Irtiotto arjesta

Viikonloppuna pääsin tekemään todellisen irtioton arjesta. Perjantaina tulin töiden jälkeen käytännössä vain hakemaan matkatavarat ennen kuin perheen miehet heivasivat mut kyynelsilmin asemalle (oikeesti niitä ei kyllä itkettänyt, mutta enkö mä ihan hyvin voi kuvitella niin?). Hyppäsin junaan (ja toiseen ja vielä kolmanteen) ja vietin nautittavat puolitoista tuntia omassa rauhassani, kirjaa lukien.

10401553_1514745828749503_164408497_n.jpg

Pääteasemana oli Kouvola, jossa mua vastassa oli rakas ystävä yläasteajoilta. Kävimme kaupungilla vähän hengailemassa ja sitten suuntasimme kaverin luokse viettämään rauhallista iltaa leffan, parin drinkin ja kikattelun kera. Aamulla nukuin piiiiiiiiitkääääääään ja pääsin lähes suoraan kaverin kattamaan aamupalapöytään. Oli aika ihanaa viettää rentoa aikaa ystävän kanssa ilman, että joku roikkuu lahkeessa tai kiljuu äitiäitiäitiä korvaan.

Eikä se ihana vapaa viikonloppu tähän suinkaan päättynyt! Olimme suunnitelleet siskolleni pienet yllärisynttärit hänen kavereidensa kanssa. Bonuksena varasin mulle ja siskolleni hotellihuoneen keskustasta! Mitä luksusta! Päivällä vein jo omat tavarat hotellille ja sain rauhassa valmistautua iltaa varten.

10471881_306567872843592_242954115_n.jpg

Siskoni kaveri tuli hakemaan minut hotellilta, ja haettuamme kyytiin myös toisen siskoni kaverin, lähdimme hakemaan siskoani. Olin etukäteen kertonut siskolleni vain, että tulen hakemaan hänet ja että hän varautuisi olemaan yön yli. Sisko oli melkoisen jännittynyt, mutta hyvällä tavalla., Sidoin siskon silmät ja vein hänet autoon. Siskon kavereilla oli pieniä vaikeuksia olla hiljaa, mutta onneksi ajomatka ei ollut kovin pitkä. Siskoni osasi vähän arvatakin, että jotain kavereita on mukana jutussa ja lopulta pysyi ajomatkallakin aika hyvin mukana sidotuista silmistä huolimatta ja arvasi, että menimme yhden kaverinsa luokse. Siellä sitten oli muitakin vastaanottamassa synttärisankaria. Sisko oli tosi otettu ja iloinen. Alun perin meillä oli suunnitelmissa piknik, mutta koska keli ei ollut ihan parhain, siirsimme piknikin sisätiloihin. Ilta kului syömisen ja juomisen merkeissä, samalla vanhoja valokuvia kauhistellen ja kuulumisia vaihtaen.

10424355_528636107247920_1737451077_n.jpg

Myöhemmin illalla suuntasimme keskustaan ravintolaan ja loppuiltayö kuluikin melko tiiviisti tanssilattialla. Hauskaa oli ja ihan parasta tietenkin, että ravintolasta päästiin melkein heittämällä hotelliin. Ihan liian lyhyiden, mutta sitäkin mukavampien yöunien jälkeen oli ihanaa tallustella suihkun kautta hotellin aamupalalle. Mietittiin, että pitäisi varmaan joka kerta illanvieton jälkeen varata hotelliyö. 😉 Kaiken kaikkiaan viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti ohi, mutta jäipä ihanat muistot ja ladatut akut.

————————————————————————————————-

Kyllä se vaan niin on, että toisinaan on ihan hyvä muistaa ottaa itselleen aikaa, ja kun sen ajan vielä viettää rakkaiden ihmisten seurassa, niin hyvä olo on taattu pitkäksi aikaa. Joskus tuntuu siltä, että lapsiperheen arkeen on niin kovin helppo hukkua, mutta tällaiset irtiotot muistuttavat, että elämässä on paljon muutakin. Joskus sitä myös viettää aikaa kavereiden kanssa aivan häpeämättömän vähän, siksipä on tärkeää järjestää sitä aikaa myös ystäville. Ystävyys on kuin mikä tahansa muukin suhde, sitäkin täytyy hoitaa ja vaalia. Itsekin sorrun joskus valittamaan, ettei ole aikaa nähdä ystäviä, mutta kyllä sitä aikaa saa aina järjestymään, kun vaan viitsii nähdä vaivaa. Palkkio siitä vaivasta on hyvä mieli ja olo, että kyllä tässä maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät juuri minusta.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Syöpäs lapsi pastaa (eli puuttuvan k-äänteen ilot)

Puutalobabyn Krista kirjoitti lapsensa omista sanoista. Alkuun mietin, että ei kai meillä viime aikoina ihmeempiä sanoja ole tullut, mutta sittenpä muisti palasi. A:lta puuttuu edelleen sanavarastostaan kokonaan k-äänne, joko jääden kokonaan pois tai kääntyen t:ksi. Tämä aiheuttaa toisinaan taloudessamme kiusallisia, hämmentäviä ja joskus jokseenkin huvittaviakin tilanteita.

Esim. nro 1: Kuuntelin autossa kauppamatkalla Irinaa ja lauloin mukana. Ottaessani A:ta istuimestaan, luonnollisesti kaikuvassa parkkihallissa, tämä laulaa kurkku suorana: ”Pottaa sul on ainatin!!” Naapuriauton tyyppejä vähän nauratti.

Esim. nro 2: Eräänä iltana olimme menossa A:n kanssa suihkuun. Kissojen hiekkalaatikko on kylppärissä ja siinä suihkuvuoroa odotellessaan A totesi: ”Onpas paljon tissanpastaa.” Krhm. Siinä pideltiin taas pottaa pokkaa ja selvennettiin tissanpastalle hiukan lapsiystävällisempi nimi. Noh, tarina ei suinkaan pääty tähän. Seuraavana päivänä meillä oli ruokana makaronia tms., joka muodossa kuin muodossa on yleensä A:n lemppariruokaa. Ensin A menikin tosi innoissaan pöytään, mutta hetken päästä ihmettelin, että miksi alahuuli oli vääntynyt mutrulle. Kun tiedustelin syytä, A vastasi minun sanoneen ruman sanan. Jonkin aikaa olin aivan puulla päähän lyöty, en kyllä varmana kiroillut! Ongelma valkeni pian, kun A totesi: ”En voi tätä pastaa syödä.”

No en minäkään kyllä paskaa söisi.

Suhteet Ystävät ja perhe Höpsöä