Ja taas yksi vapaaehtoisesti lapseton

Tätä blogipostausta olen pyöritelly luonnoksissa kuukausia. Mietin kaksi kertaa ennen julkaisua kannattaako sohasta ampparipesään ja julistaa omia näkemyksiä. Onko kaikki aiheeseen liittyvä jo sanottu? Päädyin siihen, että kannattaa. Selasin Facebookin Ompeluryhmän postauksia, jossa eräs keskustelu herätti huomioni. Monet naiset raportoivat kuinka edelleen saavat työpaikoillaan utelua tulevasta lisääntymisestä ja mahdollisesta raskaudestaan. Olin järkyttynyt. Vieläkö vuonna 2019 löytyy törttöileviä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että on heidän asiansa tietää mitä naispuolinen työkaveri ajattelee vauvoista? Ilmeisesti kyllä, sillä monet kokevat jatkuvaa tuijottelua vatsanseudulleen sekä ihan avoimen tökeröitä spekulaatioita. Natan blogista voit bongata lisää näitä mauttomia kysymyksiä.

Liane Metzler

Uutisista saa  nykypäivänä lukea jatkuvasti, kuinka vauvoja syntyy nyt niin vähän ja mitä tämä tarkoittaa Suomen valtiolle. Eläkejärjestelmä romahtaa, asuntojen hinnat romahtavat, kaikki romahtaa. Näin kärjistetysti. Syyttävä sormi osoittaa kohti minun sukupolveani. Me hedonistiset, itsekkäät, kolmenkympin molemmin puolin olevat naiset, jotka emme tajua elää sellaista elämää niin kuin on aina eletty. Meille on järjestetty lapsilisät ja maailman mittakaavalla edulliset päivähoidot, mutta emme silti tajua omaa merkittävää synnyttäjän rooliamme isossa mittakaavassa. Me Sinkkuelämän, Frendien ja muiden TV-sarjojen uhrit, jotka haluamme vain istua brunssilla ystäviemme kanssa, rakentaa uraa ja nauttia elämästä. Niinkö?

Minä en ole vielä neljääkymmentä, mutta muutaman vuoden päästä kyllä. Omalta osalta kysymykset ovat lähes kaikonneet. Olen aina ilmaissut selkeästi mielipiteeni lapsensaannin suhteen ja saanut varsinkin nuorempana kaikki tyypilliset kysymykset takaisin varsinkin vanhemmalta sukupolvelta; Kuka sinusta huolehtii vanhana? Miten voit elää ilman, että koet mitä äidinrakkaus on? Btw kysymys, joka on äärimmäisen loukkaava kaikille niille, jotka syystä tai toisesta eivät voi saada lapsia, vaikka haluaisivat. Miksi haluat elää niin itsekästä elämää? Etkö koe, että jäät jostain isosta asiasta paitsi? Arg. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon nämä kyssärit ahdistivat nuorempana.

Koska lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka eivät voi saada omia lapsia, vaikka niitä eniten maailmassa haluaisivat, niin yritän ilmaista itseäni mahdollisimman selkeästi ja ketään loukkaamatta. Minä en ole nuoruudenpitkittäjä, en ole elämäntilannelapseton enkä ikuinen asioiden lykkääjä. Elämäntilanteeni puolesta minulla olisi jopa täydellinen isäehdokas. Mutta ei. Olen tiennyt lapsesta asti, etten halua omaa perhettä. Lemmikkejä kyllä, ehkä jopa puolison, mutta ei lapsia. Minä en esimerkiksi herää aamulla ajatukseen, että taas sitä eletään yksi päivä ilman jälkikasvua. En koe jääväni mistään paitsi.

Sasha Freemind

En myöskään koe olevani yksinäinen. En tunne lapsettomana, aikuisena naisena itseäni ulkopuoliseksi. Ystävilläni sekä ihan tuossa vieressä istuvalla poikaystävälläni on mahtavia lapsia, joiden elämää minulla on ollut etuoikeus seurata. Minun on vaikea kuvitella, että katuisin elämänvalintaani myöhemmin. Äidilleni olen joskus vitsaillut, että olisi ollut paskempi mutsi minulle. Standardit vanhemmuuteen ovat niin korkealla, etten viitsi edes osallistua koko hommaan. Äidilleni minun vapaaehtoinen lapsettomuus on toki ollut kova pala, mutta hänkin on sen pikkuhiljaa hyväksynyt. Minulla on siis kaikki enemmän kuin hyvin. Ja nyt kun tätä kirjoitan, niin anna olla niin synnytän yllärinä yhtäkkiä kolmoset neljävitosena. Noh vitsi vitsinä.. ehkä fantasiamaailmassa. ☻

Sitten se kolikon kääntöpuoli. Ne muut nuoret naiset, jotka ehkä haluaisivat joskus oman lapsen, mutta pään täyttää huoli sopivan kumppaniehdokkaan löytymisestä. Taloudellinen epävarmuus, turvaverkkojen puute sekä huoli maapallon tilasta vaikuttavat kaikki varmasti osaltaan siihen, ettei lastensaantiin enää ryhdytä sellaisella kyllä elämä kantaa – asenteella. Mielestäni on äärimmäisen fiksua, että näinkin tärkeää päätöstä, joka vaikuttaa loppuelämän ajan punnitaan huolella. Miksi sitten väestönkasvun laskua käsitellään vain negaation kautta? Nuorilla naisilla on nykypäivänä ihan tarpeeksi paineita elämässään. Se että mediassa puhutaan syyllistävään sävyyn nuorten naisen elämänvalinnoista ei ainakaan helpota jo valmiiksi paineistettua elämää. Huomaatteko kuinka nuorten miesten kohdalla asenne on toinen? Mahdollisen lapsettomuuden syy pyritään selittämään aina nuorten miesten työllistymisongelmilla eli laitetaan syyksi taloudelliset asiat. Nuoret miehet kuin eivät ole itsekkäitä eivätkä lykkää lasten hankintaa. Kröhöm… Tervetuloa kurkkaamaan Helsinkiin miten asianlaita on täällä.

Alex

Tähän kohtaan voisi tietenkin muistuttaa, että syntyvyyden lasku ei ole pelkästään huono asia. Meillä Suomessa ehkäisyvalistus ainakin toimii, kun lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti. Globaalilla tasolla sitten voidaan varmasti yhtyä siihen, että maapallolla on pikemminkin liikaa ihmisiä kuin liian vähän, joten ainakin luonto kiittää meitä suomalaisia. Mutta mites ne eläkkeet ja vanhukset, saattaisi joku vingahtaa. Sen sijaan että etsitään ongelman aiheuttajia ja syyllistetään 20-40 vuotiaita, voitaisiin suorittaa uusia laskelmia hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Ja jotta luvut eivät jäisi vain teorian tasolle, otettaisiin mahdolliset korotukset käyttöön nyt heti eikä myöhemmin. Kukaan meistä tuskin haluaa Amerikan mallia, jossa vain hyvätuloisilla on varaa kunnon terveydenhuoltoon ja kaiken kattaviin vakuutuksiin. Let´s be honest people, Antti Rinteen kaavailemat tulevaisuuden synnytystalkoot esiintyvät lähinnä poliitikkojen päiväunissa, eivät oikeassa elämässä. Tehdäänkö asialle please jotain ennen kuin on liian myöhäistä?

Tätä kirjoittaessa soi: Kasmir ft. SAARA – Vauvoja

Kommentit (2)
  1. Hyviä pointteja! Muistan jokunen vuosi sitten katsoneeni Ylen a-studion lisääntymisiltaa (joku vastaava). Jossa oli koottu laaja kattaus asiantuntijoita ja julkkiksia(?!) keskustelemaan syntyvyydestä. Näihin aikoihin Antti Rinne kehotti synnytystalkoisiin (voi luoja) sekä muistaakseni mm. Kimmo Vehviläinen kehotti naisia laskemaan rimaa ja miehiä vaihtamaan paremmat kalsarit(?!) Itselläni oli tuolloin lapsettomana nuorena naisena fiilis, ettei setämiehet ja pian eläköityvä sukupolvi voisi olla enempää pihalla, nykypäivän menosta. Onneksi siellä oli paikalla joku ihan oikea asiantuntijakin, joka tiesi kertoa, että väestönkasvun ja babyboomin olisi pitänyt tapahtua jo 30 vuotta sitten. Oman kokemukseni mukaan nykypäivän nuoria aikuisia ei pahemmin vauvakato huoleta, eikä se rehellisesti sanottuna huoleta minuakaan.Asia erikseen toki tahtomattaan lapsettomat.Mutta näin muuten luulen, että minua tai ikäisiäni ei paljoa paina, tekeekö vai jättääkö joku tekemättä lapsensa.

    1. Loistava kommentti! Katsoin samaisen ohjelman ja mietin silloin jo, että olenko joutunut aikakapselissa 70-luvun sketsisarjaan. Muistan kuinka verenpaine nousi, kun nykynaisia syytettiin liian krantuiksi yhden valopään tiimoilta.

      Ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jokainen päättäköön itse mitä elämässään haluaa tehdä. Omassa ystäväpiirissä ei koskaan arvostella toisten valintoja eikä varsinkaan mietitä kenenkään mahdollista lisääntymistä. Tiedä sitten onko se ihmisluonto vai mikä, joka saa tietyt yksilöt arpomaan vähän liikaa toisten henkilökohtaisia asioita. Senkin energian ja ajan voisi käyttää ratkaisun keksimiseen, jotta saadaan elää hyvinvointivaltiossa myös tulevaisuudessa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *