Etuoikeutettu

Christchurchin moskeijaiskut Uudessa-Seelannissa. Raitiovaunuammuskelua Utrechtissa Hollannissa. Näitä uutisia alkaa tulla niin usein että niihin turtuu. Ja sitä turtumista pitäisi viimeiseen asti välttää. Elämme nimittäin pahinta kriisiaikaa, ja jollemme tee jotain niin olemme uudestaan siinä tilanteessa mikä mahdollisti Hitlerin natsipuolueen kukoistuksen. Meillä on jo tuhoisia esimerkkejä historiasta. Emme kai voi olla niin tyhmiä että annamme tämän tapahtua uudelleen?  International Day for the Elimination of Racial Discrimination eli kansainvälistä päivää rotusyrjinnän poistamiseksi vietetään 21. maaliskuuta eli tänä torstaina. Samaisena päivänä, vuonna 1960, poliisi avasi tulen ja tappoi 69 rauhanomaisen mielenosoituksen osanottajaa Sharpevillessa, Etelä-Afrikassa.

YK:n yleiskokous julisti vuonna 1966 tämän päivän rotusyrjinnän vastaiseksi päiväksi. Lisäksi kaikkia eri maiden yhteisöjä kehotettiin ponnistelemaan rotusyrjinnän lopettamiseksi. Myös Suomi on jo vuonna 1970 allekirjoittanut YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen. Mitä sitten tarkoitetaan rotusyrjinnällä? Sopimuksen mukaan: ”… kaikkea rotuun, ihonväriin syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”

Onko tilanne parantunut vai huonontunut Suomessa? Olen jutellut monen henkilön kanssa aiheesta ja mielipiteet jakaantuvat kahtia. Toisten mielestä rotusyrjintää esiintyy ainoastaan tietyillä alueilla (lue: maaseudulla) ja kohdistuu lähinnä maahanmuuttajiin tai pakolaisiin. Ja sekin todettiin välinpitämättömällä ”kun asia on nyt vaan niin”- äänensävyllä. Toisten mielestä tilanne on huonontunut vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä Suomessa entisestään kaupungista riippumatta ja kohdistuu kaikkiin, jotka eivät näytä ”suomalaisilta”. Tähän voisi lisätä, että miltä se oikea suomalainen sitten näyttää? Vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen? Tipahdin jo itse tästä porukasta, kiitos idästä perittyjen kasvojenpiirteideni. Katsoin muutama viikko sitten Ruotsin Euroviisufinaalia ja ihastelin sekä juontajien ja kilpailijoiden ulkoisen olemuksen diversiteettiä ja etnisyyden ilotulistusta. Kuka vaan voi olla ruotsalainen. Ehkäpä joskus meillä Suomessakin eletään sitä aikaa, ettei kenenkään tarvitse ulkonäkönsä perusteella vastata kysymykseen: Mutta mistä sä siis oikeasti olet kotoisin?

Kuva lainattu: Eurovisionworld.com sivustolta. Kuvassa juontajat vasemmalta oikealle Eric Saade, Marika Carlsson, Sarah Dawn Finer and Kodjo Akolor

Ole itse sitä mieltä että, on aina helpompi huomata syrjintää, jos on itse syrjinnän kohteena. Vaikeampaa on sen sijaan huomata, milloin on itse etuoikeutettu tai valta-asemassa. Itsekin aikanaan kapinoin valta-asemassa tai etuoikeutettu sanoja vastaan, koska enhän minä ole rasisti. Ärsyynnyin suuresti, jos joku edes vihjaisi, että minun pitäisi miettiä asioita vähän syvemmältä. Usein argumenttini oli, etten minä voi olla valta-asemassa, sillä olen saavuttanut kaiken elämässäni ihan itse ilman apuja. Onko asia kuitenkaan niin? Väitän vahvasti, että menestymisemme ei riipu vain omista saavutuksistamme vaan myös niistä tilaisuuksista, joita saamme. Ja valitettavasti ihonvärimme tässä maailmassa vaikuttaa siihen minkälaisia ne annetut tilaisuudet ovat. Kysy keneltä vaan, jolta on mennyt työpaikka tai haastattelu sivu suun ihonvärin tai jopa eksoottiselta kuulostavan nimen vuoksi.

Mitä etuoikeutettu ja valta-asemassa oleva ihminen tehdä? Älä ainakaan ota asiaa itseesi tai rupea väittämään vastaan. Parasta on hengittää, ottaa askel taaksepäin ja tarkastella yhteiskunnan rakenteita sellaisina kuin ne nyt ovat. Tämän jälkeen voitkin keskittyä omassa elämässäsi toimimaan näitä rakenteita vastaan. Voit kouluttautua asioiden suhteen, tiedostaa haitalliset mallit sekä keskittyä luomaan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa jokapäiväisessä kanssakäymisessäsi. Oma matka on pahasti kesken, mutta se on alkanut.

Kolme helppoa tapaa tutustua aiheeseen:

1. Tutustu kotimaiseen Ruskeat Tytöt mediasivustoon. Lupaan että silmäsi avautuvat tämän jälkeen. Suomessa on vielä paljon tekemistä.

2. Vuoden 2017 artikkeli aiheesta, joka selittää kiihkottomasti mitä on valkoinen etuoikeus ja miten institutionaalinen rasismi vaikuttaa jokapäiväisessä elämässä. Selkeä, napakka ja konkreettinen kuvaus amerikkalaisen naisen elämästä. Lue se täältä.

3. Viihteen suurkuluttajille Netflixin Dear White People. Tällä pääset helposti alkuun.

Tätä kirjoittaessa soi: U2 – Peace on Earth

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *