Ladataan...
Päästä irti

Aiemmin kirjoitin, kuinka olen saanut apua ärtyneen suoleeni pellavansiemenrouheesta. Itse olen turvottanut sen yön yli ja sekoittanut puuroon. Pellavansiemenrouheen vaarallisuudesta on kuitenkin ollut myös uutisointia, johon olen viime aikoina havahtunut.

07.11.2016 Etelä-Suomen sanomat on kertonut, että SVT on tuonut esille, kuinka Ruotsin television uutiset on varoittanut käyttämästä pellavansiemenrouhetta ruokana mihinkään tarkoitukseen. Uutisen mukaan se on Ruotsin elintarvikeviraston mukaan vaarallista. Ongelmana on linamariini, joka saattaa ihmiselimistössä vapauttaa syaanivetyhappoa eli sinihappoa.

Elintarviketurvallisuusviraston Eviran  (09.05.2017) mukaan vaara ei kuitenkaan ole näin suuri, sillä linamariinin ei ole kirjallisuudessa raportoitu aiheuttaneen syanidimyrkytyksiä.  Pitkäaikaisista vaikutuksista ei tosin ole tietoa. Eviran mukaan myrkylliset pitoisuudet eivät kohoa vaaralliselle tasolle, ellei sitä syödä suurina kerta-annoksina. Eviran turvallisen käytön mukaan aikuiset voivat syödä 2 rkl päivässä pellavan- tai muiden öljykasvien siemeniä turvallisesti.

Itse ajattelin jatkaa käyttöä kohtuullisina annoksina ja kun turvotan sen yön yli, syön pellavansiemenrouheen heti aamulla. Pellavansiemenrouheen härskiintyminen on nimittäin ilmeisesti myös vaarallista. Härskiintyminen tapahtuu ilmeisen nopeasti.

Oletko sinä lopettanut pellavansiemenrouheen käytön näistä syistä?

Ladataan...
Päästä irti

Olen tässä lomalla ollessani pohtinut jonkun verran omaa kehoani, ja omia elämäntapojani. Kerrankin niin päin, että olen melko tyytyväinen molempiin. Urheilen 2-3 kertaa viikossa uiden tai käymällä salilla, syön ravitsevaa kasvisruokaa (satunnaisesti kalaa), en polta tupakkaa ja käytän alkoholia yleensä kohtuudella. Olen tyytyväinen sopusuhtaiseen ja terveeseen kehooni. Tila on kuitenkin monen vuoden yrittämisen tulosta, jotta olen päässyt eroon huonommista tavoista, ja onnistunut saamaan terveet elämäntavat pysyviksi. Joskus voi herkutella, ja se on ok.

Olen tällä viikolla jotenkin hieman ärsyyntynyt siitä, että somemaailmassa tuntuu edelleen pyörivän valtavasti puhetta siitä, kuinka päästä kesäkuntoon? Pelkästään somea selaamalla iskee paineet, että pitäisikö minunkin olla jossain valmennuksessa pääsemässä kesäkuntoon? Tuntuu olevan oletus, että ihmiset, jotka eivät ole kisakireessä kesäkunnossa, olisivat jotenkin tyytymättömiä tilaansa? Mikä edes on kesäkunto? Ärsyttää koko termi.

Itse käsitän kesäkunnolla tilan, jolloin kevään aikana vartalo saadaan näyttämään siltä, mikä on yhteiskunnallisesti käsitys hyvästä bikinivartalosta. Kyseiseen bikinivartalon tilaan päästään erilaisin dieetein ja urheilusuorituksin. Sellaisen vartalon uskaltaa sitten viedä rannalle.

Yhteiskunnallisesti tuntuu olevan oletus edelleen, että ihmisen tulisi haluta olla kesäkunnossa. Tuntuu olevan mahdottomuus, että voisi olla tyytyväinen kehoonsa, vaikka siinä olisi läskiä ja selluliittia. Toki nykyisin on esimerkiksi plusmalleja, jotkä näyttävät erilaista esimerkkiä, joka on hienoa. Mielestäni tulisi pyrkiä hyväksymään itsensä, ja löytämään tyytyväisyys itseensä joka päivä omien elämäntapojen kautta. Haluaisin elää maailmassa, jossa jokainen saisi määrittää kesäkuntonsa itse.

Itse en pyri olemaan missään kesäkunnossa, vaan puhtaasti vuoden ympäri terveessä kehossa. Tässäkin asiassa on saanut tehdä työtä melko paljon, että on päässyt kesäkunto-ajattelusta eroon. On kuitenkin ihanaa, kun niin on käynyt. Elämäntavat pysyvät balanssissa vuoden ympäri, ja silloin ei tule paniikkia keväisin päästä kesäkuntoon. Onneksi useat hyvinvointialan ammattilaisetkin ovat alkaneet muuttaa tätä ajattelua.

Itse olen kesäkunnossa vuoden ympäri. Kesäkuntoani ei haittaa pieni pömppömahani. Laitan bikinit päälle ja lähden rannalle.

Mitä ajatuksia herää aiheesta?

 

Ladataan...
Päästä irti

Varoitus! Sisältää oikeita pakko-ajatuksia.

Välillä on päiviä, kun pakkoajatukset syövät kaiken ilon. Tämä päivä ei suinkaan ollut sellainen kokonaan, mutta siihen sisältyi aika, jolloin tuntui todella ahdistavalta. Aamupäivällä olotilaksi hiipi pakko-oireinen tila, hermostunut olo siitä, että kohta se pakkoajatus iskee. Tuolloin tiedän, että ajatus todennäköisesti tulee, ja osaan odottaa sitä. Ajatus voi olla mikä hyvänsä. Tänään se oli se, laitoinko oven kiinni? Ajatus tuli siitäkin huolimatta, vaikka olin kokeillut ovea. Pakkoajatuksen mukaan kokeilin sitä liian hennosti, joten en voinut olla varma. En tarkistanut ovea uudelleen, joten ahdistus virisi.

Tänään päätin, että kohtaan tuon pakkoajatuksen, sillä se oli minulle ns. helppo ajatus. Ajatus ei tunnu niin suurelta riskiltä ottaa. En siis toiminut mitenkään tuon ajatuksen tiimoilta, en käynyt tarkistamassa ovea. Tällaisia ajatusten kohtaamisia kutsutaan altistusharjoituksiksi. Altistusharjoitukset ovat yksi toimivimpia keinoja ahdistuksen lievittämiseksi pidemmällä tähtäimellä. En kuitenkaan usko, että altistusharjoituksia kannattaa tehdä liian haastavilla pakkoajatuksilla, vaan aloittaa helpommista. Minulle tuollainen altistaminen tuntuu lähes samalta, kuin jollekin toiselle se, että törmäisit autolla lapseen, etkä menisi tarkistamaan, kuoliko hän! Ahdistus on järkyttävän suuri. Mutta koska tiedän, että sairastan pakko-oireistä häiriötä, olin rohkea ja kohtasin ajatuksen.

Pakkoajatukset tuntuvat näin kirjoitettuna naurettavilta. Hauskaa se ei kuitenkaan ole, kun musertava ahdistus iskee. Kun sellainen hetki tulee, haluaisin vain nukkua. Varsinkin tilanteissa, joissa altistan itseäni, tulen todella väsyneeksi. Töissä et voi kuitenkaan nukkua, ja velvollisuudet on hoidettava. Huolimatta musertavasta ahdistuksesta ja väsymyksestä. Pakkoajatuksen aiheuttama ahdistus, ja ajatuksen pyörittäminen käyvät jo itsessään kuitenkin työstä. 

Tänään pääsin onneksi ajoissa kotiin töistä, ja menin todella hetkeksi nukkumaan.

Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan monella tavalla. Joissain lähteissä uskotaan paranemiseen, toisissa siihen, että sairaus on krooninen, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Itse uskon, että minulla tulee aina olemaan alttius sairauteen, mutta voin päästä tilaan, jossa voin hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, että välillä menee todella hyvin, sitten tulee takapakkia. Ikävintä tässä sairaudessa on se, että suoraan sanottuna se pilaa elämän hyviä hetkiä. Varsinkin niitä hyviä. Kun aurinko paistaa ja on kaunis päivä, niin pakko-ajatuksesta kärsiminen on viimeisintä, mitä toivoisi.

Yritän päästä sairauden herraksi. Olen ylpeä, että tänään kohtasin pakkoajatuksen ja tein altistusharjoituksen oman kestokyvyn rajoissa. Voitan tämän yksi ajatus kerrallaan. Tänään olin rohkea. Loppupäiväksi menen uimaan ja yritän nauttia kauniista päivästä ilman ahdistusta!

Ladataan...

Pages