Ladataan...
Päästä irti

 

 

Pakko-oireisen häiriöni pahin pelko liittyy erilaisten virheiden tekemiseen. Viime viikolla luulin tehneeni virheen, joka syöksi minut niin pahoihin tunteiden syövereihin, etten vastaavaa muista vuosiin. Lopulta en ollut edes kyseistä virhettä tehnyt niin kuin luulin. Mitään vahinkoa ei ollut sattunut. Vietin koko viikonlopun peiton alla piilossa maailmalta. Pakko-ajatusten heikko puoli on juurikin se, ettei pelkojen skaala vastaa todellista uhkaa.

Uskon, että ihmisille jää kehomuistiin tunteita, jotka ovat syntyneet jossakin elämän vaiheessa, mikäli näitä tunteita ei ole niiden tapahtumahetkellä käsitellyt. Uskon, että ainakin osa pakkoajatuksistani liittyy siihen, että taustalla on joitakin tunteita, jotka pakkoajatuksia pyörittävät. Toki on varmasti muitakin asioita, jotka aiheuttavat pakko-oireista häiriötä, kuten tietynlainen persoona, geenit ja aivokemialliset prosessit.

Vaikka viikonloppu tuntui maailmanlopulta, niin sain itsestäni ulos paljon esimerkiksi häpeän tunnetta. Se tuli ulos minusta kuin "kuplana" ylös pinnan alta. Käsittelin myös useita muita tunteita, ja oikein märehdin niissä. Joskus sellainenkin tekee hyvää, kohdata tunteet silmästä silmään. Toki niissä tilanteissa pitää muistaa pitää huolta itsestänsä, sen verran rankkoja voivat nuo hetket olla.

Aina hyvät asiat eivät tunnu siunauksilta silloin kun ne tapahtuvat. Viikonlopun tunnemyrskyt eivät todella tuntuneet sillä hetkellä hyvältä. Myrskyn jälkeen tulee kuitenkin tyyni ja alkaa aurinkokin paistaa. Tällä viikolla on tuntunut paremmalta kuin aikoihin, kevyeltä. Tänään aloitan kahden viikon lomani, ja se tuntuu myös ihanalta asialta.

Onko sinulla kehomuistiin liittyviä kokemuksia?