uusi hammasharja ja jotain mössömäistä syötävää, joten kaupan kautta bussipysäkille ja siitä kotia kohti.  Koko matka meni tietenkin snäppäillessä ja viestitellessä. Kotona sitten irvistelin yksin peilin edessä miettien ”on se pähee”. Vähän siinä sitten intopiukeana siivoilin, minkä jälkeen kirmasin äipän tykö. Okei, tein minä ensin itselleni vielä budjettisuunnitelman…tai noh…listan asioista, mihin en saa käyttää loppuvuonna rahaa. (Sovin jo hiljaa omassa päässäni, että uusin lävistys oli myöhästynyt synttärilahja minulta minulle, eiks jee) 

Äipän kanssa pyörähdettiin nopeasti kaupoilla ja sitten vetäydyin takaisin omaan marsun kolooni. Ainiin, ehdin minä siinä välissä luoda suunnitelmia loppuviikolle ja poikaystävän kanssa sovittiin, että hän tulee kämpilleni illasta häiriköimään. 

Oltiin me kyllä niin söpöjä. Ihan kuin kolmasluokkalaisia. Pieniä huulten kosketuksia ja eskimopusuja. Kunnon pusut on kielletty kahden viikon ajan. Hui hirveetä, on se pitkä aika. Naureskelin boyfriendille, että kahden viikon päästä meillä on sitten kunnon pususessio. Hetken minä sitten jaksoin istua sängyn päällä puurolautanen sylissä ja koittaa nieleksiä sitä (siis puuroa, en lautasta) ilman, että kieleen sattuu. Luovutin. 

Korut ja meikit veks, särkylääkettä naamariin, vesipulloja valmiiksi jääkaappiin ja sukellus peiton alle. Poikakaveri nukahti taas nanosekunnissa ja meitsi jäi härväämään puhelimella. Tässä minä vieläkin härväilen. Pitäisi varmaan lopettaa tämä härväily. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *