Lomatunnelmia

58BCFF52-212D-4A45-A8E3-B4005D9A1560.jpeg

Lomaviikko alkaa olla lopuillaan.

Hammasta purren äärimmäisen loukkaantuneena toisillemme lähdimme mökille maanantaina ja palasimme eilen perjantaina. Perillä kuitenkin kaikki lähti pikkuhiljaa sujumaan ihan hyvin.

Olin pohtinut etukäteen itseni solmuun nukkumajärjestyksistä alkaen siihen, kuka heräisi ensin ja herättäisikenet, kuka jäisi yksin ja niin edelleen. 

Minulla on kaksi tyttöä ja miehellä yksi. Jompi kumpi minun tytöistä on vuorotellen ulkopuolinen silloin, jos joku heistä on ulkopuolinen. Usein leikit kuitenkin onneksi sujuvat hyvin kolmistaan. Samoin miehen 5-vuotias poika on usein ulkopuolinen tyttöjen leikeistä. Arkena mies on toisinaan ulkopuolinen minun ja tyttöjen jutuista. Lapsiviikonloppuna taas kun kaikki tytöt vetäytyvät leikkimään ja mies leikkii pojan kanssa, minä olen ulkopuolinen. Uusperheneuvoja kertoi, että ulkopuolisuuden tunne vaan kuuluu uusperheeseen. Se tulee ja se menee, mutta se kuuluu tähän juttuun.

Minä olen pohtinut itseni solmuun, kun olen yrittänyt järjestellä asioita ja palasia, jotta tätä voitaisiin minimoida. Tuhlaanko energiaa ihan turhaan tähän? Sitä ainakin kuluu ja paljon. 

Nyt mökkireissua varten järjestin toisen tytöistäni telttailemaan kaverin pihaan pariksi päiväksi, jotta aluksi mökillä olisi vain kaksi tyttöä. Pari päivää myöhemmin olin kutsunut ystäväni, jolla on 5-vuotias tyttö. Ajattelin, että hän tuo toisen tyttöni mukanaan, jolloin tyttöjä on neljä, eli tasaluku, ja samalla 5-vuotiaasta voisi olla seuraa toiselle viisivuotiaalle. Ystävästäni taas olisi seuraa minulle, jos ja kun mies touhuaa poikansa kanssa. 

Alkuun meni hyvin, kun tytöt, minun pienempi ja mihen tyttö leikkivät kahdestaan ja minä, mies ja poika vietimme aikaa kolmistaan. Sain jopa kehitettyä yhteisen mölkyn ja sulkapallon meille kaikille viidelle. Samaan aikaan kuitenkin tunsin huonoa omaatuntoa, että vanhempi tyttöni jää tästä paitsi, mikä olisi hänellekin tärkeää olla mukana, kun harvoin teemme jotakin kaikki yhdessä. Normaalisti on niin vahvasti leirit; tytöt eri huoneessa, mies, minä ja poika keskenään tai mies ja poika ja minä yksin. Tai minä jomman kumman tytöistä kanssa kahdestaan, toiset kaksi tyttöä kahdestaan ja mies ja poika kahdestaan. 

Ystäväni tuli perässä vanhemman tyttöni kanssa, joka tykkää pelata pelejä. Alkuun hän sai kasaan lasten sulkapallon, mutta kun aikuisia ei ollut mukana, homma kuivui nopeasti kasaan. Kohta hän käveli kyselemässä kaikilta kuka tulisi pelaamaan, mutta kun kukaan ei enää tullut, hän sai itkuraivarit ja meni huutamaan auton takakonttiin pitkäksi aikaa. Äitinä tämä tuntui pahalta. Podin huonoa omaatuntoa, että olin tällä järjestelylläni tehnyt sen, että vanhempi tyttöni oli jäänyt ulkopuolelle kahden aikaisemmin tulleen tytön jutuista. Nyt hän turhautui, kun kukaan lapsista ei enää jaksanut innostua hänen ehdotuksistaan. Minulla ja miehellä taas oli ystäväni vieraana, joten me seurustelumme aikuisten kesken. 

Musertavaa on jatkuva huono omatunto. Poden huonoa omaatuntoa monesta uusperheeseen liittyvästä lapsiini liittyvästä asiasta, koska koen, että tämä johtuu jostakin mitä minä tarvitsin, eli puolison, ja tämä kuitenkin vaikuttaa lapsiini ja heidän elämäänsä niin laajasti. Itse olen toki hyvin onnellinen, että rinnalla on mies, jota suuresti rakastan, mutta minkä hinnan lapseni siitä maksavat? He eivät toki sitä itse ymmärrä, eivätkä osaa edes ajatella asiaa. 

Toisaalta he myös saavat tästä paljon; mallin terveestä parisuhteesta, jossa on rakkautta ja kunnioitusta, huumoria ja mukavia yhteisiä hetkiä, kaksi aikuista toivottaa heille joka ilta hyvää yötä, mieheni valmentaa tyttöjeni koripallojoukkuetta, johon liittyy kivoja yhteisiä tekemisiä koko korisjoukkueen kesken, meillä on iso Muumitalo, jossa tulee ja menee ihmisiä. 

Viime postauksessani kerroin, kuinka huonolla hetkellä ikävöin kovasti aikaa kun asuin tyttöjeni kanssa kolmistaan. Toisaalta en voisi tukeutua heihin ikuisesti muutenkaan. Aikuinen tarvitsee myös aikuista seuraa. Nyt meillä on iso perhe, jossa jokainen joutuu hakemaan paikkansa uudelleen ja uudelleen. 

Lomalla kaikki ovat saaneet ainakin uida sydämensä kyllyydestä ja nauttia luonnosta ja kesästä. Kun katson lapsiamme, näen nauravia, onnellisia pieniä ihmisiä, jotka iloitsevat ja innostuvat pienistä asioista. Voi kun itse voisi saada edes palasen siitä elämänasenteesta ja hetkessä elämisen taidosta.

Nyt kuntoilemaan pitkästä aikaa ja taas päiväksi rannalle koko katraan voimin. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *