Viime aikoina mielessä x 5

Aurinkoista keskiviikkoa! Täällä jo odotellaan viikonloppua kieli pitkällä, sillä silloin on luvassa tyttöjen reissu Rovaniemelle. Ei hätää, en ole menossa bilettämään laskettelukeskukseen after ski -monot vipattaen vaan luvassa on hiljentymistä tunturin juurella, maisemien ihailua huskyjä paijaten sekä pitkiä keskusteluja upeiden naisten kanssa. Tällä viikolla on ollut myös hieman rauhallisempi työtahti, mikä ainakin itsellä johtaa siihen, että on aivan liian paljon aikaa ajatella asioita. Samaistutko tunteeseen?

Kuva: Ugur Arpaci 

Miksi parisuhteessa oleminen ja erityisesti siitä lähteminen vaikeutuu iän myötä? Vaikka mukana ei ole lapsia? Tätä tuli pohdittua, kun muisteltiin ystävien kanssa vanhoja suhteita. Uuden suhteen aloittaminen oli aina mahdollisuus ei uhka. Nyt tuntuu todella vahvasti siltä, että jos nykyinen suhde päättyy, niin yksin oleminen olisi luonnollisin vaihtoehto. Uuden ihmisen tuominen elämään, jossa palikat on enemmän tai vähemmän kohdillaan olisi jotenkin todella haastavaa ja ennen kaikkea uuvuttavaa.

Onko olemassa jotain standardia 40-vuotiaalle? Jos edelleen innostuu eniten TikTokeista ja muista nuorille suunnatuista jutuista, niin onko sitä taantunut teinivuosien tasolle? Pitäisikö tässä iässä tehdä jotain tiettyjä asioita? Olenko missannut virstanpylväät, jotka muilla ikäisilläni on jo ohitettu? Naimisiinmenot, avioerot, lapset, ison asunnon hankinta ja  vakituinen työ sekä nousujohteinen urakehitys jne. 

Miksi vanheminen ja erityisesti sen näkyminen harmittaa? Vaikka itseään ja omaa kehoaan kohtaan on paljon armollisempi kuin kaksikymppisenä, niin ikääntymisen merkit silti ärsyttävät. Tekeekö se minusta pinnallisen vai inhimillisen? Kaikesta ei voi syyttää median hypettämää nuoruuden jumalointia.

Miksi yli 20 työvuoden jälkeen, sitä kärsii edelleen huijarisyndroomasta? Joka kerta kun pitäisi lähettää omaa asiantuntijuutta hyödyntävä teksti, niin olen täysin varma että vastapuoli pyörittää silmiään epäuskoisena. Että mitä nyt toikin tossa esittää tietävänsä? Ja vaikka takaisin tulee kiitoksia ja lisätöitä, niin pieni ääni sisälläni huutaa että selvisit nyt tämän kerran, mutta kyllä ne pian huomaa että feikkaat. Ihan sairasta!

Onko olemassa jotain appia, joka auttaa pääsemään irti FOMOsta? Miksi sitä vertaa itseään muihin vaikka tietää hyvin, että somessa harva näyttää niitä elämän huonoja puolia, sillä emme halua olla haavoittuvaisia. Ja jos näytämme herkkyytemme tai surumme, niin joku kuittaa sen huomionkerjäämisenä. Voisiko sitä vihdoin oppia arvostamaan omaa elämäntilannetta? Herätä joka aamu siihen tunteeseen, että olet juuri siinä missä sinun kuuluukin nyt olla. 

Kuva: Maria Vojtovicova 

Kun luin postauksen uudelleen, niin ikäkriisiä selkeästi pukkaa. Ne on ne lähestyvät pyöreät, jotka saa pienen mielen enemmän tai vähemmän sekaisin. Mites siellä? Onko samoja ajatuksia vai stressaako jotkut ihan muut asiat?

Tätä kirjoittaessa soi: Ainslie Wills – Fear of Missing Out

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *