Long time no see

Mitä kuuluu? Tuntuu että viime postauksesta on kulunut ikuisuus. Minulla on kyllä ihan luonnollinen selitys tälle radiohiljaisuudelle.

Kävin viime viikolla pyörähtämässä Kööpenhaminassa, olen tehnyt ihan hulluna töitä ja koko muun ajan hengitellyt sohvalla. Köpiksestä tulee oma postaus vielä tällä viikolla, mutta sitä ennen muutama sananen siitä hengittämisestä.

Kuva: Brigi Uhrin

Olen krooninen stressaaja. Kun kovan stressin yhdistää vielä marraskuiseen kaamokseen, on soppa yleensä valmis. Minulla se näyttäytyy masennuksena, uniongelmina, itkuisuutena ja kaiken nielevänä väsymyksenä. Yleensä olen pyrkinyt taistelemaan kaikin puolin vastaan. Olen pyyhkinyt räkäitkut poskilta ja vetänyt kaksin käsin unilääkkeitä ja yrittänyt sätkiä vastavirtaan romahtaen viimeistään jouluna säpäleiksi.

Ei kovin tervettä ei. Tänä vuonna kokeilen toista metodia. Kutsutaan sitä vaikka iän tuomaksi viisaudeksi tai yleiseksi uteliaisuudeksi, mutta päätin kerrankin antaa periksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Noh. Jos kuulen sohvan kutsuvan, menen makaamaan. Jos kroppa ei halua mennä treenaamaan, niin jätän treenit suosiolla väliin. Jos aamulla täytyy saada nukuttua, koska yö tuli valvottua, otan etäpäivän. Minusta ei ole mitään hyötyä väsyneenä töissä, jos olen raahautunut sinne puoliväkisin superväsyneenä ja kyyneleitä nielleenä.

Kuva: Martin Adams

Ja tiedättekö mitä? Maailma ei ole romahtanut ympärilläni. Marraskuun deadlinet eivät kuumota, sillä olen saanut kaiken tehtyä etuajassa. Mitäs helvettiä? Olen toki karsinut treeneistä, pötköttänyt muina makkaroina sohvalla ja syönyt sipsejä jos on tehnyt mieli. Ja se on ollut ihanaa. Välillä olen istunut parvekkeella teemuki käsissä, viltti ympärillä ja tuijotellut lonkeronharmaata taivasta tietäen että kyllä se rakas aurinko siellä on. Sillä sattuu nyt vain olemaan huntu päällä.

Ja toki tiedostan tätä kirjoittaessani, että kaikkien työ ei anna myöten noin vaan mennä vaaka-asentoon makaamaan, mutta mitäpä jos silti karsisit kaikki turhat asiat veke? Nimittäin jos olet laillani tuo surullisen kuuluisa krooninen stressaaja, jota kaamos nakertaa. Minun tapauksessa turhien juttujen kategoariaan pääsivät liian kovat treenit, ylimääräiset sosiaaliset menot sekä liian tiukat rutiinit. Enemmän oman kehon kuuntelua ja hengittämistä tilalle. Pimeys ahdistaa toki edelleen, mutta olenkin ottanut tavakseni käydä ulkona heti jos aurinko pilkahtaa edes hetkeksi. Muutaman minuutin happihyppely saa energiatasot nousemaan sekä sen kuuluisan hymyn huulille.

Löytyykö sieltä muita kaamosmasennuksen sotureita? Millä ilveellä te selviätte tästä hengissä? Vinkkejä saa laittaa.

Tätä kirjoittaessa soi: Sarah Blasko – Sweetest November

hyvinvointi oma-elama terveys hyva-olo
Kommentit (2)
  1. Näin on, itse asiassa aika harvalle todella toimii tiukka suorittaminen läpi muurien, säilyttäen silti terveytensä. Itse olen opetellut ja opettelen kuuntelemaan kehoani ja henkistä tilaani , rakentamalla sivutoimisesti omaa yritystä palkkatyön ohella. Odotettavissa olevilla tuloilla en ostele luksus asuntoja, en mersuja enkä tesloja. Odotan kumminkin saavani laskut maksuun, ruokaa pöytään ja satku pari löysää rahaa pahan päivän varalle. Se arvokkaampi mitä toivon saavani on parempi henkinen hyvinvointi , enkä rikkoisi kehoani. Voisin sanoa että olen parhaimmillani käsityöammateissa ja niissä on mahdollisuuksia joustavaan työaikaan jollen itse lupaa olla aamu kuudesta ilta kuuteen tietyssä paikassa päivystämässä oli asiakastöitä tai ei. Kun homma ei vaan kulje, väkisin vääntämisen sijaan voin tehdä jotain muuta tai tuumata että tänään on kehon määräämä lepopäivä . Eli hyvin samankaltaisesti kuin sinä olet nyt tehnyt.

    1. That Out of Office Girl
      23.11.2021, 09:06

      Kiitos kommentista. ❤️ Hauska kuulla että tallaamme samoja polkuja. Rakentelen myös sivutoimena omaa yritystä ja vaikka taloudellisesti tulot tulevat aluksi laskemaan hyvinkin paljon kun hyppään päätoimisesti omaan kelkkaan niin uskon saavani paljon enemmän henkistä pääomaa niin vapauden kuin terveydenkin puolesta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *