Perintötekijät

Olen helmikuussa viettänyt enemmän aikaa ulkona kun sisällä, joten lukeminen on tässä kuussa jäänyt vähemmälle. Onneksi sunnuntain jäinen tihkusade oli kuin tehty sohvan nurkalle, teelle ja romaanille. Olin kuullut  norjalaisen Vigdis Hjorthin Perintötekijät teoksesta tai lähinnä sen aiheuttamasta kohusta paljon ennakkoon. Vaikka Hjorth on itse kieltänyt suoran omaelämäkerrallisuuden, niin se ei ole estänyt hänen siskoaan ja äitiään vaatimasta korvauksia. Sisko on jopa julkaissut oman vastineen teokselle. Jokainen voi itse päätellä mitä taustalla kytee kirjan luettuaan.

Kuva: Melinda Gimpel 

Perintötekijöissä kirjan kertojaääni, vanhin tytär Bergljot, on katkaissut välinsä lapsuuden perheeseen. Hänen terapiataival on paljastanut lapsuuden traumaattiset kokemukset. Kun perheen isä kuolee ja kaksi nuorempaa siskoa perivät enemmän, kuin veli tai Bergljot, on soppa valmis. Halusi hän tai ei, ajautuu Bergljot jälleen mukaan perhettä repivän riitaan.

Perintöriidoissa on aina kyse lapsuuden traumoista ja ahneudesta. Monesti kyse on rahallisesti täysin mitättömistä asioista ja enemmän siitä, ketä suosittiin ja ketä ei. Hjorthin päähenkilö ei taistele rahasta. Bergljot haluaa, että perheenjäsenet näkevät hänet viimeinkin. Hän haluaa, että perhe kuuntelee hänen tarinansa. Samaisen tarinan, joka melkein vei hänet kohti tuhoa.

Kirja jätti minulle vähän oudon fiiliksen. Se on väkevä, raivorehellinen ja koskettava teos vaikenemisesta, rikoksesta ja lähimmäisten petoksesta. Se on myös oivallinen koston väline. Jos minun elämäni olisi mennyt kuin Bergljotilla niin vuosien raivo purkautuisi kirjana. Mutta Vigdis Hjorthin romaani on fiktiota. Onhan?

Oletko lukenut kirjan? Mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Tätä kirjoittaessa soi: Kelly Clarkson – Piece By Piece

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *