Kovat kotimaiset kirjahyllyssäni

Taas on aika kuukauden kirjakatsauksen. Luen kuukaudessa noin 2-5 teosta riippuen Helmetin jonotusajoista. En tiedä juurikaan parempaa tekemistä yksin ollessani, kun lukeminen ja nykyään kirja avautuukin vähintään tunniksi aina ennen nukkumaanmenoa. Syyskuun kirjasuosituksiin asti pääsivät tällä kertaa Emmi-Liia Sjöholmin omakohtainen esikoisteos Paperilla toinen sekä Mia Kankimäen paljon hypetetty Naiset joita ajattelen öisin.

Paperilla toinen

Emmi-Liia Sjöholmin hieno esikoisteos on ennen kaikkea kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Jos kirjoittaisin omat muistelmat, niin haluaisin kirjoittaa Emmi-Liian tyylisen kirjan, tosin vähemmän shokeeraavilla yksityiskohdilla. Kirjan lukeneet tietävät tasan tarkkaan mitä tarkoitan. Hän kirjoittaa rehellisesti miltä tuntuu tehdä abortti 14-vuotiaana, minkälaisia miehiä hänen elämänpolulleen on mahtanut, minkälainen tarve hänellä on ollut miellyttää miehiä seksuaalisesti tullakseen hyväksytyksi sekä niistä ristiriitaisista tunteista, joita vain äitiys voi herättää.

Harva kirja saa minussa kiusaantuneen fiiliksen. Läpi teoksen, minusta tuntui, että olen saanut käsiini jonkun ihmisen päiväkirjan, jonka intiimit yksityiskohdat eivät ole minun silmiäni varten. Samalla ihailen sitä, kuinka röyhkeästi joku osaa tuoda groteskit yksityiskohdat esiin. Peilasin teosta omaan elämääni ja olen kiitollinen siitä, että joku avoimesti kirjoittaa äitipuolena olemisen haasteista. Tällaisia kuvauksia saisi suomalaisessa kirjallisuudessa olla enemmänkin.

Päällimmäisenä mieleen jäi kertojaäänen näennäisen onnellinen elämä, jossa silti pohditaan niitä menetettyjä mahdollisuuksia. Olisiko elämän sittenkin pitänyt mennä toisin? Tähän kysymykseen samaistun vahvasti.  Ja sen äärelle palasin seuraavassakin kirjassa.

Naiset joita ajattelen öisin

Mitä nelikymppinen, perheetön, työnsä ja kotinsa jättänyt nainen voi elämällään tehdä? Ainakin matkustaa, jos on Mia Kankimäkeä uskominen. Liikutuin jo kirjan ensimmäisillä sivuilla. Tuntui kun olisin lukenut omasta tulevaisuudestani. Kankimäen kirja on hurmaava sekoitus niin matkapäiväkirjaa kuin tietokirjallisuutta. Jokainen sivu inspiroi lukijaa ja valaa tälle uskoa, ettei koskaan ole liian myöhäistä repäistä ja lähteä tutuista kuvioista.

Teokseen Kankimäki on valinnut 10 naista, jotka uskalsivat uhmata aikakautensa käsitystä naisen paikasta ja asemasta ja lähteä valloittamaan maailmaa. Matkustamista pidettiin silloin miesten etuoikeutena. Naisen paikka oli tietysti kotona. Nämä Yönaiset päättivät toisin. Matkanteko ei ollut yhdellekään naiselle helppoa. Mukaan pakattiin rohkeutta, neuvokkuutta, aimo annos uteliaisuutta ja neuvokkuutta. Sisulla selvittiin niin kulkutaudeista, pelottavista kohtaamisista alkuasukasheimojen kanssa kuin hupenevasta matkakassasta. Tämän kirjan jälkeen teen kaksi asiaa. Etsin käsiini vuoden 1985 elokuvan Minun Afrikkani ja aloitan säästämisen määmatkaa varten.

Kokosin teille muutamat tärkeät neuvot näiltä upeilta Yönaisilta. Jokainen itseään kunnioittava travelleri ottaa nämä tietysti haltuun reissulle lähtiessään. Ne toimivat loistavasti myös arjessa vai mitä sanotte?

Karen Blixen – Itsensä voi aina keksiä uudelleen

Isabella Bird – Säilytä seikkailijaluonteesi myös kotimaan kamaralla ja arjessa

Ida Pfeiffer – Vahvalla tahdolla pystyy lähes mahdottomaan

Mary Kingsley – Luonto opettaa enemmän kuin yksikään ihminen

Alexandra David-Néel – Jos haluat jotain oikein kovasti, toteuta se

Nellie Bly – Mahduta olennaiset asiat yhteen (pieneen) matkalaukkuun

 

Oletko lukenut teokset? Minkälaisia ajatuksia ne herättivät? Ja ennen kaikkea – mietitkö koskaan että, olisiko elämän sittenkin pitänyt mennä toisin?

Tätä kirjoittaessa soi: The Sonics – Have Love, Will Travel

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *