Happiness Project Starter Kit

Onni on sokea. Fortuna caeca est. Näin lausui jo aikapäiviä sitten muuan tunnettu roomalainen filosofi ja valtiomies Cicero. Emme aina tajua kuinka hyvin asiat ovat, ennen kuin menetämme ne. Oli kyseessä sitten terveys, parisuhde, koti, työpaikka – pidämme asioita helposti itsestäänselvyyksinä. Emme aina osaa iloita asioista, ennen kuin olemme kokeneet menetyksen. Tähän ajatukseen havahtui myös amerikkalainen kirjailija Gretchen Rubin yli 10 vuotta sitten. Rubin huomasi yksi kaunis päivä, että elämä lipuu ohi eikä hän edes tiedä mitä onni hänelle merkitsee. Halu arjen pienten hetkien arvostamisesta sai Gretchenin aloittamaan vuoden kestävän ihmiskokeen ja tutkimusmatkan onnellisuuden lähteistä, joiden tulokset julkaistiin vuonna 2009 The Happiness Project nimisenä kirjana.

Kirja oli menestys ja keikkui jopa New York Times Bestseller listan ykkösenä. Aikahyppy tähän päivään. Allekirjoittanut siivosi joulutauolla hyllyjään ja huomasi tutun turkoosin kannen kaiken konmaritetun tavaran alta. Sillä samaisella sekunnilla kuului heleä bling ja lamppu syttyi tässä päässä. Okei, okei, se oli mikro, jos ihan totta puhutaan, mutta saatte ajatuksestani kiinni. 😉  Olin jo pitkään miettinyt, miten saisin perusarjesta enemmän irti. Ettei aina tarvitse ostaa lentolippua jonnekkin kauas, jotta voi tuntea onnen hetkiä. Olen aina ollut shoulda, woulda, coulda -henkinen mitä tulee omaan hyvinvointiin eli suomeksi sanottuna mukavuudenhaluinen laiskanpullero, joka mielellään kirjaa kyllä to do-listat paperille, mutta luovuttaa kun askareita pitäisi lähteä tekemään.

Onnea etsimässä Havaijilla, huhtikuussa 2015

Gretchen Rubinin jalanjälkien seuraaminen vuoden ajan tuntui jo lähtökohtaisesti niin hullulta ja mahdottomalta, että päätin tarttua haasteeseen. Sen lisäksi että olen laiska, olen taipuvainen pessimistisyyteen. Tämähän on mainio lähtökohta, kun tavoitteena on olla vuoden lopussa onnellinen optimisti. Kaiken muun lisäksi luen self help -kirjallisuutta enemmänkin viihdemielessä, yleensä herkutellen samalla. Nyt olin valmis antamaan jollekin elämäntaito-oppaalle mahdollisuuden ja kahlata sitä läpi tosissani – ja ilman suklaata. Yritän nimittäin samalla pitää mässäilyn minimissä. Joulukuussa meni vähän yli. Se mukavuudenhaluinen laiskanpullero, remember?

Patrick Fore

Gretchenin tavoin minäkin haluaisin löytää onnen hetket perusarjestani. Välillä sitä oikeasti unohtaa kuinka etuoikeutettua elämää elää verrattuna moneen muuhun tällä planeetalla. Asiat ovat oikeasti niin hyvin, että sitä on varaa humputella ja sekoilla menemään omaa elämän tarkoitusta etsien. Toisin on esimerkiksi Madagaskarilaisella pesijänaisella, joka tienaa pari euroa päivässä. Siinä ei hirveästi tarvitse self help opuksia kahlailla, kun ollaan Maslow’n tarvehierarkian alimmalla tasolla. Itsehän keikun pyramidin korkeimmalla kohdalla, joten tällaisten asioiden ja erityisesti oman aseman tiedostaminen ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Perimmäinen syy tähän projektiin on uskokaa tai älkää, muut ihmiset. Vaikka olenkin tässä etsimässä omia onnen hetkiä, niin parhaimmillaan onnellinen ihminen onnistuukin lisäämään ympärillään olevien ihmisten onnellisuutta. Ja se jos mikä, on maailman parhain kannustin. Pidän teidät kartalla, miten homma etenee. Ensi kerralla sitten jo lisää tammikuun tavoitteista.

Mites vuosi on alkanut ruudun toisella puolella? Teitkö itse mitään uuden vuoden lupauksia?

Tätä kirjoittaessa soi: Natasha Bedingfield – Pocketful of Sunshine

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *