Unpopular opinion: Aikuisuus tulee ystävyyden tielle

Otetaan aluksi yhteinen hengitysharjoitus, ennen kun luet tätä postausta yhtään pidemmälle. Hengitä syvään sisään…. ja uloooos. Muista, että kyseessä on vain yhden ihmisen kokemus asiasta ja henkilökohtainen elämäntarina. Sinun ei siis tarvitse syöksyä pakastimelle ja vetäistä koko maissi-herne-paprikapussia nenuun, vaikka sinun kokemuksesi olisikin täysin päinvastainen. Minä jopa mielelläni kuulen erilaisia tarinoita, sillä se luo aina toivoa paremmasta. Aloitetaan. Tässä minun 5 syytäni sille, miksi ystävyys parikymppisenä oli paljon parempaa kuin kolmenkympin jälkeen. Disclaimeriä sanottokoon että neljästäkympistä en osaa sanoa, sillä olen vasta siirtynyt tälle puolelle ja dataa ei ole kertynyt tarpeeksi.

Kuva: Melissa Askew

1. Lapset lakastuttavat ystävyyssuhteita. Tämän olen huomannut varsinkin naispuolisten ystävien kanssa. He ovat niitä, jotka joutuvat aina perumaan tapaamisia viime tingassa, koska lapsi on kipeenä. He ovat niitä, jotka unohtavat synttärit, merkkipäivät, muut yhteiset ystävyyden virstanpylväät, koska ruuhkavuosien saarekkeeseen ei mahdu se yksi lapseton ystävä. He ovat niitä, jotka tuovat lapset mukaan tapaamiseen, koska kumppani ei voi valvoa lasta sen pari tuntia yksin. Jännä muuten että kumppani, usein miesoletettu, ei koskaan joudu perumaan omia menojaan lapsen flunssan vuoksi.

2. Kirottu kalenteri estää spontaanit tapaamiset. Muistatteko sen ajan, kun riitti että laitto tekstarin ystävälle että nähdäänkö 30min päästä Stockan kellon alla? Ja tuo tapaaminen onnistui 99% varmuudella. Nykyään käymme romaanin verran kirjeenvaihtoa, että saamme jonkun lyhyen kahvihetken mahtumaan kalenteriin 3 kk päähän. Ja suurella todennäköisyydellä yksi peruu viime tingassa, yhden lapsi sairastuu, yksi unohtaa koko tapaamisen ja yhtä v*tuttaa niin rankasti, että hän haluaisi poistaa itsensä yhteisestä Whatsapp-ryhmästä. Arvatkaa kaksi kertaa kuka näistä olen?

3. Lähestyvä keski-ikä pilaa kaiken. Kaipaan niitä aikoja kun töiden jälkeen jaksoi aina lähteä after work-drinksuille tai shoppailemaan. Nykyään oma sohva ja Netflix ovat niitä, joita kohti raahaudutaan kuin muumiot, kun työpäivästä ollaan vihdoinkin selvitty. Kukaan ei jaksa mitään, kroppaa kolottaa ja mieli on sumussa huonosti nukuttujen öiden jäljiltä. Stressi on aina läsnä. En parikymppisenä suonut sekuntiakaan ajatusta työpaikalleni kun oma vuoro loppui. Se oli vain pakollinen paha, jonne ladattiin minimisti eforttia, sillä kaikki kiva tapahtui vasta duunin jälkeen.

Kuva: Priscilla Du Preez

4. ”Me” ei välttämättä päästä silloin paikalle. Missä vaiheessa seurustelukumppanista tulee se henkilö, joka on pakko raahata ihan jokaikiseen paikkaan mukaan? Jos saat kutsun jonnekin, jonne puolisosi ei pääse, niin sinäkin jätät tulematta. Tätä tapahtuu nykyään todella usein. Ystäväni puolisko murjottaa nurkassa pakollisen tunnin, jonka jälkeen molemmat hipsivät pois juhlista. Kerrassaan hurmaavaa. Ei edes aloiteta niistä puolisoista, jotka luulevat seurustelusuhteen olevan  heille lahjoitettu vallankäytön väline, jolloin voi diktaattorina määritellä ketä tavataan ja millä ehdoilla.

5. Ystävien määrä vs laatu. Parikymppisenä sydänystäviä, tuttavia ja kavereita oli iso lauma. Aina löytyi joku, jonka kanssa mennä leffaan, ulos, harrastamaan. Iän myötä esimerkiksi ystävyydet miespuolisten kavereiden kanssa ovat lakanneet täysin. Heillä yleensä seurustelusuhde on johtanut siihen, että sen ehtona on ollut ystävyyden katkaiseminen sinkkunaisen kanssa. Mikä on todella surullista. Nykyään ystäviä on pieni kourallinen, joita näkee harvakseltaan. Jos haluat tehdä jotain, niin saat tehdä sen usein yksin tai  joudut houkuttelemaan deittikumppanisi mukaan. Yksinäisyys on ihan eri tavalla läsnä kuin nuorempana.

