New family member!

Hei murut! Olen bäks. Ja voi mitä uutisia mulla teille onkaan! Santorinin reissu oli ikimuistoinen. Oli romanttiset auringonlaskut, kirkkaat vedet ja taivaallisen hyvä kreikkalainen ruoka. Näistä saatte kuulla vielä monen postauksen verran lisää. Mutta otetaan tärkein asia ensin. Viikko sitten sydämemme valloitti liki 5 kuukautta vanha kissanpentu, jonka ristimme Baby Santoksi. Tämä pikkutyttö tuli elämäämme pyörremyrskyn lailla. Ja elämäämme hän myös jäi.

Useissa Euroopan maissa kaduilla asuvat koirat ja kissat ovat tavallinen näky, niin myös Santorinilla. Kaiken luksuksen, Instagramin täydellisten kuvien ja turistimassojen takana on karu totuus, josta kärsivät meitä heikommassa asemassa olevat eläimet. Esimerkiksi Santorinin aasien kohtalosta on kirjoitettu paljon myös Suomen medioissa.Laitapa hakusanaksi Santorinin aasit ja valmistaudu shokkiin. Järkytyin suuresti, kun näin kulkukoirien ja kissojen valtaisan määrän. Kreikkalaisen ajatusmaailman mukaan eläinten on hyvä elellä kadulla. Kaduilla eläimet eivät kuitenkaan ole turvassa, sillä ne voivat jäädä auton alle (todistin tätä itse useamman kerran), tulla myrkytetyiksi tai pahoinpidellyiksi sekä paleltua tai nääntyä nälkään. Tutustuimme paikallisiin yrittäjiin, jotka kertoivat kuinka turistikauden jälkeen suurin osa eläimistä kuolee mystisesti. Myrkytetyksi joutuvat niin kissat, kulkukoirat, kun omat seurakoirat, jotka syövät vahingossa ulos piilotettuja ruokia. Sydämeni särkyi.

Tiedättekö sanonnan että eläin valitsee aina sinut ensin, sinä et voi valita eläintä? Näin kävi meille Santon kanssa. Tuo suloinen tyttö päätti, että meistä tulee nyt perhe ja asiahan oli sitä myöten selvä. Ajatus siitä, että olisin jättänyt hänet varmaan kuolemaan, jos en olisi auttanut, aiheutti valtaisen ahdistuskohtauksen. Monen mutkan kautta, löysimme oikean tahon ja upeat ihmiset, jotka auttoivat meitä tällä etapilla. Uskomattoman ihania, eläimistä välittäviä ihmisiä on onneksi olemassa. Niitä ihmisiä, jotka siirtyvät aina sanoista tekoihin. Muistutan vielä kahden kissan kokemuksella, ettei elämänmittainen matka rescue-kissan ole helppo, mutta se on varmasti antoisa, jos olet kärsivällinen. Rescue-lemmikkiä harkitessa on hyvä tiedostaa kodittoman eläimen adoptioon liittyvät riskit ja punnita päätöstä myös niiden valossa. Näihin riskeihin lukeutuvat käytöshäiriöt ja sairaudet (etenkin ulkomailta tulevilla lemmikeillä). Riskeistä saa myös usein hyvin tietoa rescue-järjestöiltä, sillä on myös heille etu, että adoptio sujuu mahdollisimman yllätyksettömästi. Vastuullinen, ulkomailla toimiva rescue-järjestö huolehtii lemmikin tuontivaatimukset kuntoon jo paikan päällä. Täältä saat lisätietoa, mikäli eläinten auttaminen Santorinilla kiinnostaa.

Minulle oli erityisen tärkeää hoitaa kaikki paperit kuntoon ennen kotiinlähtöä. Santolle tehtiin perusteellinen eläinlääkärintarkastus. Se on rokotettu, madotettu, mikrosirutettu ja hoidettu kirppujen varalta, vaikka turkki olikin entuudestaan putipuhdas. Santolle tehtiin myös FeLV/FIV pikatesti, jonka tulos oli molempien tautien osalta negatiivinen. Terve ja superenerginen kissavauva sai tämän jälkeen lemmikkipassin ja lentolipun meidän Finskin paluulennolle, jossa häntä hemmoteltiin oikein olan takaa Finnairin upean matkustamohenkilökunnan puolesta. Lento sujui mainiosti ja lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä Santo saapui uuteen kotiin. Tässä sitä ollaan totuteltu puolin ja toisin uuteen beibiin. Tosin tuntuu, että Santo otti meidän asunnon heti haltuun. Jokainen nurkka on kolutettu moneen kertaan ja lattialla kehrää tyytyväinen karvakasa.

Ruokailu on pienelle kissalle edelleen suuri juhlan paikka. Jokaista ateriaa syödään suurella hartaudella. Sen verran skinny bitch mallia on tuo lapsi vielä, että syödä saakin aika paljon ennen kuin pääsee normaalin kissanpennun mittoihin. Hiekkalaatikko tuotti eilen spontaanit ilon maukumiset, kun kerrankin sai kaivaa ja pyöriä antaumuksella. Ei tarvitse raukan enää pissiä kenenkään kukkaruukkuun. Vielä on tiedossa tutustumista kahteen kissaveljeen, jotka majailevat äitini luona. Saas nähdä miten Boris ja Rocky suhtautuvat uuteen tulokkaaseen. Pirpana on sen verran pienen kokoinen, että omat kissat näyttivät eilen labbiksen kokoisilta, kun kävin heidän kanssaan peuhaamassa. Mutta mennään päivä kerrallaan. Onneksi Suomessa on ollut nyt yhtä lämmintä kuin Santorinilla, niin parvekkeella auringossa paistatteleva miuku ei ole vielä huomannut saapumista pohjoiseen.

Kaikista riskeistä huolimatta rescuen hankintaa harkitessaan kannattaa miettiä myös hyviä puolia. Vaikka suuressa kuvassa yhden eläimen pelastaminen voi tuntua merkityksettömältä, merkitsee se juuri sinun valitsemallesi kodittomalle kaikkea. Muista että vaikka pahin tapahtuisikin ja rescue-lemmikkisi sairastuisi vakavasti, olet onnistunut tekemään sen ajasta kanssasi onnellista. Eläin tuskin tajuaa elämänsä pituutta, mutta laadun päälle se ymmärtää takuulla. Santo on jo muutamassa päivässä näyttänyt, kuinka paljon hän meistä välittää. En malta odottaa mitä kaikkea on luvassa, kun vieraskoreus kohta katoaa ja meistä tulee oikea perhe.

Palaan hetkeksi takaisin kissavauvakuplaan. Moikku!

Tätä kirjoittaessa soi: Baby Cat, doo doo doo doo doo doo … (orig. Baby Shark)

Tämän biisi rauhoitti lauantaina kantokopassa 9 tuntia viettäneen minikissan. Ja jätti meille muille ikuisen korvamadon…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *