Kun kamelin selkä katkeaa

Disclaimeriä taas alkuun. Mikäli pelkäät koronavirusta ja triggeröidyt juuri nyt kaikesta siihen liittyvästä kirjoittelusta, tee itsellesi palvelus – älä lue tätä postausta. Koska kyseessä on minun blogini, on minulla oikeus avautua. Ja tarvittaessa kolkata seuraava henkilö, joka sanoo minulle ”Nyt pitäisi kaikkien vielä jaksaa hetki”. Samaa väsynyttä fraasia on nimittäin saatu kuunnella maaliskuusta lähtien. Vuosi myöhemmin eikä mitään näytä tapahtuvan asian eteen.

Kuva:Andre Hunter

Luin aamulla Tuomas Kyrön loistavan kolumnin Suomen Kuvalehden sivuilta, missä Kyrö ottaa kantaa siihen, että ammutaanko virusta päin vähän turhan isolla lingolla jättäen lapset ja nuoret sijaiskärsijöiksi. Ehkäpä olisi nyt viimeinkin aika myöntää, että epäoikeudenmukaiset rajoitukset eivät toimi. Meidän aikuisten elämä kun ei ole hirveästi muuttunut ellei lasketa taloudellisia seuraamuksia. Edelleen ihmettelen, ettei Suomen laki taivu tai sitä ei haluta lähtökohtaisesti taivuttaa paremmin vastaamaan pandemiakuopasta ylöskaivautumiseen.

Tartuntatautilain 22.2. voimaan astunut muutoksen mukaan myös yksityisten toimijoiden tilojen käyttö tulee järjestää siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien sekä seurueiden väliset lähikontaktit pystytään tosiasiallisesti välttämään. Ai niin, se ei muuten koske ravintoloita. MIKSI EI? Miksi näiden elinkeinoharjoittajien asema on lain edessä parempi kuin esimerkiksi liikunta-alan yrittäjien, kysynpähän vaan?

THL suosittelee, THL pyytää välttämään. Suosituksilla ja pyynnöillä ei pitkälle pötkitä. Lapissa kirmaa 20 000 iloista pääkaupunkiseutulaista tällä hetkellä. Hallitus käsittelee tänään hybridistrategian tasolle kaksi siirtymistä ja sitä, tulisiko taso kaksi voimaan koko maassa vai ainoastaan tietyillä alueilla, joissa koronavirustilanne on pahin. Jos ja kun tasolle 2 siirrytään, niin voimaan tulee entistä laajempi etätyösuositus ja maskisuositus, lasten ja nuorten harrastukset voidaan keskeyttää ja oppilaat siirtää etäopetukseen. Kröhöm…ja se auttaa mihin?

Sori, jos en jaksa nyt innostua Sanna Marinin Time-lehden kansikuvavalloituksesta. Timen teemanumero esittelee sata nousevaa johtajaa eri aloilta ja eri puolilta maailmaa. Marin esiintyy listauksen johtajat-osion keulakuvana. Voisiko arvoisa pääministeri vihdoinkin aloittaa sen johtamisen? Ihan vaikka näillä näppäimillä.

Kuva:Andre Hunter

Sillä välin, kun hallitus saa rivinsä suoraksi, voitaisiinko ottaa mallia vaikka Uudesta-Seelannista, jossa on maskipakko. Piste. Jokainen rajanylittäjä joutuu karanteeniin, vaikka testitulokset olisivat puhtaita. Uudessa-Seelannissa on 32 karanteenihotellia, joita poliisit ja sotilaat vartioivat. Niissä on täysihoito, ja maahantulijat joutuvat maksamaan kahden viikon eristyksestään ainakin 3 100 Uuden-Seelannin dollaria eli 1 800 euroa. Entäs meillä? No Suomessa on vaikeuksia saada ihmisiä ylipäätänsä vapaaehtoisesti koronatestiin, kun tänne tulevat. Katsokaas, kun meidän laki ei taivu tähänkään asiaan.

En edes aloita avautumista hitaasta rokotustahdista tai ylipäätänsä rokotusjärjestyksestä. Se on sellainen EU-tason savotta, että se vaatii jo oman keskustelun. Tässä turhautumisessa, on toki huoli omasta tulevaisuudesta, mutta myös koko yhteiskunnan. Mitä tapahtuu, jos tilanne vaan jatkuu näin holtittomana? Kenelle voi valittaa? Koronavirusta kun ei kiinnosta kun hengissä säilyminen ja sen se hoitaa uusilla muunnoksillaan oikein mallikkaasti.

Haluatko avautua? Mikä turhauttaa? Kommenttiboksi on auki.

Tätä kirjoittaessa soi: Billie Eilish – Bury A Friend

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *