Meissä kaikissa asuu pahuus

Minkälainen on mielestäsi paha ihminen? Tutkijoiden mukaan olemme jo lähtökohtaisesti  saalistava ja kilpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee. Valitettavasti vieläkään ei ole olemassa absoluuttista tutkaa, millä pystyisi tunnistamaan hyvin naamioituneen pahan ihmisen. Pahuus merkitsee kaikille jotain erilaista. Toisille on se välinpitämättömyyttä heikompiosaisia kohtaan, kun taas toisille vihapuhe esimerkiksi somessa  on merkki ihmisen sisällä sykkivästä pahuudesta.

Väkivalta toista ihmistä kohtaan, on tietenkin yksi pahuuden selkeimmistä muodoista. Mutta jos monelta vegaaniaktivistilta kysyisi niin väkivalta eläimiä kohtaan on vähintäänkin yhtä rangaistava teko täynnä julmuutta. Kurkkaa esimerkiksi australialaisen James Aspeyn kirjoituksia IG:ssä, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Pahuutta tuli pohdittua erityisesti, kun luin Bazterrican Rotukarjan viime kuussa. Viimeistään Squid Gamea katsoessa ymmärtää kuinka pimeä ihmismieli todellisuudessa onkaan.

Rotukarja – Agustina Bazterrica

Kuvittele dystopinen maailma, jossa ihmisille vaarallinen virus pesiytyy kaikkiin maailman eläimiin ja ne lahdataan pois tältä planeelta. Koska väestönkasvua ja kasvavaa rikollisuutta on hillittävä jollain keinoin, ihmiskunta jakautuu lihanhimoissaan kahtia. On niitä, jotka syövät, ja niitä, joita syödään.

Rotukarjassa seurataan erityislihan (kröhöm ihmislihan) teurastamon kouluttajan elämää, jossa selviää välähdysten kautta miten tilanteeseen on ajaudutte ja onko kaikessa kyse vain suuresta salaliitosta. ”Kukaan ei saa kutsua teurastettavia ihmisiksi, koska silloin ne voisi nähdä yksilöinä, sen sijaan ne ovat tuote, lihaa ja ravintoa.” Rotukarja on synkkä, oksettava, hyytävä romaani, jonka loppuratkaisu itkettää. Vegaaninen ruokavalio tuntuu tämän kirjan luettuasi oikein validilta vaihtoehdolta.

Squid Game  – Netflix

Annoin vihdoinkin periksi kaikelle hypetykselle ja antauduin katsomaan eteläkorealaisen megahitin Squid Gamen, joka sai ensi-iltansa jo syyskuussa. Sarjassa joukko tuntemattomaan paikkaan kaapattuja velkaantuneita ihmisiä pistetään kilpailemaan valtavista rahasummista. Tosin näillä lasten leikeillä on aina verinen loppu. Sarjaa katsoessa  minulle tuli elävästi mieleen japanilainen Battle Royale -leffa, joka vei yöunet moneksi yöksi.

Ja niin hiipivät myös Squid Gamen juonikuviot yön pimeinä tunteina mieleeni. Sarjassa on todella koukuttava ja brutaali juoni, mielettömät näyttelijät ja korealaiselle kulttuurille ominainen musta huumori. Squid Gamea katsoessa en voinut olla miettimättä sitä faktaa, että Etelä-Koreassa on tosielämässäkin valtavat tuloerot yhteiskunnan köyhimpien ja varakkaimpien välillä. Se ei ole yllätys eikä mikään, että täydellinen köyhyys voi ajaa epätoivoisiin tekoihin varsinkin jos vaakalaudalla painaa perheen kunnia. En halua paljastaa sarjasta mitään, sillä se kannattaa kokea ihan tuorein silmin. Katso, jos uskallat!

Oletko jo katsonut Squid Gamen? Mitä tykkäsit ja ennen kaikkea mitä luulet että 2.tuotantokausi voisi pitää sisällään?

Tätä kirjoittaessa soi: 23 – Pink Soldiers + Hostage Crisis

kulttuuri kirjat leffat-ja-sarjat suosittelen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *