Yöpöydälläni elokuussa

Tässä ollaan taas juostu pää kolmantena jalkana. Mutta kun kaikki tekemiset on ollut niin kivoja, niin ei edes haittaa. Perjantaina kävimme deitti-iltaa viettämässä Teurastamon Night Marketissa. Syötiin ehkä parhaimmat hampurilaiset hetkeen ja jatkettiin iltaa Tarantinon uusimman leffan enskarissa. Once Upon a Time in Hollywood oli viihdyttävä, mutta kaikessa rehellisyydessä paikoitellen todella pitkäveteinen. Pidän todella paljon Tarantinon töissä, mutta tässä uusimassa olisin toivonut elokuvan leikkaajalle enemmän valtaa. Kill your darlings ja niin edelleen. Brad Pitt ja Leonardo DiCaprio vetivät omat roolinsa huippu-uransa nähneinä has beeneina loistavasti. Margot Robbie on myös ihana. Todella kaunis nainen, jota kamera rakastaa.Tämä twiitti oli kuin sanasta sanaan mitä sanoin leffasta poikaystävälleni, kuin poistuimme Tennarista.

Lauantaina vedettiin pitkän kaavan mukaan, kun kaverin kaveri täytti vuosia (25 v!!! niin söpöä) ja järjesti teemabileet. Teemana oli emojit ja paikalla nähtiin merenneitoa, haltijaa, keijua, taiteilijaa, kokkia, tanssityttöä. Itsehän pukeuduin kaktukseksi. Oli muuten kuumat oltavat makuupussissa… Sunnuntaina poistin myrkkyjä tankotunnilla. Hyvin spinnas kaikesta valkkarista huolimatta. Mitäs teidän viikonloppuun? Olen kaiken hyörimisen lisäksi ehtinyt myös lukea ihania kirjoja. Tässä kuun parhaimmat.

Voima

”Naisen kämmenkupissa kytee salama. Hän käskee sitä iskemään.”

Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos naiset saisivat niin paljon valtaa, että miesten läsnäolo olisi turhaa? Tai mitä tapahtuisi, jos naiset saisivat päättää yhteiskunnallisista asioista? Olisiko vähemmän väkivaltaa, sotia, pahaa oloa? Naomi Alderman aivan LOISTAVA Voima on feministinen dystopiatrilleri, jossa naiset ympäri maailmaa huomaavat saaneensa voiman, jolla pystyvät hallitsemaan ja satuttamaan miehiä sormenpäistään lähtevillä sähköiskuilla. Jos pidit Margaret Atwoodin Handsmade Talesta niin pidät tästä. Ihan kuin Atwoodin teoksen naiset pääsevät vihdoin kostamaan kaikki heille tehdyt vääryydet ja kosto on suloinen. Voimassa on useampi päähenkilö, joiden henkilökohtaista matkaa seurataan läpi kirjan.

Miehet joutuvat asemaan, jossa naiset ovat läsnä oikeasti maailmalla. Miehet pelkäävät fyysisesti ja henkisesti, heidän vaiennetaan, heiltä viedään itsemääräämisoikeus ja ihmisarvo. Lukiessa kirjaa kokee empatiaa miehiä kohtaan, kunnes tajuaa, että todella järkyttäviä asioita tapahtuu naisille edelleen joka päivä. Miehet lähtevät sotimaan kohteluaan vastaan, mutta onko kaikki jo myöhäistä? Kirjan oikeudet on jo myyty tuotantoyhtiölle, joten TV-sarjaa odotellessa. Tulee varmasti toimimaan sarjana todella hyvin.

Minun tarinani Michelle Obama

Olin jo hetken odottanut, että saisin tämän kirjan ruksittua lukulistalta. Voi kuulkaa, kyllä oli kaiken odotuksen arvoista. Michelle Obama elämänkerta kertoo hänen inspiroivan matkansa aina Chicagon South Sidellä vietetystä lapsuudesta Valkoisen taloon asti. Michelle Obaman muistelmat ovat rehellistä luettavaa. Hänen taipaleensa ei ole ollut helppo. Varsinkin ihmiselle, joka ei ole koskaan halunnut olla keskipisteenä, saati sitten eristettynä omasta perheestään, on Amerikan presidentin puolison roolissa ollut opettelemista ja kestämistä. Koko maailma seuraa jokaista liikettäsi, sanojasi väännellään ja käännellään, taustalla on alati käynnissä oleva likainen poliittinen peli, jossa ammutaan täysillä välittämättä kenenkään tunteista. Michelle selvisi kaikesta tästä tyylikkäänä ja aitona omana itsenään.

Kirjassa kurkistetaan myös Michellen ja Barackin suhteen alkutaipaleeseen, heidän tyttäriensä elämään Valkoisessa talossa sekä ennen kaikkea siihen miten hän löysi itselleen luontevan roolin presidentin puolisona ja ideoi terveellistä elämää, koulutusta ja tyttöjen oikeuksia puoltavia hankkeita ja vei niitä eteenpäin kansallisella tasolla. Kirja toimii suurena inspiraationa kenelle tahansa. Elämänkerta on äärimmäisen harkitusti ja tyylikkäästi kirjoitettu. Michellen tiimi on ollut varmasti suureksi avuksi.

Viimeiset luvut, jossa Michelle ruotii Trumpin valtaannousua herkistävät. Nykypäivän rasistinen ja pelkoa lietsova tila, jonne Amerikka ajautuu päivä päivältä syvemmin ja syvemmin on pelottava. Michellen kirja toimii ikään kuin testamenttina tuleville polville. Hän on tavallinen ihminen, joka huomasi kulkevansa epätavallista taivalta. Sen vuoksi Michelle toivookin, että kertomalla oman tarinansa, hän tekee samalla tilaa muiden tarinoille ja äänille. Ja kenties jos opimme joskus kuuntelemaan muita, tutustumaan heihin, näkemään heidän tarinansa, meilläkin on mahdollisuus kasvuun.

Oletko jo lukenut yllämainitut kirjat? Mitä pidit? Ja hei uusia suosituksia saa laittaa tulemaan. Sateesta huolimatta, ihanaa maanantaita jengi!

Tätä kirjoittaessa soi: Alicia Keys – Superwoman

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *