Ladataan...
Onnenpäivä

Käväisin reilu viikko sitten värjäyttämässä haalistuneen tukkani paikallisessa kampaajakoulussa, kun eräällä suomalaistytöllä sattui sopivasti olemaan tarvetta pitkätukkaiselle värjäysmallille. Kun tukka oli taas palautettu oikeisiin sävyihin (kiitos ihana!), kysäisi viereisen pisteen tyttö, että kiinnostaisiko minua mahdollisesti hiustenleikkuu, hän kun tarvitsisi seuraavalle viikolle leikkausmallia. Koska reuhkani oli saanut kasvaa rauhassa jo hyvän tovin ja latvat olivat kipeästi tasauksen tarpeessa, vastasin myöntävästi.

Tänään koitti sitten se päivä, kun suuntasin kohti kampaajakoulua ja teroitettuja saksia. Istahdettuani peilin eteen, heitti päivän artisti eteeni suunnitelman hiustenleikkuusta: 

"Tämmöisen leikkauksen ajattelin sulle tänään tehdä". 


(tähän pari väliin jäänyttä sydämenlyöntiä)

Tuijotin paperia silmät pyöreinä enkä tajunnut siitä paljoakaan. Ensisilmäyksellä kaikissa kuvissa hahmo näytti kaljulta tai ainakin hyvin lyhyttukkaiselta ja kun pyörittelin paperia hetken, näytti jokaisen piirroshahmon päässä keikkuvan irokeesi. Voih*lvetinp*rkeleenp*rse. En sitten tajunnut kysyä etukäteen, että minkälaiseen leikkuuseen olinkaan malliksi lupautunut.

Ilmeisesti tyttö tulkitsi lakananvalkoisilta kasvoiltani, että hätä on nyt suuri ja kiirehti rauhoittelemaan, ettei suinkaan ole pätkäisemässä tukkaani lyhyeksi. Vedin pari kertaa henkeä, kun sakset peilikuvassa alkoivat viuhua ja hiussuortuvat putoilla lattialle. Kyllä kai tästä ihan hyvä tulee...

Leikkausoperaatio otti hyvän tovin ja tarkkailin ihaillen, kuinka ote saksiin ja leikkauskulma vaihteli sujuvasti suortuvasta toiseen siirtyessä. Olin aina kuvitellut, että hiustenleikkuu on sitä, että otetaan sakset käteen, rapsaistaan valitsemasta kohdasta ja sillä selvä. Tuo paperilla ollut suunnitelma, erilaiset otteet ja lopputulos todistivat kuitenkin luuloni vääräksi. Se on pelkkä pitkän tukan kerroksittain leikkauskin taitolaji.


Ja hitsit, hyvähän siitä tuli!


 

 

 

Ladataan...
Onnenpäivä

...totesin, että värjätäänpä tukka sitten tummanlila-oranssiksi, josko se olisi vähän aikuismaisempi väri. 


Älkääkä käsittäkö väärin, luottokampaajani on huipputyyppi, joskin Orange Countymaisen konservatiivinen hiuskuontaloiden suhteen. Hänen käsissään kun syntyy yleensä vaaleaa, vielä vaaleampaa ja supervaaleaa Kalifornian suortuvaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa kymmenvuotisella urallaan myös tummanlila-oranssia suomalaispörröpäätä.

Meidän molempien ollessa lopputulokseen varsin tyytyväisiä (joskin itse haluan ensi kerralla kokeilla vielä kirkkaampaa oranssia latvoihin), päätimme ristiä syntyneen liukuvärin sangriaksi. Ja kylläpä tuntuukin heti paljon aikuisemmalta, hah! 


Mutta mitäs mieltä te olette, onko ihan se ja sama minkä ikäisenä värjää tukkansa ja minkä väriseksi vai onko vähänkään erikoisemman väriset hiukset aina varma merkki ikäkriisistä?

 

Nimim. Yksi, joka kasvaa suuremmaksi, muttei tunnu aikuistuvan millään.

Ladataan...
Onnenpäivä

Päätimme viime viikolla viettää hauskan päivän Universal Studioilla Hollywoodissa. Aamulla hiuksiani lähtökuntoon kiharrellessani muistin yht'äkkiä ystäväni minulle tuoman kirkkaanpinkin hiusliidun. Siitä se ajatus sitten lähti. Asiahan on nimittäin niin, että päivä huvipuistossa vaatii ehdottomasti huvipuistotukan!

Tykästyin pinkkeihin suortuviin niin paljon, että melkein harmittaa ettei lopputulos ole pysyvä. Kevin Murphyn Color.Bug -väri nimittäin lähtee hiuksista pois heti ensimmäisessä pesussa. Onneksi väri osoittautui pienen harjoittelun jälkeen sen verran helpoksi käyttää, ettei muutaman suortuvan värjääminen aina silloin tällöin ota paljonkaan aikaa. 

Vasta oman värjäykseni jälkeen löysin Sarvaksen Saaran blogista viralliset värjäysohjeet, joiden mukaan hiuksiin tulisi ennen väriä levittää jonkin sortin muotoilutuotetta, jotta väri pysyisi paremmin ja lähtisi varmasti pesussa pois. No, minä en muotoilutuotetta käyttänyt ja väri sekä tarttui että lähti pesussa pois siitä huolimatta. Sen verran varsin sottaisesta ensiyrittämästä oppineena kuitenkin tein, että kostutin kevyesti värinappulan pintaa sormenpäillä ennen värjäyksen aloittamista. Sen jälkeen otin hiussuortuvan kerrallaan peukalon ja värinappulan väliin ja liu'utin väriä ylhäältä alas muutaman kerran. Tämän jälkeen liu'utin hiussuortuvaa sormieni välissä vielä kerran pari, jotta irtoväri tarttuisi hiuksen pintaan eikä sottaisi niin paljon.

Siinäpä se tämän hauskan tuotteen miinus sitten onkin. Se sotku nimittäin. Väriä varisee laittaessa jonkin verran ympäriinsä, joten suosittelen tekemään värjäyksen lavuaarin päällä. Ei myöskään kannata pukea vaatteita päälle ennen värjäystä, sillä väri tarttuu vaatteisiin kuin tauti, vaikka lähteekin pesussa pois.

Joo, myönnetään. Aikuistuminen ei ole koskaan oikein ollut minun juttuni. Aikuispissismiä tai ei, tuli hiuspehkostani pienellä vaivalla ihan törkeän hieno!

 

 

 

 

Pages