Miten koronatilanne on vaikuttanut parisuhteeseen?

Olimme poikaystävänäni kanssa muuttaneet yhteen ennen kuin maailman koronatilanne alkoi. Hän muutti minun 41 neliön yksiööni, joka on toki pikkaisen nafti kahdelle, vaikka makuuhuonetilan saakin liukuoviratkaisulla erilliseksi huoneeksi. Ajattelimme että säästämme näin hyvin rahaa mahdollisiin kaukoreissuihin, kun palkasta jäisi rahaa muuhunkin kuin pakolliseen vuokranmaksuun ja muihin kuluihin.

Olimme alkuvuodesta 2020 ensin Etelä-Afrikassa ja sitten lähdin Madonnan perään Pariisiin. Tuolla reissulla Pariisi alkoi sulkeutua silmieni edessä ja kun palasin kotiin ja takaisin töihin, muistan istuneeni typertyneenä töissä uutisia seuraten, kun myös Suomi sulkeutui lockdowniin.

Maaliskuussa 2020 istuin lomautuslappu kädessä kotisohvalla ja ajattelin, että tämä tilanne on varmasti ohi muutamassa kuukaudessa ja paluu normaaliin koittaisi viimeistään kesällä. Pikakelaus tammikuuhun 2022. Istun samaisella sohvalla ja luen uusinta lomautuslomaketta. Näitä on jo ollut sen verran paljon, että olen seonnut laskuissa.

Tajusin samalla, että valtaosa suhteemme yhdessäoloajasta on kulunut poikkeustilassa. Ei ihmekään, että lähipiirissä on kuohunut ja erouutiset yhdessä jos toisessakin perheessä ovat olleet normi. Samoin vauvauutiset niiden pariskuntien kohdalla, joille ihan viimeiseksi olisi kuvitellut perheenlisäystä. Koronatilanne on muuttanut paljon asioita eikä välttämättä kohti parempaa.

Mekin aluksi tsemppasimme ja sitten vähän luovutimme suhteen ylläpidon suhteen. Minä kaipaan arkeeni tiettyä säännöllisyyttä ja tietoa tulevasta ja kun sitä ei ole minusta tulee ihmishirviö. Lomalla olen huimapää ja seikkailija, joka menee ihan muina Robinson Crusoena tutkimaan rohkeasti uusia maita ja saaria. Mutta arkeni kulmakiviä ovat säännöllisyys ja varmuus. Treenit, duuniprojektit, vapaa-aika. Kaikki selkeästi merkitty kalenteriin. Paitsi näin korona-aikana, kun kalenteri ammottaa tyhjyyttään.

Mekin olemme poikaystäväni kanssa olleet eron partaalla useasti viimeisen kahden vuoden sisään. Olemme lyöneet päitä yhteen, raivonneet, loukanneet ja syytelleet toisiamme tilanteesta. Viimeksi päivää ennen joulua. Hänellä oli jo laukut pakattuna eteisessä, kun istuimme alas ja päätimme yrittää vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa päätimme, että elämme koronasta huolimatta kuin normaali pariskunta.

Poikaystäväni hankkii apua omiin ongelmiinsa terapiasta ja minä löydän toisen kanavan purkaa turhautumiseni elämäntilanteeseeni sen sijaan, että hyökkään poikaystäväni kimppuun, kun hän palaa töistä kotiin. Lisäksi alamme vihdoinkin elää. Kotisohva on ihan kiva vaihtoehto, kun sää on huono eikä jaksa lähteä minnekään, mutta siitä on nyt tullut vähän turhan helppo ja laiska ratkaisu.

Tammikuussa olemme käyneet deiteillä Lux Helsingissä, viettäneet vuosipäivää hotelli Havenissa priva-kuntosalin ja aamiaisen yhdistelmällä, luistelemassa lähikentällä ja rakentaneet leffailtamaratoneja teemaherkkuineen. Pieniä juttuja, mutta kun saa pukea päälleen muutakin kuin sen virttyneen kotiasun tai laittaa sotkunutturan tukkaan päivästä toiseen, niin toinenkin muistaa mihin sinussa alun perin ihastui. Kaikki aktiviteetit ovat olleet koronaturvallisia vaihtoehtoja, mutta olemme vihdoinkin alkaneet elää ja treffailla. Ja vihdoinkin poistua kotoa.

Ennen näin eron varmana vaihtoehtona, joka häämöttää horisontissa ennen pitkään. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen minulla on jälleen luottavainen olo tulevaisuudesta. Tästäkin selvitään – mutta yhdessä.

Oletko parisuhteessa vai sinkku? Miten koronatilanne on vaikuttanut omiin ihmissuhteisiin?

Tätä kirjoittaessa soi: Future Islands – A Dream Of You And Me

suhteet parisuhde rakkaus oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *