Oman elämänsä selviytyjä

Olen keskellä kahden ja puolen viikon työputkea ilman minkäänlaisia vapaapäiviä. Sanomattakin selvää että blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, mutta ei hätää pupsit, en ole unohtanut teitä. Pääsiäisen jälkeen helpottaa taas hetkeksi ennen seuraavaa työputkea. On se kevät jännää aikaa. Onko se tuo lisääntynyt valo mikä saa kaikki tapahtumat ajoittumaan loppukeväälle vai yritysten hyvin todellinen pelko siitä, että Suomessa ei tavoita ristinsielua juhannuksesta elokuun puoleen väliin saakka sitten millään? Oli mikä oli, niin en voi valittaa. Matkakassaan kilahtelee nyt extratienestejä sitä luokkaa, että taitaa jäädä rahaa säästöön pienelle syyslomareissulle.

Viime viikonloppu meni Lapsimessuilla ja tänä viikonloppuna houstaan duunipaikkani ulkomaalaista vierasta. Lapsimessut oli muuten jännä kokemus. Ei ollut ensimmäinen keikkahomma siellä eikä varmastikaan viimeinen. Jaksan silti yllättyä joka kerta siitä suomalaisen perhekulttuurin ja tapojen läpileikkauksesta,jonka juurikin nämä messut tarjoavat. Ensinnäkin näillä messuilla on oikeasti kaikille jotain. Oli sisustuksen ja kosmetiikan OutletExpo, vanhemmille lapsille HupiCon tubettajineen ja peleineen, perheen pienemmille Lapsimessut satoine ohjelmanumeroineen ja ruokamaistatuksineen sekä tietenkin koko maaseudun eläintarjonta Elmassa ja  muut lemmikkivaihtoehdot Eläinystäväni-messuilla. Nähtävää ja koettavaa siis riitti. Valitettavasti se oli joillekin liikaa. Sen verran paljon tuli todistettua huonoa käytöstä viikonlopun aikana että meinasi tukka lähteä päästä. Ja ei – ei lapsilta. Vaan vanhemmilta. Jos jonot ja muut ihmiset ärsyttävät, niin älä poistu kotoa. Äläkä varsinkaan mene massatapahtumiin räyhäämään muille ihmisille. Älä pura kiukkuasi lapseen, älä nolaa häntä toisen aikuisen edessä. Kyllä me aikuiset ihmiset osataan sitten olla mulkkuja!

Kun oma pinna meinasi pariin otteeseen kiristyä, niin ihana mieheni, joka oli lastensa kanssa käymässä messuilla lauantaina, kuvasi minulle alla olevan stressinpoistovideon. Aina kun ahdistaa niin katselen alpakoita. Ne saavaat minut joka kerta hyvälle tuulelle. Jos et ole koskaan nähneet alpakoiden agilityä tai korkeushyppyä, niin pliis, mene katsomaan. Elämä tuntuu sen jälkeen taas hetken verran kevyemmältä.

Tein myös viikonloppuna kaikkien aikojen heräteostoksen. Ostin itselleni alpakan. Ja en valitettavasti sitä oikeaa (vielä!). Yhdellä kojulla oli niin paljon söpöä alpakkakamaa myynnissä että sekosimme työkaverimme kanssa täysin. Häneen mukaansa lähti alpakkaprinttisukkia ja minulle jotain vähän isompaa. Mitä sanotte tästä? Hänen nimensä on Albert. Hän on muuttanut työnurkkaani terapiaeläimeksi. Aina kun katson häntä,niin minua hymyilyttää. Parhaiten käytetyt parikymppiä koskaan. Ja hei, oletteko huomanneet kuinka keväistä ulkona on? Lisääntynyt auringonvalo antaa toivoa siitä,  että mäkin pääsen kohta tästä pimeästä työtunnelista fiilistelemään rantaraitteja ja kevään ekoja ulkona nautittuja jätskejä. Sitä odotellessa. 🙂

Tätä kirjoittaessa soi: Madonna, Maluma – Medellín

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *