Ladataan...
Out of Office

Viikko on kulunut vauhdilla ja yhtäkkiä ollaan taas viikonlopun äärillä. Tämä viikko on jälleen rakentunut aika pitkälti treenien ympärille. Voiko sen jo myöntää? Olen addiktoitunut Vertical Clubin tarjontaan. Pari testiviikkoa takana ja hymy korvissa edelleen. Pidempään käyneet oppilaat kysyvät ahkerasti että mikä väline tuntuu omalta. Aionko erikoistua johonkin tiettyyn lajiin jne. Käyn tällä hetkellä treenaamassa maanantaista torstaihin niin että usein päivässä on tuplatunnit. Aerial Yogaa alkuun ja tekniikkatunti eri välineellä heti perään. Testissä ovat olleet niin tankotanssi, silkki, rengastrapetsi kuin hammock-temppuilu. Olen toistaiseksi tasaisen surkea kaikissa, mutta sen verran sinnikäs ja innostunut ettei lopettaminen ole käynyt mielessäkään. Edistymistä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Tälläiselle kaikki mulle ja heti -ihmiselle perin kasvattava kokemus.

Ilmajoogasta teinkin jo oman postauksen aiemmin. Nyt käyn lyhyesti läpi muut temppuilutunnit. Yläkuvassa näette ilmajoogaan ja Hammock Tricks-tunnin kankaiden perusvirityksen. Hammock Tricks-tunnilla tehdään nimensä mukaisesti temppuliikkeitä kangaslenkin eli hammockin kanssa. Pää alaspäin saa olla huolella ja solmuilta et voi välttyä. Yksi harvoista tunneista, jossa unohdan viimeistään pää alaspäin ollessani oikean ja vasemman sekä jalan ja käden eron. Vitsikkyyttä siis riittää, mikäli osaat nauraa itsellesi. Miten sitten Silks-tunti eroaa Hammock -tunnista? Paljon. Kuvassa näkyvää kangaslenkkiä ei enää ole vaan kankaat ovat auki lattiaan asti. Tunti sisältää kiipeämisharjoituksia, istumisia sekä helppoja inversiotemppuja. Fyysisesti tunti on huomattavasti raskaampi kuin Hammock-tunti. Ennen molempia tunteja suositellaan introtunnien ottamista niin saat perustekniikat haltuun eli esimerkiksi istuminen, kiipeäminen, inversio, sammakon alkeet, “sivujeesus” ja kippura tulevat tutuiksi.

Tunti, jota jännitin ja odotin kaikkein eniten oli rengastrapetsi. Rengastrapetsi, engl. aerial hoop/lyra, on suuri renkaanmuotoinen trapetsi, jonka avulla voidaan tehdä koko kehoa vahvistavaa treeniä. Hoop-tunnilla olen saanut eniten onnistumisen hetkiä, vaikka se ei pääasia olekaan. Rengas kiehtoo minua välineenä todella paljon ja asennot näyttävät vielä toistaiseksi eniten uskottavilta rengastrapetsilla taiteilessa. Viime tunnilla sain kiksit amatsoni-nimisestä liikkeestä, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta näytti upealta ja vahvalta. Kunhan saan lisää itsevarmuutta ja rohkeutta, niin julkaisen tännekin näitä aikuisen naisen temppuilukuvia. Ensiksi pitää työstää kuolemanpelo-ilmeeni pois.

Tankotanssi saapui Suomeen yli 10 vuotta sitten ja oli alusta alkaen varsinainen hitti. En itse silloin innostunut käymään tunnilla, kun tuntui että joka toinen henkilö roikkui tangolla. Jännästi sitä mieli muuttuu vuosikymmenen aikana. Myöhäisherännäinen täällä on kovin innoissaan joka viikkoisesta tunnista ja ymmärtää vihdoinkin mistä kaikki hypetys johtui. Tangolla pyöriminen on ihan huippuhauskaa. Ja rankkaa. Sen verran raskasta tämä harrastelu on ollut, että 3 päivää tarvitaan toipumiseen ja ruhjeiden paranteluun ennen kuin aloitan uuden 4 päivän treenisatsin.

En muista koska viimeksi olisin ollut näin motivoitunut mistään. Muistan lukeneeni jonkun liikuntasuosituksen siitä kuinka viikossa pitäisi olla 2,5h hengästyttävää liikuntaa ja 2 krt viikossa treeniä, joka kehittää lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Nämä tulevat kevyesti täyteen pelkästään Vertical Clubilla. Lisäksi 2h liikuntaa viikossa riittää parantamaan mielialaa huomattavasti. Tämä jos mikä on totta. Olen nykyään entistä rennompi. Hymyilen, nauran, enkä stressaa pikkuasioista. Winning! Jos minulta kysytään.

Ladataan...
Out of Office

Viikonloppu käynnistyi odotetulla deitti-illalla. Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka yritämme pitää perjantai-illan tästä lähtien aina varattuna parisuhteemme hoitamiseen, jos näin kliinistä termiä sallitte mun käyttävän. Vuoden ekoilla treffeille vein ulkomaalaisen mieheni eksoottisille (lue: meille Suomessa varttuneille peruskauraa) luistelutreffeille Helsingin keskustaan. Meillä oli ihan superhauskaa, joten tällä viikolla oli hänen vuoronsa järkätä ohjelmaa. Suuntasin töiden jälkeen ohjeiden mukaisesti Kallioon, jossa True VR:n kyltti odotti liiketilan ovessa. True VR on tietääkseni ensimmäinen Virtual Reality pelipaikka Helsingissä. Pelejä on laidasta laitaan ja vaihtoehdoiksi meille tarjottiin niin retkeä ulkoavaruuteen, kauhuelokuvakokemusta kuin combat -meininkiä. Mulle VR kokemus oli ensimmäinen. En ollut koskaan aiemmin edes testannut VR laseja missään messuilla tai muuallakaan. Arvatkaa vain, jäinkö koukkuun? Puolustettiin meidän linnaa ja ammuttiin hyökkääjiä jousella. Uppoudun täysin VR:n maailmaan ja voin sanoa et aikamoiset Black Mirror fläsärit tuli, kun aika yhtäkkiä päättyikin ja oli aika lähteä ihan muina naisina dinnerille lähistöllä sijaitsevaan thaikkulaiseen Lemon Grass -ravintolaan. Pakko muuten päästä pelaamaan uudelleen! Miehelleni propsit hyvästä ideasta. Paineet kasvoivat ensi viikon perjantaita varten. 

Niinhän siinä usein käy että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lauantain tapahtumat veivät maton jalkojen alta ja jouduinkin keräilemään happea koko viikonlopun. Olin hetken aikaa epäillyt yhteenmuutostamme lähtien eli tasan tarkkaa 3,5 kuukauden ajan ettei kaikki ole siltä miltä näyttää mieheni iltapuuhien suhteen. Olin kerran aikaisemmin huomauttanut, että mielestäni hän vetelee turhan usein yömyssyjä minun mennessä nukkumaan. Ongelma näytti poistuneen, kunnes launtaina hän jäi kiinni vodkapullon piilottelusta sukkalaatikossaan. Tiedoksi vaan, että meillä on ihan baarikaappikin olemassa, joka oli tosin mystisesti tyhjentynyt reissurommeista joulukuun aikana. Ensiksi seurasi asian vähättely, sitten valhe toisensa perään, jonka seurauksena mun oli pakko laittaa tilanteelle stoppi. En tykkää esittää mitään ultimatumeita kenellekkään, mutta sen verran isosta asiasta oli kyse et koin parhaakseni jyrätä tilanteeseen kaikella forcella. Kerro totuus tai pakkaa kamasi tänä iltana ja poistu mun elämästä välittömästi.

Sen tarkemmin toisen yksityisyyttä loukkaamatta, niin kahden päivän itkemisen ja asioiden selvittämisen jälkeen, hän meni eilen AA-tapaamiseen. Ongelma on hiipinyt pikkuhiljaa ja salakavasti ja jatkunut muodossa jos toisessa parinkymmenen vuoden ajan. Se ei ole koskaan tuntunut vaaralliselta, koska arki toimi eivätkä suhteet läheisiin ole koskaan kärsineet vaikka alkoholia on mennyt joka päivä. Kaikelle löytyi aina selitys joko etelä-eurooppalaisesta kulttuurista tai itselääkityksestä unettomuuden hoitoon. Kavereille ja ex-puolisolle tämä ei tullut yllätyksenä. Tiesivät mitä tapahtuu, mutta olivat pelänneet puuttua asiaan. Huojennus oli läheisillä valtava, kun mieheni vihdoin myönsi myös itselleen että alkoholi hallitsee häntä eikä hän alkoholia. Vielä pitäisi löytää AA:n lisäksi keino päästä pian terapiaan, sillä tässäkin tapauksessa vanhat käsittelemättömät traumat ovat laukaisseet tämän kierteen aikanaan eivätkä ongelmat poistu vain lopettamalla akuutin käytön.

Vaikka suomalaisten alkoholinkulutus on vähentynyt, edelleen yli puoli miljoonaa juo yli riskirajojen käy ilmi THL:n Näin Suomi juo -kirjassa, joka perustuu vuodesta 1968 alkaen säännöllisesti tehtyyn Juomatapatutkimukseen. Suomessa on myös ulkomaalaisen helppo kännätä, sillä humalatilaa ei pidetä suomalaisessa kulttuurissa häpeällisenä. Sitä välillä jopa ylistetään ja sitä pidetään sosiaalisuuden merkkinä kun mennään "yhdelle" kavereiden kanssa. Onneksi alkoholismin hoitoonkin on panostettu myös meillä. Kun hain viikonloppuna tietoa ja apua tilanteeseen niin sitä oli Googlessa pilvin pimein. Tukiryhmiä, auttavia puhelimia, infopankkeja - you name it. Ainakaan avun hakeminen ei jäätä siitä kiinni ettei tietäisi mitä tehdä. Meillä mennään nyt päivä kerrallaan. Muuta ei voida luvata. Olen silti ylpeä siitä että hyssyttelyn sijaan, vedin sen luokan umpirehelliset överiraivarit, joista oli kaikki korrektius kaukana. Ehkäpä ninjapotku takapuoleen oli suuri syy siihen, että toinen heräsi Ruususen unestaan ja näki tilanteen kaikessa rumuudessaan. Aika näyttää. Kuka tässä enää kaipaa virtuaalitodellisuutta kun oma ympäristö ei voisi olla yhtään todellisempi?

Tätä kirjoittaessa soi: Ed Sheeran - The A Team 

Ladataan...
Out of Office

Ylläoleva kuva tuli vastaan Instan syövereissä deittiguru Matthew Husseyn feedissä. Se jotenkin pysäytti ja vei ajatukset kesään 2016. Koin silloin sen astisen elämäni pahimman kriisin, kun silloinen kumppanini yks kaks yllättäen jäi pysäkillä pois. Hänelle riitti ja minä jäin maahan makaamaan. Eroa ei turhaan kutsuta tunne-elämän puukoniskuksi. Haava ehkä paranee, mutta arpi tuntuu koko loppuelämän. Parisuhteessa toinen rakastaa usein enemmän kuin toinen. Tasapaino säilyy, kun osat välillä vaihtuvat. Meillä ne eivät koskaan vaihtuneet. Minä rakastin aina enemmän.

En ollut kuukausiin miettinyt eroa, ennen kuin menimme ystäväni kanssa katsomaan hehkutettua A Star is Born -musikaalielokuvaa. Bradley Cooperin ohjaama elokuva on saanut paljon suitsutusta eikä vähiten Lady Gagan upeasta roolisuorituksesta pääosan esittäjän. Ihanaa oli myös nähdä Bradley hyvin erilaisessa roolissa kuin yleensä. Elokuva kertoo kantrimuusikosta (Cooper) joka rakastuu nuoreen laulajaan (Gaga). Miten raastavaa rakkaus voikaan olla? Miten paljosta ihminen on valmis luopumaan rakkauden tähden? Mitä jos rakkaus ei aina riitä? Näihin ja moniin muihin teemoihin pureudettiin leffassa, joka sattuu olemaan jo kolmas filmatisointi samaisesta elokuvasta. Hieno tarina ja uskomattoman surullinen loppu. Enempää en paljasta. Menkää katsomaan itse. 

Elokuvan lopussa kuultiin yksi musikaalielokuvan hienoimpia biisejä, joka kertoo niin rakkauden menetyksestä kuin uudelleen rakastamisen vaikeudesta. (Psst! Biisi soi tätä postausta kirjoittaessani) Olin siihen asti pitänyt itseni kasassa. Tämän biisin aikana vajosin syvälle tuoliin ja kyynelet virtasivat vuolaana. Osu ja uppos ainakin tähän osoitteeseen. Yksi biisi, joka itselleni kiteytti kaikki tunnelmat vuodelta 2016 ja muistutti siitä kaikkein tärkeimmästä. Vaikka onkin myöhäistä selvittää ja sopia asioita eksän kanssa, niin ei ole liian myöhäistä sopia asioista itseni kanssa. Särkynyt sydän kyllä korjaantuu ajan kanssa, ja kaikki se mitä tapahtui muokkasi minusta sen ihmisen, joka tänä päivänä olen ja siitä olen erityisen kiitollinen. 

Tätä kirjoittaessa soi: Lady Gaga - I'll Never Love Again

Pages