Ladataan...
Päästä irti

Muutama vuosi sitten erityisherkkyys nousi puheenaiheeksi ja siitä kirjoitettiin juttuja esimerkiksi lehdissä. Tuolloin luin Elaine N. Aronin Erityisherkkä ihminen-kirjan. Se herätti minut ajattelemaan omaa herkkyyttäni - olen ehdottomasti Aronin kuvaama erityisherkkä ihminen, hyvässä ja pahassa. Erityisherkän ihmisen hermosto on herkempi ja aktiivisempi, siksi erityisherkän aistit ovat herkemmät ja ärsykkeistä johtuva kuormitus suurempi. Erityisherkkä tarvitsee latautumisaikaa enemmän kuin toinen hermostoltaan vähemmän herkkä. Itselläni tämä näkyy ihan konkreettisesti, hermosto on usein "ylikierroksilla", joka tuntuu ihan fyysisenä tärinänä raajoissa.

 

 

Ymmärrän kuitenkin, miksi erityisherkkyys ärsyttää. Se on mielestäni usein julkisuudessa väärin käsitetty termi, jonka piiriin moni ihminen on myös itsensä luokitellut väärin perustein. Erityisherkkä ihminen ei ole sama asia kuin valittaja tai mielensäpahoittaja, se ei tarkoita helposti loukkaantuvaa tai esimerkiksi laiskaa ihmistä. Erityisherkkyyteen on niputettu kaikenlaista, mikä siihen ei kuulu. Erityisherkkyys ei ylipäätään ole luonteenpiirre, vaan hermoston ominaisuus! Erityisherkkiä voi olla luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia, usein ehkä kuitenkin heitä yhdistää tietynlainen temperamenttisuus. Kun kuormitus ylittää rajat, saattaa erityisherkkä ärsyyntyä helposti.

 

Erityisherkkä ihminen ei ole myöskään sama asia kuin herkkä. Herkkyyttä voi olla muutakin, kuin hermoston herkkyyttä. Itse olen sekä herkkä että erityisherkkä. Itselläni herkkyys näkyy siinä, että olen aina ollut kova huolestumaan. Tässä luonteenpiirteessäni on varmasti osasyy siihen, miksi minulle on kehittynyt pakko-oireinen häiriö. En kuitenkaan vaihtaisi herkkyyksiäni pois. Sekä erityisherkkyys ja herkkyys on tehnyt minusta erityisen vahvan. Erityisesti pakko-oireinen häiriö on syy siihen, miksi olen mielestäni erityisen vahvaksi kasvanut. Olen selvinnyt hengissä vuosista, joiden aikana päässäni on soinut taukoamatta ahdistava levy, jota ei saa katki, puristavan ja kuristavan häpeän painaessa rintakehää.

Herkkyyteen ja erityisherkkyyteen liitetään usein se, että on jollain tavalla heikko. Tämäkin on mielestäni hyvin väärin käsitetty asia. Monesti eri tavoin herkät ihmiset ovat nimenomaan erityisen vahvoja. Helposti kuormittuva joutuu olemaan samalla vahva. Vahvuuteen liittyy myös omien rajojen asettamisen oppiminen. Esimerkiksi palautumisajan ottaminen itselle terveen itsekkäästi on hyvä asia. 

Haluaisin, että yhteiskunnassamme herkkyyteen alettaisiin suhtautua eri tavoin. Sitä pidettäisiin hyvänä ominaisuutena, joka kasvattaa vahvaksi!