Miten kehittyä hyväksi johtajaksi? OSA 1 // JOHTAJUUSTARINA

Julkaisin pari viikkoa sitten Minä oppimisen johtajana -postauksen, jossa totesin, että mielestäni kuka tahansa voi oppia ja kehittyä hyväksi johtajaksi. Aihe on minulle niin tärkeä, että haluan käsitellä sitä myös omissa postauksissaan – tässäpä niistä ensimmäinen!

Hyväksi johtajaksi kehittyminen. Miten se tehdään? Siinäpä vasta yksinkertainen ja selkeä kysymys, johon ei ole kuitenkaan yhtä suoraa ratkaisua. Akateemiset teoreetikot luonnehtivat johtamista maailman tutkituimmaksi mutta samalla vähiten ymmärretyksi aiheeksi. Myös monet huippujohtajat jakavat kirjoissaan ja kursseillaan varsin helpolta kuulostavia, mutta osittain jopa ristiriitaisia ratkaisuja. Miten siis on? Piileekö johtajuuden haasteellisuus juuri sen yksinkertaisuudessa? Vai onko johtajuus sittenkin niin haasteellista, että ainoastaan yksinkertaistamalla siitä voi saada jotain tolkkua? Ja jos edes alan gurut eivät tiedä näihin kysymyksiin vastauksia, miten minullakaan voisi olla siihen mitään mahdollisuuksia?

Johtajuuden haasteellisuudesta huolimatta minä haluan oppia hyväksi johtajaksi, ja niin varmasti haluavat miljoonat muutkin johtajuudesta tavalla tai toisesta kiinnostuneet. Lähdetään siis ottamaan asiasta selvää!

Johtajuustarinan voima

Luin vastikään Yuval Noah Hararin menestysteoksen Sapiens- ihmisen lyhyt historia (tässä muuten loistava kirjavinkki, jos et ole vielä lukenut!). Hararin meilken 500 sivua pitkä tiivistelmä ihmiskunnan historiasta osoittaa varsin selkeästi, että koko olemassaolomme ajan ihmiset ovat uskoneet tarinoiden voimaan. Oikeastaan juuri ihmisen kyky kertoa ja tulkita tarinoita erottaa sen muista eläinlajeista.

Niin kauan kuin ihmiset ovat kommunikoineet kielen avulla, he ovat käyttäneet sitä erilaisten tarinoiden kertomiseen. Tarinat ovat auttaneet ihmisiä oppimaan ja muistamaan asioita. Ne helpottavat myös tiedon järjestelemistä ja rakentamista. Tarinoiden avulla ihmiset myös jäsentevät ympäröivää maailmaa ja sen monimutkaisia ilmiöitä ymmärrettävään muotoon.

On olennaista huomata, että kaikki tarinat eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Tarinoita kerrotaan paljon ja monista näkökulmista. Myös samasta tapahtumasta tai kokemuksesta voidaan kertoa hyvin erilaisia tarinoita. Tarinoilla on siis monitahoinen ja mutkikas suhde todellisuuteen. Siksi ihmisten yhteisymmärryksen saavuttaminen voi olla ajoittain haastavaa.

Totuusarvosta riippumatta tarinoilla on valtava voima. Ne pysäyttävät ja koskettavat. Ne saavat ihmiset ajattelemaan ja toimimaan.

Myös johtajuuden näkökulmasta tarinat ovat merkittäviä. Pysähdy siis hetkeksi pohtimaan, millaista tarinaa sinä kerrot itsestäsi muille: millainen johtaja olet ja miten pyrit vaikuttamaan? Voit kirjoittaa johtajatarinaasi aivan kuin peruskoulussa kirjoitit äidinkielen aineita; Mistä tarinasi alkaa? Millaiseen ympäristöön tapahtumat sijoittuvat? Keitä pää- ja sivuhenkilöitä tarinassasi on? Millaisia käännekohtia tapahtuu? Entä miten tarinasi loppuu – vai jatkuuko se kenties vielä? Tarinan luominen auttaa sinua tiedostamaan omaa ajatteluasi, lisää itsetuntemustasi ja kirkastaa käsityksiäsi itsestäsi johtajana. Tarinasi tunteminen kehittää myös kysyjäsi kohdata muita ihmisiä sekä vaikuttaa heihin.

Hyvästä johtajuustarinasta löytyvät ainakin seuraavat elementit: se on aito, riittävän yksinkertainen, omakohtainen, rehellinen, koskettava ja samaistuttava.

Kerro siis oma tarinasi johtajana. Kirjoita se ylös. 

Voit esimerkiksi miettiä, miksi haluat johtaa? Entä miksi muut ihmiset haluavat sinut heidän johtajakseen?

Millainen johtaja sinä olet? Mitä vahvuuksia ja kehityskohteita sinulla on johtajana?

Millaisia käännekohtia johtajuustarinassasi on?

Mitä asioita olet oppinut aiemmista johtamiskokemuksistasi? Mitä haluat oppia tulevaisuudessa?

Johtajuustarinasi odottaa kirjoittamista.

Oma johtajuustarinani

Oma johtajuustarinani alkaa siitä, kun 12-vuotiaana innokkaana partiolaisena sain vastuun ryhtyä partioryhmäni johtajaksi. Vaikka olin lapsi, muiden ihmisten ohjaaminen ja heille mieleisen partiotoiminnan järjestäminen kiinnosti minua. Partiossa sai mahdollisuuden hypätä itselleen aivan liian suuriin saappaisiin ja kokeilla turvallisessa ympäristössä, mihin ne omat rahkeet oikein riittävätkään. Kaiken kaikkiaan toimin partiossa koko nuoruuteni ajan (kymmenen vuotta) erilaisissa johtamispesteissä. Johtajuuteni arvoperusta ja sielu tulevat partiosta. Partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powelin opit johtajuudesta koskettavat minua edelleen.

Ehkä eniten johtajuudessa minua kiinnosti se, miten voin omalla toiminnallani suunnitella ja toteuttaa toisille ihmisille mielekästä tekemistä; pidin nuoremmille partiolaisille kerhomuotoista viikkotoimintaa sekä suunnittelin ja ohjasin erilaisia leirejä. Samasta syystä kait hakeuduin myös yläkoulussa ja lukiossa tutor-oppilaaksi ja oppilaskunnan toimintaan. Halusin auttaa, kannustaa ja mahdollistaa. Saada muut ihmiset loistamaan.

Lukion jälkeen hakeuduin naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, jossa kävin aliupseerikoulun. Johtajuuskauden puolivälissä minut ylennettiin kersantiksi ja kotiutuessani sain vielä kunniamaininnan prikaatin eteen tehdystä työpanoksestani. Nuorelle naiselle armeija oli mielestäni haasteellinen johtajuusympäristö, mutta kasvu- ja kehitysmahdollisuuksia se tarjosi paljon. Uskalsin käydä omilla äärirajoillani niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Toisin sanottuna: opin kohtaamaan paljon paskaa monessa eri muodossa. Haasteellisissa olosuhteissa opin niin itsestäni kuin ihmisyydestä yleisestikin. Opin niin paljon, että koen asepalveluksen olleeni koko elämäni oppimisrikkain vuosi. Armeijassa omaksuin myös monia vielä nykyäänkin itselleni tärkeitä johtajuusperiaatteita, joista kenties tärkeimpänä: vain hyvästä alaisesta voi kasvaa hyvä johtaja.

Koska minua kiinnosti erityisesti ihmisten ohjaaminen ja uusien asioiden mahdollistaminen, ajattelin opettamisen olevan minun juttuni. Siksi hakeuduin yliopistoon opettajakoulutukseen. Tajusin kuitenkin jo opintojen alussa, ettei opettaminen ollutkaan varsinainen kutsumukseni. Sen sijaan sisäinen paloni syttyi kaikesta organisoimiseen, analysoimiseen, arvioimiseen, vaikuttamiseen, viestintään, kehittämiseen ja uudistamiseen liittyvästä. Maisteriopintojen alussa tajusin, että kaikki mielenkiinnonkohteeni yhdistyvät oppimisen johtamiseen liittyvissä teemoissa.

Tällä hetkellä työskentelen opintojen rinnalla esikouluopettajana. Harva tajuaa, kuinka paljon siihen työhön sisältyy johtajuuteen liittyviä työtehtäviä: varsinaisen opettamistyön lisäksi tuen ja ohjaan vanhempia heidän kasvatustyössään, toimin kasvatustiimini pedagogisena johtajana sekä suunnittelen, arvioin ja kehitän lapsiryhmäni ja koko päiväkotimme oppimisympäristöjä. Sen lisäksi pyrin myös työajan ulkopuolella vahvistamaan opetusalan yleistä arvostusta sekä uudistamaan varhaiskasvatusalaan liittyviä ennakkoluuloja.

Näillä näkymin valmistun kasvatustieteiden maisteriksi syksyllä 2020, jolloin saan tutkintotodistuksen myötä nimellisen pätevyyden toimia erilaisissa johtotehtävissä. En kuitenkaan ajattele olevani tuolloin ”valmis” johtaja, vaikka tutkintotodistukseni tuleekin sisältämään yli 80 opintopisteen verran johtajuuteen liittyviä opintoja. Päinvastoin, ajattelen olevani vasta johtajuustarinani alussa ja siksi odotankin innolla, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan! Toivon itselleni oppimisen ja oivaltamisen täyteistä työuraa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *