Ladataan...
Päästä irti

Olin viime viikonloppuna juhlissa, ja kotiin tullessani kaaduin Turun torilla. Kävelin vielä jalalla, mutta otin kuitenkin taksin, sillä jalka oli kipeä. Avopuolisoni antoi jalalle ensiapua. Epäilimme, että kyseessä olisivat vain nivelsiteet. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin niin turvonnut ja kipeä, että lähdimme näyttämään sitä päivystykseen. Vielä päivystyksessä kävelin jalalla, ja epäilin nivelsiteitä. Järkytys olikin suuri, kun selvisi, että olin todellakin murtanut jalkani. Nilkan ulkosyrjä oli murtunut, ja sain kipsin kuudeksi viikoksi. Kolmeen viikkoon en saa lainkaan varata jalalla, siitä kaksi viikkoa puolivaraus, ja sitten viimeisellä viikolla saan jo varata jalalle.

Tällainen rajoite kehon liikuttamisessa on saanut minut ajattelemaan paljon kehollisuutta. Järkytyksekseni ensimmäinen ajatukseni oli, kun sain tietää kipsistä, että nyt lihon, koska en pääse salille ja liikkumaan. Miksi se on ensimmäinen asia, joka mieleeni tuli? Se ei suinkaan ollut se, että en pääse kävelyille tai liikkumaan muuten. Toki lihominen voi olla ihan järkevä pelko siinä vaiheessa terveyden kannalta, jos joutuisi todella pitkään olla liikkumatta, mutta tässä kyseessä oli todella suhteellisen lyhyt aika, kuusi viikkoa, joten koin ajatuksen vähän sairaaksi.

Kyseessä oli kuitenkin lähtökohtaisesti ajatus, joka liittyi ulkonäköön, ei niinkään terveyteen. Minulla on siis edelleen syömishäiriötaustaisena joitakin tällaisia ajatuksia jäljellä, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Nyt ajan kuluessa olen tajunnut, että huoleni oli paitsi sairas, niin myös valheellinen, sillä keppien kanssa könyäminen käy salitreenistä. Ensimmäisinä päivinä olivat kipeät niin terve jalka, kädet kuin vatsalihaksetkin. 

Olen alkanut myös tajuamaan, kuinka vanhuksilla tai muilla kehon rajoitteiden kanssa elävillä on yllättävän hankalia tilanteita, joita voi olla vaikea terveen kuvitella. Toki ihmiset, jotka ovat pitkään eläneet jonkin rajoitteen kanssa, ovat varmasti oppineet kikkoja, kuinka selvitä tilanteista. Tällaisen uuden vamman kanssa eläminen on ollut hankalaa, en edes saa yhtä vesilasia kannettua! Ilman apua olisin ihan hukassa, onneksi avopuoliso ja kaverit ovat auttaneet.

Olen miettinyt myös paljon auttamista. Olin yksi päivä todella turhautunut, kun en päässyt ulos ovesta, eikä kukaan ohikulkevista ihmisistä auttanut. Olen kuitenkin uusi tilanteen kanssa, ja oletan, että kaikki haluavat auttaa. Auttaminen on vähän hankala asia siinä, että jotakin vamman kanssa elävää ihmistä saattaisi loukata jatkuva auttaminen ja avun tyrkyttäminen. Ihmiset saattavatkin suhtautua varovaisesti auttamiseen ilman pyyntöä. Olen siis opetellut nyt pyytämään apua suoraan, ihmiset kyllä mielellään silloin auttavat. Hieman turhauttavaa on olla jatkuvasti avun tarpeessa, mutta onneksi ympärillä on ihania ihmisiä, jotka mielellään auttavat.

Ajan kuluessa on alkanut harmittamaan ihan se, että en pääse liikkumaan. Rakastan liikkumista, kävelyillä, jumpissa ja salilla käyntiä. Olisi vaikea kuvitella elämää, johon ne eivät kuuluisi.  Onneksi tilanteessani kyse on vain 1,5 kuukaudesta.

Seuraa minua Instagramissa @saida_paastairti

Kuvat: @laura_ilojaolo

Ladataan...
Päästä irti

Aiemmin kirjoitin, kuinka olen saanut apua ärtyneen suoleeni pellavansiemenrouheesta. Itse olen turvottanut sen yön yli ja sekoittanut puuroon. Pellavansiemenrouheen vaarallisuudesta on kuitenkin ollut myös uutisointia, johon olen viime aikoina havahtunut.

07.11.2016 Etelä-Suomen sanomat on kertonut, että SVT on tuonut esille, kuinka Ruotsin television uutiset on varoittanut käyttämästä pellavansiemenrouhetta ruokana mihinkään tarkoitukseen. Uutisen mukaan se on Ruotsin elintarvikeviraston mukaan vaarallista. Ongelmana on linamariini, joka saattaa ihmiselimistössä vapauttaa syaanivetyhappoa eli sinihappoa.

Elintarviketurvallisuusviraston Eviran  (09.05.2017) mukaan vaara ei kuitenkaan ole näin suuri, sillä linamariinin ei ole kirjallisuudessa raportoitu aiheuttaneen syanidimyrkytyksiä.  Pitkäaikaisista vaikutuksista ei tosin ole tietoa. Eviran mukaan myrkylliset pitoisuudet eivät kohoa vaaralliselle tasolle, ellei sitä syödä suurina kerta-annoksina. Eviran turvallisen käytön mukaan aikuiset voivat syödä 2 rkl päivässä pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä turvallisesti.

Itse ajattelin jatkaa käyttöä kohtuullisina annoksina ja kun turvotan sen yön yli, syön pellavansiemenrouheen heti aamulla. Pellavansiemenrouheen härskiintyminen on nimittäin ilmeisesti myös vaarallista. Härskiintyminen tapahtuu ilmeisen nopeasti.

Oletko sinä lopettanut pellavansiemenrouheen käytön näistä syistä?

Ladataan...
Päästä irti

Olen tässä lomalla ollessani pohtinut jonkun verran omaa kehoani, ja omia elämäntapojani. Kerrankin niin päin, että olen melko tyytyväinen molempiin. Urheilen 2-3 kertaa viikossa uiden tai käymällä salilla, syön ravitsevaa kasvisruokaa (satunnaisesti kalaa), en polta tupakkaa ja käytän alkoholia yleensä kohtuudella. Olen tyytyväinen sopusuhtaiseen ja terveeseen kehooni. Tila on kuitenkin monen vuoden yrittämisen tulosta, jotta olen päässyt eroon huonommista tavoista, ja onnistunut saamaan terveet elämäntavat pysyviksi. Joskus voi herkutella, ja se on ok.

Olen tällä viikolla jotenkin hieman ärsyyntynyt siitä, että somemaailmassa tuntuu edelleen pyörivän valtavasti puhetta siitä, kuinka päästä kesäkuntoon? Pelkästään somea selaamalla iskee paineet, että pitäisikö minunkin olla jossain valmennuksessa pääsemässä kesäkuntoon? Tuntuu olevan oletus, että ihmiset, jotka eivät ole kisakireessä kesäkunnossa, olisivat jotenkin tyytymättömiä tilaansa? Mikä edes on kesäkunto? Ärsyttää koko termi.

Itse käsitän kesäkunnolla tilan, jolloin kevään aikana vartalo saadaan näyttämään siltä, mikä on yhteiskunnallisesti käsitys hyvästä bikinivartalosta. Kyseiseen bikinivartalon tilaan päästään erilaisin dieetein ja urheilusuorituksin. Sellaisen vartalon uskaltaa sitten viedä rannalle.

Yhteiskunnallisesti tuntuu olevan oletus edelleen, että ihmisen tulisi haluta olla kesäkunnossa. Tuntuu olevan mahdottomuus, että voisi olla tyytyväinen kehoonsa, vaikka siinä olisi läskiä ja selluliittia. Toki nykyisin on esimerkiksi plusmalleja, jotkä näyttävät erilaista esimerkkiä, joka on hienoa. Mielestäni tulisi pyrkiä hyväksymään itsensä, ja löytämään tyytyväisyys itseensä joka päivä omien elämäntapojen kautta. Haluaisin elää maailmassa, jossa jokainen saisi määrittää kesäkuntonsa itse.

Itse en pyri olemaan missään kesäkunnossa, vaan puhtaasti vuoden ympäri terveessä kehossa. Tässäkin asiassa on saanut tehdä työtä melko paljon, että on päässyt kesäkunto-ajattelusta eroon. On kuitenkin ihanaa, kun niin on käynyt. Elämäntavat pysyvät balanssissa vuoden ympäri, ja silloin ei tule paniikkia keväisin päästä kesäkuntoon. Onneksi useat hyvinvointialan ammattilaisetkin ovat alkaneet muuttaa tätä ajattelua.

Itse olen kesäkunnossa vuoden ympäri. Kesäkuntoani ei haittaa pieni pömppömahani. Laitan bikinit päälle ja lähden rannalle.

Mitä ajatuksia herää aiheesta?

 

Pages