Älä deittaa iskää!

Minulla oli sinkkuna yksi sääntö, jota en koskaan rikkonut. Älä ikinä sekaannu ihmiseen, joka on käynyt läpi avioeron (minkä tahansa kivuliaan eron) ja jäänyt yksin lasten kanssa. Onnistuin tässä ihan hyvin, kunnes Ranskis käveli elämääni. Tappelin vastaan 1,5 vuoden ajan ennen kuin edes suostuin viemään suhdettamme vakavampaan suuntaan ja vielä 2,5 vuoden jälkeen, huomaan asian edelleen olevan minulle paikka paikoin kynnyskysymys. Olimme todella pitkään ikään kuin pause -tilassa, koska stressasin tulevaisuutta todella paljon enkä halunnut mennä eteenpäin ennen kuin oma mieli selkenee asian suhteen.

Kelly Sikkema

Tämä on rehellisin ja tietyllä tapaa kivuliain tekstini tähän asti. En tiedä miksi asiasta puhuminen on niin tabu. Ehkäpä tätä kautta löytyy joku sieluntoveri, joka on käynyt samat fiilikset läpi ja tietää mistä puhun. Ehkä tämä kirjoitus avaa tunnelukkoja, jotta joku toinen pääsee asiassa eteenpäin. Luin aika paljon eri blogipostauksia, artikkeleita ja mielipidekirjoituksia aiheesta ja yhdyn näihin yleisimpään seitsemään syyhyn, miksi lapsettomana naisena on niin vaikeaa deittailla kakkoskierroksella olevaa miestä, jolla on jo lapsia. Mutta koska en halua vain negistellä aiheen ympärillä, niin kerron teille, miten minä pääsin yli tietyistä ajatusmalleista ja mitä asioita työstän edelleen. Valmiina? Nyt mennään…

 

Mä en tuu olemaan hänelle eka missään

Mieheni on käynyt läpi kosinnan, häät, häämatkan (vaikka väittääkin ettei sellaista kunnollista koskaan ollut) talon ostamiset, ensimmäisen lomamatkan puolison kanssa, lasten syntymät – koko hela hoidon. Kaikki ne jännittävät ja kutkuttavat ekat kerrat, joissa hän on ollut täydellä sydämellään mukana. Minun kanssani kaikki olisi toista kertaa. Kaikki jännitys ja kutkuttava tunne olisi poissa. Toiset kihlat, toiset häät, toinen sitä, toinen tätä, toinen kaikessa. Minulle moni asia tapahtuisi ensimmäisen kerran. Minulle kaikki olisi jännittävää ja kutkuttavaa, mutta onko se sen arvoista, jos toinen ei kykene olemaan täysillä mukana, koska kaikki on jo koettu?

No kyllä on. Sen sijaan, että keskityn siihen mitä elämää kukin on jo ehtinyt elää, niin keskityn tulevaisuuteen. Minä saatan olla hänelle se viimeinen rakkaus. Se kaikesta tärkein ihmissuhde, joka kestää pitkälle vanhuuteen.

 

Olen hänelle aina ja ikuisesti laastari

Koska mieheni ei ollut eron aiheuttaja, pelkään aina, etten tule koskaan olemaan hänelle sitä mitä hän halusi. Ensimmäisessä liitossa hän oli onnellinen ja tunsi olonsa täydelliseksi. Kunnes tuli ero, jota tehtiin pitkään. Pelkään että sitä täydellisen onnellisuuden tunnetta ei tule olemaan minun kanssani koskaan. Tunnen itseni kipsiksi, joka on väliaikaisesti heitetty hänen sydämensä ympärille. Tavallaan kaikki on hyvin, mutta huomaan usein vertaavani itseäni hänen ensimmäiseen liittoon ja puolisoon. Tunnen että olen saanut jonkun muun jämäpalat, jotka tämä ihminen voi koska vaan halutessaan vaatia takaisin.

Ihmiset eroavat syystä. En ole katunut yhtäkään eroa, miksi sitten ajatella, että toinen olisi kanssani vain aikaa tappaakseen? Ihmissuhteet muuttuvat ja kehittyvät. Mieheni jakaa eksänsä kanssa vain lasten huoltajuuden. Jos lapsia ei olisi, niin ei olisi eksääkään enää kuvioissa mukana. Ja hei, kukaan ei ole toisen kanssa vain säälistä. Sen verran itsekäs otus ihminen on.

 

Tulen aina olemaan ulkopuolinen

En tunne oloani suhteessa turvalliseksi tai varmaksi. Epävarmuus on aina läsnä. Kun deittaa eronnutta miestä, niin deittaa hänen lapsiaan, hänen sukuaan, hänen eksäänsä, hänen eksänsä sukua jne. Paitsi sillä erotuksella, ettei kukaan juurikaan huomaa, jos olet poissa. Välillä se on jopa toivottavaa. Heillä on omat rutiinit, perheen Whatsapp-ryhmät, juhlat, yhteiset kalenterit, näkemiset, perhearki. Sinä et ole osa mitään näistä. Sinä et kuulu joukkoon. Mikäli tilanne tulehtuu, niin olet jokaiselle osapuolelle pieni muistutus siitä, että jokin ihana kauan sitten ollut asia meni rikki, sitä ei pystytty korjaamaan ja sinä olet seuraus siitä. 

Niin ehkä peloissasi. Oikeasti olet hänen lapsilleen se ainoa aikuinen, jonka kanssa voi heittää läppää rankoistakin jutuista ilman rangaistuksen pelkoa. Kohtelen mieheni lapsia samalla lailla kuten kavereideni lapsia, sillä he kaikki ansaitsevat kunnioittavan ja rehellisen aikuisen elämäänsä. Tällä viikolla on sairaalaan kuskattu milloin omaa äitiä, milloin tulevaa anoppia. Samalla kyydissä ovat istuneet mieheni lapset. Läppä on lentänyt, nauru raikunut, koska kriisien aikana kaikki löytävät sen spesiaalin yhteyden, jolla saa tsemppitasot pysymään ylhäällä.

 

Olet aina viimeisellä sijalla

Vaikka mies olisi kuinka ihana sinua kohtaan; huolehtivainen, rakastava, niin hänen lapset ovat ja tulevat aina olemaan ensimmäisellä sijalla. Jos ei pysty kestämään tätä ajatusta, niin kannattaa lähteä suhteesta heti. Et tule myöskään koskaan pääsemään eksästä eroon, sillä hän on miehesi lasten äiti, niin hyvässä kuin pahassa. Jos eksä soittaa keskellä yötä, niin mies vastaa. Koska lapset. Osa eksistä on varmasti reiluja eikä käytä tilannetta hyväkseen, mutta paskiaisiakin joukosta löytyy, jolle valtapeli on aina mahdollisuus kyykyttää toista eron jälkeen vielä lisää. Sinä voit tuoda toiselle, vaikka kuun taivaalta, mutta mies ei välttämättä koskaan pysty sijoittamaan sinuun tunnepuolella niin paljon, kun kaipaisit, koska se kaiken hajottava ero lymyää vielä alla. Jokainen ero muuttaa ihmistä, joskus huonompaan suuntaan.

Kyllä, ero muuttaa ihmistä. Yleensä parempaan suuntaan, jos ihminen antaa mahdollisuuden henkiselle kasvulle. Mitä tulee sijoituksiin, niin tunnetko ketään, joka ei laittaisi lapsiaan ensimmäiselle sijalle? Niin sen kuuluisikin mennä. Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi syystä. Mieheni on tekemisissä eksänsä kanssa, koska on pakko. He haluavat yhdessä tarjota lapsilleen mahdollisimman hyvän lapsuuden erosta huolimatta. Eikö se ole hatunnoston arvoinen asia? Kaiken muun ajan, kun mieheni ei ole lasten kanssa, niin hän huomioi minua jo vähän liikaa. Introvertti kun olen, niin vähempikin riittäisi. 😉

 

Siivoojaa anyone?

Hänen lapsilleen sinä olet vieras ihminen. Totta kai ruokit, siivoat, huolehdit, mutta olet silti vieras. Heillä on äiti ja heillä on isä. Sinua he oppivat sietämään. Ehkä, jos hyvin käy. Jos olet todella onnekas, niin he oppivat ehkä vähän tykkäämään. Miehellesi sinä olet ensisijaisesti taloudenhoitaja. Kaikki tärkeät päätökset kuuluvat lasten vanhemmille. Jos mies on fiksu, hän kuuntelee sinuakin. Yleensä sinun tehtäväsi on olla tyttöystävä, joka hymyilee kiltisti sivussa. Ja heittää hauskan vitsin. Sinä olet se cool aikuinen. Paitsi että siihen cooliuteen uskoo kaikkein vähiten itse, saati sitten lapset. Auta armias, jos erehdyt kritisoimaan toisen lasten käytöstä. Sinähän et mistään tiedä, kun olet lapseton. 

Tämä on ehkä yleisin pelko, mutta kuten olemme ystävien kanssa todenneet, niin sinun ei tarvitse jakaa vanhempien vastuuta. Sinä saat osallistua kaikkeen kivaan tekemiseen ilman pienintäkään pelkoa siitä, että sinun kuuluisi pitää lapset hengissä tässä maailmassa. Se pelko on nimittäin kokonaan vanhempien harteilla. Lapset eivät ole myöskään tyhmiä. Ole oma itsesi. Älä esitä mitään. Mieheni kysyy minulta usein neuvoa, koska hän saa minun kauttani aina tuoreen näkökulman. En ole koskaan joutunut siivoamaan hänen lastensa jälkiä. He hoitavat homman itse kotiin. Olen tehnyt aikanaan lasten kanssa töitä hyvin menestyksekkäästi ja se menestys perustui aina rehelliseen kanssakäymiseen. Kuinka coolia oli lapsena, kun oli aina se yksi äidin kaveri, joka puhui sulle kun aikuiselle, ja jolta sai aina rehelliset vastaukset kysymykseen kuin kysymykseen.

 

Ja lohdutuspalkinto menee…

En usko että olen miehelleni elämäni rakkaus. Olen hänelle ihminen, joka auttaa häntä parantumaan avioeron aiheuttamista traumoista. Olen hänelle ikuinen lohdutuspalkinto, sillä sen oikean palkinnon, hän menetti aikoja sitten. Toki meidän tapauksessa mieheni ja hänen eksänsä ovat todellä läheisiä ja hyvissä väleissä keskenään, että välillä mietityttää miksi he ylipäätänsä edes erosivat?

Siksi että he olivat onnettomia yhdessä!!! Kun kuviosta otettiin pois parisuhde, niin onko jännä, että välit yhtäkkiä paranevat? Ja edelleen toistan itseäni, mutta kukaan ei ole kenenkään kanssa säälistä. Elämä on aivan liian lyhyt siihen että sitä elettäisiin toista ihmistä varten.

 

Tunnen olevani yksin, vaikka olemme kaksin

Tämä onkin jännä kohta, koska se on niin fiilispohjainen. Olen lapseton nainen. Hän eronnut mies, jolla kaksi lasta. Kun olemme yhdessä, tunnen hänen jatkuvan huonon omatuntonsa. Kun hän on minun kanssani, hän ajattelee lapsiaan. Hän pelkää, mitä hänen avioeronsa tekee lapsille. Hän pelkää, ettei ole hyvä isä. Hän murehtii ja stressaa. Minä ärsyynnyn. Vaikka lapset eivät ole paikalle, niin joudun silti jakamaan mieheni vapaa-ajan lasten kanssa. Edes lomamatkalla hän ei ole vain poikaystäväni, hän on ja aina tulee olemaan ensisijaisesti isä.

Tämä on hankala asia, mutta moni lapsen omaava korjatkoon, jos olen väärässä. Se lapsi on aina mielessä. Se huoli ei lopu synnytyslaitokselle, kun sen nyytin on saanut käteensä. Siitä se vasta alkaa. Sitä stressaa varmasti kehittyykö lapseni ”normaalisti”, pärjääkö koulussa, ystävien kanssa, löytääkö työpaikkaa, rakkautta jne. Äitini on 73-vuotias. Hän soittaa minulle edelleen kylminä talvipäivinä ja kysyy, onhan minulla kaulahuivi tai pipo mukana. Olen 38-vuotias. Olen huolehtinut itsestäni jo tovin. I rest my case.

Maddi Bazzocco

No niin. Toivottavasti ei mennyt liian synkäksi. Tarkoitus ei ole pelotella ketään vaan olla rehellinen. Rakkaus on ihana asia, mutta välillä se ei yksistään riitä. Varsinkaan silloin, jos seurustelet ihmisen kanssa, jolla on paljon elettyä elämää takana. Tulee tuntemuksia, kipuiluja ja surumielisyyttä. Osa selviää niistä, saa lukot auki ja pystyy jatkamaan. Joillekin se on liian raskasta, jolloin ero on oikea ratkaisu. Jos olet edelleen pausella, niin kuin itse olin pitkän aikaan, niin hae tukea lähipiiristä tai vaikka netistä. Annan helpon vinkin. Kurkkaa aluksi vaikka tänne.

Löytyykö kohtalotovereita? Neuvoja, ajatuksia, fiiliksiä?

Tätä kirjoittaessa soi: Miranda Lambert – Mama’s Broken Heart

puheenaiheet ajattelin-tanaan parisuhde oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *