Pois oravanpyörästä – Eeva Kolun jalanjäljillä

Eeva Kolu on jumalaisen ihmeellinen sukupolvensa ajankuvan sanoittaja. Näin parasta ennen päivämäärän ohittaneelle milleniaalillekin  hänen tekstiensä lukeminen on silkkaa nautintoa. Minulla on vuosien saatossa tullut oma Kolumainen rutiini. Nautin Eevan blogikirjoitukset aina kynttilänvalossa, hyvän teen ja tumman suklaan kera, sillä ne ansaitsevat vähintäänkin parasta. Siksipä kiljaisin riemusta, kun viime syksynä ilmestynyt esikoisteos Korkeintaan vähän väsynyt eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä ilmoitti saapumisestaan Helmetin kirjajonossa.

Kuva:  Sarah Gualtieri

Korkeintaan vähän väsynyt on kirja oravanpyörästä. Tämä loppuunpalamisen tila, jonne meitä ajaa niin yhteiskunta, mutta vielä useammin sinne ajaudumme ihan omin nokkinemme. Eeva on selvinnyt kolmesta burnoutista, joten hän tietää mistä puhuu. Jatkuttava suorittaminen, yksin pärjääminen ja itsensä loputon kehittäminen on väsyttävää. Ei ihme että niin moni uupuu kesken matkan. Tämän ilmiön tunnistavat erityisesti nuoret naiset, jos on tilastoihin uskominen.

Kuva: Hello I’m Nik 🎞 

Sinun ei tarvitse kuin kääntää blogini esittelytekstin ensimmäiseen kappaleeseen, niin huomaat että minäkin olin matkalla Kolun kirjassa mainitsemaan suuntaan. Onneksi tajusin hypätä ajoissa pois. Vahinkoja korjaillaan nimittäin edelleen. Tein 10 vuoden ajan kolmea työtä samaan aikaan, joten uskoisin tietäväni jotain ylisuorittamisesta. Minun elämäni parani vasta kun tajusin, etten menetä mitään vaikka en olekaan kaikkialla ja kaikkea koko ajan. Myös sosiaalisen median rajoittaminen toi takaisin niin kaivattua aikaa puhtaaseen olemiseen kun ilon elämän pieniin nautintoihin.

Kolun kirja kirvoitti myös mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa, joka ei tunnistanut itseään yhtään teoksesta vaikka kuuluukin samaan sukupolveen. Hän ei ole koskaan kokenut kirjassa esitettyjä riittämättömyyden ja häpeän kokemuksia eikä ole koskaan nähnyt, ettei sopisi mediassa esitettyyn kuvastoon tai yhteiskunnallisiin odotuksiin. Ystäväni esittikin minulle mielenkiintoisen haasteen, jossa yrittäisin elää, vaikka kuukauden ilman ainaisia tavoitteita, haasteita tai minkään sortin pyrkimyksiä.

Kauhulla otin haasteen vastaan, sillä itsehän olen tunnettu siitä että jatkuvasti kehitän uutta osaamista ja pyrin työelämässä olemaan tehokkaampi ja istumaan monella pallilla. Mitäpä jos sitä vaan kokeilisi tyytyä vähempään? Mitäpä jos päästäisi irti jatkuvan elämän käsikirjoituksen luomisesta ja katselisi mihin suuntaan elämä vie? Mielenkiintoinen kuukausi tulossa.

Jos sinua kiinnostaa omien rajojen tunnistaminen ja ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksista irti päästäminen, niin tämä on sinun kirjasi. Elämänmakuinen, lämmin ja lohduttava kokonaisuus, joka muistuttaa jokaisella sivulla, kuinka sinä riität, juuri tuollaisena kun olet.

Oletko lukenut teoksen? Samaistutko kirjan teeseihin?

Tätä kirjoittaessa soi: Loren Allred – Never Enough

Kommentit (2)
  1. Eeva Kolun kirja on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa, ja kirjoituksesi sai. minut taas entistä kiinnostuneemmaksi siitä. Pitää vaan saada ensiksi edes toinen kahdesta tällä hetkellä kesken olevasta kirjasta loppuun kun en tykkää että keskeneräisiä asioita on liikaa. Varmaan jo tästäkin käy ilmi että olen jokseenkin suorittajaluonne ja kirjan lukeminen voisi tulla tarpeeseen? 😛 Kohta sitten. 🙂

    1. That Out of Office Girl
      16.1.2021, 20:44

      Hah! Tiedän tunteen. 😉 Toinen suorittajaluonne täällä sai paljon lohtua Kolun kirjasta. Moni neuvo tulikin tarpeen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *