Vihreänä kateudesta

En ole koskaan ymmärtänyt miksi vihreä väri yhdistetään juuri kateuteen. Kateuden tunne on niin myrkyllinen ja läpäisee kehon kerta laakista. Tuntuu kuin sisuskalut tummuvat mielen heittäessä ihmisen alakuloon ja välillä jopa vihaan asti. Siksi mielestäni musta väri kuvailee kateuden käsitettä paremmin. Minä sen tiedän. Kateus on ollut läsnä elämässäni niin kauan kuin muistan.

Havahduin yksi päivä siihen, kun huomasin että elämässäni on kaikki kertakaikkisen kivasti. Olen saanut elää tervettä elämää. Kehoni on kestänyt uusien harrastusten tuomat fyysiset haasteet paremmin kuin toivoin. Puhumattakaan henkisistä voimavaroista ja positiivisista fiiliksistä mitä uusien lajien haltuunotto on tuonut elämääni. Olen pikkuhiljaa löytänyt ilon eroni jälkeen. Uusi koti tuntuu vihdoinkin kodilta eikä väliaikaisratkaisulta, uusi parisuhde alkuhaasteineen on vihdoin tasapainoisessa tilassa ja läheiset välit äitiini ovat, jos mahdollista – entistä läheisemmät. Jopa työpaikka, johon minulla on viharakkaus -suhde ei enää hallitse elämääni kuristavan käärmeen lailla. Mitä on tapahtunut?

Äskeisen kappale ei välttämättä kuulosta mitenkään erikoiselta, mutta minulle se on iso juttu. Niin kauan kuin muistan, olen ollut kateellinen toisille ihan kaikesta. Lapsena olin kateellinen kaikille muille heidän sisaruksistaan ja isoista kokonaisista perheistään. Kodeista, jossa tuntui se perheen läsnäolo. Nuorena olin kateellinen muiden ystävyyssuhteista, jotka oli rakennettu jo tarhaiästä lähtien sekä kaikesta materiasta, johon meillä ei ollut varaa. Lukiossa kadehdin toisten ulkonäköä, suosiota vastakkaisen sukupuolen silmissä sekä koulumenestystä. Nuorena aikuisena kadehdin toisia harrasteporukan jäseniä heidän kisa- ja esiintymismenestyksestään niin paljon, että rikoin muutamankin ystävyyssuhteen puhtaasti ilkeyttäni. Myöhemmin olen kadehtinut toisten täydelliseltä kuulostavia parisuhteita, heidän lomamatkojaan, kotejaan, työpaikkoja – kaikkea minkä somen perusteella satuin näkemään. En koskaan osannut olla aidosti iloinen toisen puolesta.

Apua! Luin ylläolevan kappaleen uudestaan. Kuulostan ääliöltä. Mutta turha sitä on kieltämään. Olen tuhlannut ihan järjettömän paljon aikaa kadehtimalla muita. Tiedän toki, että meitä kateellisia on muitakin. Kateus on yleensä merkki siitä, että jonkun asian täytyy muuttua omassa elämässä. Itse en sitä tajunnut kuin liian myöhään. Paskaksi meni pari ystävyyssuhdetta ja parisuhdetta. Vasta kun keskityin itseeni ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi, elämäni alkoi muuttua. Ihan itsestään. Tällä kertaa ei tarvinnut edes tavata self help-kirjallisuutta. Nykyään tunnen positiivista kateutta. Kun kuulen toisen menestyksestä, antaa se minulle lisämotivaatiota oman elämäni bucket listin ruksimiseen. Toisen onni ei ole enää itseltäni pois. Ja siihen somekateuteenkin löytyi ratkaisu. Poistan Instan aina säännöllisin väliajoin puhelimestani, kun meinaa mopo karata käsistä. Puf! Ongelma ratkaistu.

Löytyykö sieltä muita kohtalontovereita? Millä sä olet päässyt eroon pahimmasta kateudesta vai onko prosessi vielä kesken?

Tätä kirjoittaessa soi: Robyn – Dancing On My Own

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *