Palataanko vielä naistenpäivään?

Perjantaina 8.3. vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Somesta sai lukea taas puolesta ja vastaan kommentteja siitä onko tämä ystävänpäivän jälkeen turhin kaupallisin tapahtuma ja tarvitaanko erikseen päivää, jolloin toista sukupuolta muistetaan kukkasin. Jos äidiltäni kysytään, niin kukat on vietävä. Venäläisessä perinteessä naistenpäivä on muutenkin isompi juttu kuin täällä Suomessa. Kysy keneltä vaan venäläisessä firmassa työskentelevältä. Äitini kohdalla en edes uskaltanut kajota perinteisiin vaan kiikutin kiltisti kortin ja upean Hortensian saajalleen. Kukkapaperi tuotti myös moninkertaista iloa kissoille.

Jäin viikonloppuna miettimään naistenpäivän merkitystä nykypäivänä. Kansainvälinen naistenpäivä on YK:n julistama päivä, jota on vietetty vuodesta 1975 saakka. Se perustettiin alun perin naisten oikeuksien huomioimiseksi. Kun katselee maailman tilastoja, niin naisten ja miesten tasa-arvo on monissa maissa valovuosien päässä toisistaan. Abortti-oikeutta yritetään rajoittaa, perintöoikeus ei ole molemmilla sukupuolilla edelleen tasa-arvoinen puhumattakaan palkkatasa-arvosta. Usein kuulee, että onneksi meillä Suomessa on kaikki jo hyvin. Vierailin Suomen YK-liiton sivuilta ja haluankin nostaa 5 kohtaa miksi naistenpäivää kannattaa edelleen viettää myös täällä Suomessa.

  1. Suomessa miehen euro vastaa naisen 80 senttiä.
  2. Yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.
  3. Suomessa 47 % kaikista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta.
  4. Suomessa 71 % naisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää täytettyään 15 vuotta.
  5. YK:n arvion mukaan 2/3 kotona ja kotitalouksissa tehtävästä palkattomasta työstä on naisten tekemää.

Ei ne tasa-arvo ja turvallisuusasiat ole vielä ihan täysin hallussa, vaikka eteenpäin ollaankin menty.

Ai miten meni oma naistenpäivän vietto? Aika mielettömissä tunnelmissa. Mun mies teki sen jälleen. Kukkakimpun sijaan hän yllätti minut kirjalla. Se kuulemma sopii vahvalle naiselle naistenpäivänä paremmin kuin kukat, joita hän tuo useasti muutenkin kotiin. Fiktiivinen Lisbeth Salander Stieg Larssonin Millenium-trilogiasta, on jatkanut elämäänsä David Lagercrantzin teoksissa. Kirja odottelee jo vuoroaan yöpöydän pinossa. Kiitokseksi ja tietenkin tasa-arvon nimissä vein puolisoni syömään ja maksoin koko laskun. Ja se tuntui todella hyvältä. Mahdollisuus, jota monella maailman naisella ei välttämättä edes ole.

Tätä kirjoittaessa soi: Beyoncé – Run the World (Girls)

Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *