Lontoon matkavinkit osa 2: Luksusteetä Sandersonissa ja Street Foodia Brixtonissa

Ciao bellat! Lontoon vinkkien ykkösosassa keskityttiin maailmaankuuluun Victoria&Albert museoon. Tänään tulee vinkkejä teen lipittämiseen, alkudrinkkien nauttimiseen sekä tanssijalan vipatuksen hoitoon, sillä onhan Lontoo myös huikea kaikille yöelämän kiitäjille. Ps. yllä oleva kuva on lainattu Sanderson hotellin sivuilta.

Kuten viime postauksessa kerroin, niin sen lisäksi että reissu oli lahja miehelleni, jotta hän pääsee näkemään ystäviään pitkästä aikaa, oli se myös synttärilahja itselleni. En oleta muiden järjestävän itselleni mitään yllätyksiä, joten jos jotain kovasti haluan, järjestän sen itse. Lontoon Bucket listillä oli pitkään keikkunut Sanderson hotellin järkkäämä Madhatter´s Tea Party, joka olikin ainoa aktiviteetti, johon olin varannut liput ennakkoon ja jonne suuntasimme Victoria&Albert museon jälkeen.

Englannin rakastetuimpiin perinteisiin kuuluva iltapäivätee pitää sisällään teekannun ja monikerroksiselta kakkutelineeltä tarjottua suolaista ja makeaa pientä purtavaa. Tyypillisessä kattauksessa voi olla esimerkiksi pieniä kurkkuvoileipiä, pikkuleipiä, leivoksia sekä skonsseja, jotka nautitaan paksun kerman ja hillon kanssa.

Madhatter´s Tea Party sisälsi kaikkea tätä ja vielä enemmän. Olihan koko teema rakennettu alusta loppuun Liisa Ihmemaassa -sadun ympärille. Tämä oli yksi hienoimmista teehetkistä, joita olen koskaan kokenut. Ylistyssanojen sijaan annan kuvien puhua puolestani. Nauttikaa!

Tämän ihanuuden jälkeen suuntasimme pikaiselle sulattelutuokiolle hotelliin ennen iltarientoja. Olimme sopineet että otamme drinksut Sohossa ja suhahdamme sen jälkeen metrolla Brixtoniin tapaamaan mieheni kavereita. Luulin että menisimme johonkin pubiin istumaan hetkeksi, mutta miehenryökäle yllätti minut jälleen. Hän oli ostanut liput Saturday Night Fever leffan singalongiin Archer Streetin coctail-baarin alakertaan, joka oli söpösti sisustettu after ski-teeman mukaisesti.

Sieltä siirryimme popcorn-ähkyssä katutason kerrokseen nauttimaan laulavan baarihenkilökunnan shows´ta. Siis katsokaa tota fiilistä. Nappasin lyhyen videon muistoksi.

Posket punaisina ja kurkku laulamisesta käheänä olikin aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Metro alle ja kohti eteläistä Lontoota. Mieheni kertoi että alue oli tunnettu mellakoistaan kasarilla ja ysärillä ja edelleen tälläkin vuosituhannella alueella on ollut jengiammuskelua. Kiitos gentrifikaation, on alue rauhoittunut ja muuttunut sitten villeimpien vuosien, vaikka edelleen siellä on hyviä ja huonoja alueita. Nykyään on jopa trendikästä mennä Brixtoniin. Minulle tuli heti mieleen 2000-luvun alun Brooklyn Nykissä.

Iltaohjelmasta vastasivat mieheni lapsuuden ystävät, jotka tapasin ensimmäistä kertaa. Ihania tyyppejä, jotka ottivat minut ihanasti mukaan jengiin. Loppuillan meno oli sen verran vauhdikasta, ettei minulle jäänyt yhtään kuvatodistetta. Ehkä hyvä niin. Aina ei tarvitse kaikkea taltioida. Saa muistikin välillä jotain hommaa. Menimme aluksi Pop Brixtoniin, joka on nimensä mukaisesti väliaikainen pop up-tila, joka muutti käytöstä poistetun alueen luovaksi tilaksi paikallisille ja itsenäisille yrityksille. Yhdistelmä Street Food toimijoita, vähittäiskauppaa, designia ja erilaisia muita pienyrityksiä. Ihan huikea mesta. Voin sanoa, että siitä on todella pitkä aika kun tämä tätsä on tanssinut dubstepin tahtiin. Olen virallisesti dinosaurus!

Pop Brixtonin jälkeen suuntasimme pikkuruiseen Chip Shoppiin, joka toimii päivisin kalaravintolana ja iltaisin hiphop klubina. Vierailevien artistien Hall of Fame -lista vakuutti. Hoppibiittien tahdissa jorailtiin aina sulkemisaikaan asti. Mieheni frendit yrittivät vielä houkutella kolmanteen paikkaan ja siitä aamubileisiin, mutta hotellin sänky kutsui pitkän päivän jälkeen. Kyllä! Vanhaksi on tultu. 🙂 Brixton yllätti todella positiivisesti. Välillä kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan. Kolmannessa vinkkipostaus osassa keskitytään mun intohimoon eli teatteriin. Cheerio!

Tätä kirjoittaessa soi: 50 Cent – In Da Club