Ääripäät yöpöydälläni

Kuljen 90% julkisilla, mutta liisaan autoa perhesyistä. Tilaan usein lounaaksi kasvisruokaa, mutta rakastan herkutella viikonloppuisin hampurilaisilla tai pizzalla, jotka eivät todellakaan sisällä pelkkiä kasviksia. Autan reissatessa paikallisissa luonnonsuojelu- ja hyväntekeväisyyskohteissa, mutta matka ulkomaille on taitettu siltikin lentäen. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Tämä ajatus tuli mieleeni, kun katse kiinnittyi yöpöydälläni oleviin kirjoihin. Julia Quinnin Bridgerton-sarjaan kuuluva An Offer From a Gentleman ja Robin DiAngelon White Fragility lojuivat sulassa sovussa vierekkäin.

Luen kaikkea maan ja taivaan välillä. Välillä täyttä hömppää, mutta vastapainoksi haluan myös oppia, oivaltaa ja haastaa omia pölyttyneitä ajatusmallejani. Siksi päivän lukusuositukset tulevatkin täysin kahdesta ääripäästä. Aloitetaanpa helpommasta.

Blogia seuraavat eivät ole voineet välttyä huomaamasta, kuinka paljon R-A-K-A-S-T-A-N Netflixin Bridgetonia. Jos et usko, niin totea asia itse täältä. Heti kun sain sarjan katsottua läpi (kröhöm kolmesti putkeen), niin suuntasin Helmetin sivuille ja varasin kaikki Julia Quinnin kirjasarjan teokset. Ensimmäiseksi lainausvuoroon saapui An Offer From a Gentleman, sarjan kolmas osa. Tuhkimotarinassa salaperäinen kaunotar varastaa Benedict Bridgertonin sydämen naamiaisissa ja katoaa. Tietenkin ennen puoltayötä. Onko aatelismieheen rakastuneella palvelustytöllä vaihtoehtoja luokkaerojen myllertämässä 1800-luvun Lontoossa? Lue ja hämmästy.

Kirja oli kepeä, kiihkeä ja kutkuttava historiallinen romaani täynnä romantiikkaa ja intohimoa. Taattua Bridgerton laatua siis. Tiesitkö muuten, että kirjailija itse on opiskellut niin taidehistoriaa kuin lääketiedettäkin, mutta jätti opinnot kesken, kun aloitti kirjoittamisen ja onkin sen jälkeen tuottanut todella ahkerasti uutta luettavaa. Quinnin teokset ovat herättäneet fanitusta lukijoiden kesken ympäri maailman. Ymmärrän hyvin miksi. Jatkoon.

Kepeistä hyväosaisten valkoisten naimakaupoista, kohti synkempiä teemoja. Robin DiAngelon teos White Fragility: Why It’s So Hard for White People to Talk about Racism tutkii valkoisen haavoittuvaisuuden ilmiötä, jossa juurikin valkoiset ihmiset menevät heti puolustuskannalle, jos joutuvat kohtamaan ajatuksen, siitä että ovat tahtomattaankin osallisina rakenteellisen rasismin ylläpitämisessä. Teos antaa apuja siihen, miten jokainen yksilönä ja osana yhteisöä voisi hyväksyä kollektiivisen vastuunsa asian suhteen. DiAngelo kertoo seikkaperäisesti mitä vaikutuksia sillä on, jos valkoiset ihmiset väistelevät rotukysymyksestä puhumista sekä välttelevät itselleen epämukavien teemojen käsittelyä tai pahimmassa tapauksessa väittävät, ettei rasismia enää ole.

On aina kiusallista myöntää jopa itselleen, ettei tiedä asiasta mitään. Edelleenkään. Haluisin olla hyvä antirasistinen liittolainen, mutta en pysty siihen ennen kuin ymmärrän täysin minkälainen etuoikeutettu asema minulla on ja miten se määrittelee valtani yhteiskunnassa. Nämä eivät ole helppoja asioita ja minäkin syyllistyn siihen, että mieleni tekee jatkuvasti sanoa, että tein paljon töitä ja siksi pääsin tähän asemaan. Nope. Venäläisen maahanmuuttajan tyttärenä, minulla oli silti valkoinen ihonvärini ja suomalainen sukunimeni suojana. Kuten sanottua, työ on tässäkin päässä pahasti kesken, mutta se on aloitettu. Jos aihepiiri kiinnostaa, niin lisää samaan teemaan liittyviä teoksia voi poimia täältä. Tätä listaa käyn itsekin läpi parhaillaan.

Onko kumpikaan kirjoista löytänyt tietään sinun lukulistalle? Mitä sinä luet parhaillaan?

Tätä kirjoittaessa soi: Vitamin String Quartet – bad guy

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *