Kaikki hyvä loppuu aikanaan (tosin onneksi kaikki huonokin)
Viimeisen lomaviikon kunniaksi olen
– reissannut pojan kanssa yhteensä lähes 12 tuntia junalla.
– syönyt yllättävän hyvää sapuskaa junan ravintolavaunussa.
– nähnyt pitkästä, piiiitkästä aikaa kavereita, jotka asuvat aivan liian kaukana.
– nauranut mahani kipeiksi.
– ihmetellyt peltotöitä, sekä ensimmäistä kertaa traktorin kyydissä ollutta poitsua, joka pelkäämisen sijaan nukkui kyydissä päikkärit.
– ihmetellyt pienten paikkakuntien ystävällisyyttä.
– nuuhkutellut ja hoivannut ihanaa pientä ihmistä.
– uinut, uinut ja vielä pari kertaa uinut.
– kestinnyt siskoa pesueineen.
– kerännyt oman pihan satoa ja tehnyt herkullista marjapiirakkaa.
– syönyt ihan liikaa herkkuja.
– nauranut mahani taas kipeäksi katsoessani siskon kanssa ehkä maailman typerintä elokuvaa.
– laulanut Singstaria siskontyttöjen kanssa.
– suunnitellut lähitulevaisuutta, pelännyt ja ahdistunut, mutta myös tuntenut päättäväisyyttä.
– ja ennen kaikkea, yrittänyt unohtaa sen tosiasian, että huomenna alkaa työt.
Ei vaan tahdo onnistua. Tulevaisuus, tule pian.
