Tag: kirjat

Minulla on tässä kuussa ollut uusi iltarutiini. Olen juonut kupin teetä ja nauttinut sen kanssa jotain pientä makeaa parvekkeella iltahämärässä, tehnyt heti perään iltatoimet kylppärissä ja jättänyt kännykän olohuoneeseen. Sen jälkeen olen pujahtanut sänkyyn Cecilia Ahernin novellikokoelman kanssa.

Kuljen 90% julkisilla, mutta liisaan autoa perhesyistä. Tilaan usein lounaaksi kasvisruokaa, mutta rakastan herkutella viikonloppuisin hampurilaisilla tai pizzalla, jotka eivät todellakaan sisällä pelkkiä kasviksia. Autan reissatessa paikallisissa luonnonsuojelu- ja hyväntekeväisyyskohteissa, mutta matka ulkomaille on taitettu siltikin lentäen. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Tämä ajatus tuli mieleeni, kun katse kiinnittyi yöpöydälläni oleviin kirjoihin.

Olen helmikuussa viettänyt enemmän aikaa ulkona kun sisällä, joten lukeminen on tässä kuussa jäänyt vähemmälle. Onneksi sunnuntain jäinen tihkusade oli kuin tehty sohvan nurkalle, teelle ja romaanille. Olin kuullut  norjalaisen Vigdis Hjorthin Perintötekijät teoksesta tai lähinnä sen aiheuttamasta kohusta paljon ennakkoon.

Ystäväni työskenteli baarimikkona ja minä notkuin harva se päivä (tai ilta) kyseisessä juottolassa joko kahvilla tai kuivalla omenasiiderillä. Olinhan aloitteleva toimittajaopiskelija ja uskoin vakaasti, että kaikki oppimisen arvoinen tuli koulun ulkopuolelta, sieltä missä ihmiset oikeasti olivat. Ystäväni työkaverina oli maailman hauskin poika, jonka juttuja nauroimme pissat housussa.

Disclaimer heti alkuun. Jos olisit pyytänyt minua vielä muutama vuosi sitten kuvailemaan burleskia olisin sanonut Dita von Teese hekumoimassa martinilasissa. Jos olisi pyytänyt minua kuvailemaan kotimaista burleskia, olisin sanonut lihavat, rytmitajuttomat naiset pylleröimässä lavalla alusvaatteisillaan. Juntti mikä juntti. Omat virheet on myönnettävä, vaikka kuinka hävettäisi. Tänä päivänä hengitän ja elän tätä satiirista liioittelun taidetta jota burleskiksi kutsutaan.

Taas on aika kuukauden kirjakatsauksen. Luen kuukaudessa noin 2-5 teosta riippuen Helmetin jonotusajoista. En tiedä juurikaan parempaa tekemistä yksin ollessani, kun lukeminen ja nykyään kirja avautuukin vähintään tunniksi aina ennen nukkumaanmenoa. Syyskuun kirjasuosituksiin asti pääsivät tällä kertaa Emmi-Liia Sjöholmin omakohtainen esikoisteos Paperilla toinen sekä Mia Kankimäen paljon hypetetty Naiset joita ajattelen öisin.

Olen tänä keväänä ja kesänä lukenut enemmän kuin vuosiin. On se sitten koronakevään peruja tai jotain muuta, mutta olen ahminut tietokirjoja ja fiktiota ihan uudenlaisella innolla. Toki ajankohtaiset tapahtumat ja vallalla olevat ilmiöt kuten ilmastonmuutos ja Black Lives Matter -liike ovat osaltaan aiheuttaneet alati pulppuavan tiedonjanon. Haluan entistä enemmän tietää miksi ja koska.

Nyt se löytyi! Nimittäin tämän kesän hillittömin, riehakkain ja hauskin kirja. Kate Davies vie esikoisteoksellaan lukijan Lontoon queer-maailman syvään päähän. Vauhti on nopea ja tapahtumat sen verran hävyttömiä että ujompia punastuttaa.

Tämänkertainen kirjasuositus on jatko-osa kuuluisalle vuonna 1985 kirjoitetulle Orjatteresi-romaanille, jonka sinäkin saatat tuntea parhaiten The Handmaid's Tale -sarjana. Jos kumpikaan, sarja tai romaani ei ole sinulle tuttu, niin suosittelen tutustumaan niihin ennen kuin luet Margaret Atwoodin Testamentit.

Tunnetko sellaisen ihmistyypin, jolle tavarasta luopuminen tuottaa tuskaa? Minä en kiinny mihinkään esineisiin ja pystyn tarvittaessa pakkaamaan elämäni nopeasti yhteen matkalaukkuun. Sen sijaan ihmissuhteesta luopuminen, erityisesti kun puhutaan parisuhteessa irti päästämisestä, on minun Akilleen kantapää. Otan erot todella raskaasti, tarraudun kynsin ja hampain suruun enkä osaa päästää irti silloinkin kun se olisi toipumisen kannalta ainoa vaihtoehto. Oma heikkouteni tuli elävästi mieleen, kun pääsin vihdoin lukemaan Rachel Brathenin uusimman kirjan To Love and Let Go: A Memoir of Love, Loss, and Gratitude.