Olen ammatiltani konsultti, joten tiedän yhtä sun toista siitä, miten konsultin tai konsulttien valinta vaikuttaa yrityksen toimintaan. Ihmisiähän mekin ollaan ja meillä on omat preferenssimme ja ennen kaikkea osaamisalueemme. Niiden mukaisesti työtä tehdään ja asiakasta autetaan. Aina asiakas ei osaa ostaa eikä johtaa. Vääränlainen konsultti voi viedä tilanteen ojasta allikkoon.

Itse valitsin väärin ihmissuhdekonsulttini. En pysty mitenkään kääntämään tilannetta hänen syykseen, tietenkään (muussa konsulttibisneksessähän tämä on ihan arkipäivää, meistä tehdään helpostikin syntipukkeja), mutta pakosti näin jälkikäteen pohdin, että entäs jos olisin valinnut toisin…

Olin niin innoissani Miehestä ja meidän suhteesta, että pakkohan siitä oli kertoa muutamalle ystävälle. Todelliset helmet, jotka suhtautuivat tilanteeseeni ymmärtäen ja kannustavasti ja joilla oli oikeasti ihan pätevien vinkkejä, löytyivät kanssakulkijoikseni valitettavasti liian myöhään.

Alkuajan konsultikseni valikoitui S. Kenties siksi, että hän oli paljon Facebookissa ja ehti vastaamaan. Toisaalta, uskon, että hän sisimmässään on empaattinen ihminen ja kuvitteli auttavansa ja minä kuvittelin saavani apua.

Oliko tilanteeni hänen oman moraalinsa vastainen? Siksikö hän kyllä kuunteli, mutta ”minua suojellakseen” muistutti joka välissä, ettei hommasta tule mitään. Ei aina noilla sanoilla, mutta kun kuvioon myöhemmin tulivat N ja M, huomasin sävyeron.

S:n viesteistä tuli minulle paha mieli. Ensin ajattelin, että siksi, koska hän ei myötäillyt minua. Koska niitäkin oli eikä siitäkään ollut mitään apua. Yhtälailla ne, jotka sanoivat, että totta kai teistä tulee pari ja ne, jotka sanoivat, että not gonna happen, olivat väärässä. Mistä he mitään tiesivät, minähän siinä suhteessa olin. Ja Mies. Jälkikäteen ajateltuna suorastaan huvittaa, miten suoraviivaisia johtopäätöksiä muutavat ystäväni tilanteesta tekivät. Sitten olivat viisaat N&M, jotka olivat positiivisneutraaleja. Eivät ennustaneet kumpaakaan vaihtoehtoja, vaan oikeasti vaan ymmärsivät ja kannustivat minua kertomaan tunteistani. Ja kannustivat suremaan, kun surun aika oli. Antamaan surulle aikaa.

Enää en ole S:n kanssa yhteydessä. Luulen, että paljon pahaa mieltä tuli molemmille Mies-asian pallottelusta, koska lopullinen niitti oli sitten se, etten kannattanut hänen ruokauskontoaan ja yhteydenpito loppui siihen. Aika pienestä siis. 

Mut hei, sellaista se on. Ihmisiä tulee ja menee. Jos joku ihmissuhde ei tuota hyvää mieltä, niin miksi ihmeessä sitä pitää pitää yllä? No, ei miksikään.