Tässä tiivistettynä omat kokemukseni. Ja toki tiedostan, että ystävyydelle ei ole virallisia sääntöjä. Se perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Mutta juuri siksi sitä pitää hoitaa. Jos haluat ystävyyden kukkivan,  vaatii se myös tekoja, ei vain sanoja.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on ystävyyssuhteista aikuisena? Kommenttiboksi on auki.

Tätä kirjoittaessa soi: Andrew Gold – Thank You For Being A Friend

puheenaiheet ajattelin-tanaan ystavat-ja-perhe lapset
Kommentit (11)
  1. Mie kans...
    12.5.2022, 00:34

    Kyllä tutulta kuulosti 🤔

    1. That Out of Office Girl
      12.5.2022, 06:35

      Ollapa aikakapseli, jolla saisi siirrettyä itsensä aika ajoin huolettomaan parikymppisen elämänvaiheeseen. 🙃

      1. Mie kans...
        12.5.2022, 09:02

        Niimpä 😊 mutta tekisinkö jotain toisin jos olisi mahdollisuus, kaikki onnistumiset ja erehtymiset ovat kuitenkin kasvattaneet nykyisen minäni. 🤔

        1. That Out of Office Girl
          12.5.2022, 09:42

          Näinhän se on! 🙌🏼

          1. Mie kans...
            12.5.2022, 11:49

            Ystävyys on kuitenkin yksi elämän kantavista voimista, oli ystäviä yksi tai useita, jokainen aito ystävyys on ehdottomasti vaivan arvoinen, niin että molemmat kokee ystävyyden ystävyyden arvoiseksi.silloin ystävyys kantaa elämän mukana. Kun ystävyys on aitoa, silloin ei ole väliä onko ystävät samaa vai eri sukupuolta tai peräti muun sukupuolisia.ystävyydessäkin on tunnetta ,ehkä rakkauttakin, vaikkei tunne ja rakkaus tarkoita automaattisesti romanttista rakkautta ja uhkaa mahdollisille puolisoille tai seurustelukumppaneille. Aidosta ystävyydessä ei ole aihetta mustasukkaisuuteen.

            1. That Out of Office Girl
              12.5.2022, 13:00

              Se mikä joskus surettaa onkin tuo etteivät kaikki näe ystävyyttä vaivan arvoisena tai tiettyyn elämäntilanteeseen sopivana. On ollut vaikea hyvästellä tietyt ystävyydet elämästä, jotka eivät ole päättyneet tai paremminkin tauonneet omasta valinnasta. Onneksi läheisiä ihmisiä on. Kunhan vain saisimme itsemme taas käyntiin koronavuoden jälkeen lähestyvästä keski-iästä huolimatta. 😉

              1. Mie kans...
                12.5.2022, 13:14

                Tämä…kyllä se surettaa kun ystävyydet päättyy ilman että voisin vaikuttaa niiden säilymiseen, koitan kuitenkin ajatella niin että he antavat tilaa niille ketkä haluavat nähdä vaivaa ystävyyden eteen kanssani, ehkä jopa kokonaan uudelle vahvemmalle ystävyydelle. Ystävyyden muodostuminen ei mielestäni katso ikää eikä aina ikäerojakaan kunhan se on vilpitöntä ja aitoa.

                1. That Out of Office Girl
                  12.5.2022, 14:45

                  Juurikin noin! ❤️ Saa kyllä olla onnellinen että on elämässä ihmisiä, jotka ovat niin 10 vuotta nuorempia kuin 10 vuotta vanhempia. Se on rikkautta se.

                  1. Mie kans...
                    12.5.2022, 16:02

                    Ehdottomasti 😀

  2. Pienen lapsen äitinä aika samat fiilikset, tosi eri ääripäästä. Ennen lasta ja koronaa (jotka tuli samaan aikaan) meillä oli aktiivinen läheinen ystäväporukka, jonka kanssa teimme paljon juttuja yhdessä. Nyt olen aina se joka kutsuu ja muilla on omat menot. Tuntuu että lapsen myötä muiden ajatuksissa minusta tuli vain kotiäiti jota baari-ilta/shoppailu/teatteri/mökkireissu ei kiinnostaisi. Olen aina se joka järjestetää ja olisi kiva jos joku minuakin jonnekin pyytäisi. Täysin samaa mieltä tosin tosta puolison ja lasten raahamisesta kaikkialle, on kivaa nähdä ihan vain sillä ’ydinporukalla’. Tosin välillä on kiva ottaa lapsi mukaan, haluaisin että (lähimmät) ystävät voisivat muodostaa myös suhteen omaan lapseen.

    1. That Out of Office Girl
      11.5.2022, 21:54

      Kiitos kommentista! ❤️ Todella mielenkiintoista kuulla tilannetta myös sieltä ”toiselta laidalta”. Lapsettomana ihmisenä, nautin kun saan viihdyttää ystävieni lapsia ja hassutella heidän kanssaan. Se on aina kunnia kun saan osallistua toisen arkielämään ja hän vastavuoroisesti minun. Se mikä tekee surulliseksi on se kuinka paljon nykyään täytyy panostaa ystävyyssuhteisiin jotta ne pysyvät edes kohtalaisen tyydyttävinä. Täytyy olla hirmuisen aktiivinen, jotta suhteet säilyvät. Ennen asiat vain loksahtivat helpommin uomiinsa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *