Ladataan...
Päiväuniaika

Käydään tyttären kanssa (tai no ilmankaan) ihan tosi hyvin harvoin yhtään missään ulkona syömässä. Ei tosiaan minkään kotiruokaa sen olla pitää -periaatteen takia, vaan yksinkertaisesti harvemmin tulee mieleen, että pitäisi jossain käydä. 

Muutama viikko takaperin kuitenkin korjattiin tilanne ja piipahdettiin Kirkkonummen keskustan kiinalaisessa ravintolassa (jonka nimestä ei minulla ole mitään muistikuvaa). En edes yritä väittää, ettäkö ruoka olisi ollut jotenkin mainittavan hyvää. Se oli ihan sitä samaa, mitä saa jokaisesta kiinalaisesta ravintolasta. Ei mitenkään ihmeellistä. Sen sijaan ystävien seura oli se juttu. Kuinka mielettömän hyvä fiilis tuli ihan vaan siinä istuessa ja jutellessa ystävän kanssa niitä näitä. Ystävälläkin oli hieman omaa lastani vanhempi tytär mukana ja hekin tulivat hyvin toimeen ja nauttivat silminnähden. 

Jatkettiin ruokailun jälkeen vielä Rosson terassille, missä tytöille ostettiin jäätelöannokset ja me äidit juotiin siiderit. Sää oli ihana ja seura oli ihanaa ja koko elämä tuntui ihanalta. 
 

(Hieno muuten tämä suomalainen alkoholikulttuuri. Juotiin tosiaan ne yhdet siiderit. Seuraavana aamuna oli ystävän sukulainen soittanut, että onkohan ystävällä alkoholiongelma.)

 

PS. Ylin kuva ei liittyne aiheeseen sen enempää, kuin että käveltiin sinne syömään ja takaisin. Oli kaunista ja ihanan tuttu tie. 

Ladataan...

Ladataan...
Päiväuniaika

Käytiin ystävän kanssa pelaa tennistä menneellä viikolla. 

Oli oma eka kertani ikinä, mutta ihastuin ihan sen siliän tien! Mikään mestari en tietenkään ollut, eikä millään oikeilla säännöillä pelattu. Ystävä lähinnä opetti minua ylipäätään lyömään oikein ja sitten vain palloteltiinkin pitkään. Vain kerran onnistuin lyömään niin kovaa, että pallo lensi aitojen yli (onneksi takana oli vain nurmikenttä). 

Ihan huippua, enkä ollut yhtään niin huono kuin etukäteen odotin (olen aivan onneton osumaan pesäpallossa palloon, luonnollisesti odotin olevani huono myös tässä)! 

Ken tietää onko Espoossa päin (tai missä vaan pk-seudulla) squash-kenttää, jossa olisi myös lapsiparkki, sopii toki vinkata! :) 

 

Ladataan...

Ladataan...
Päiväuniaika

Ollaan tyttären kanssa käytetty hyväksemme viileämpiä aamuja ja tehty lenkkimme heti amusta. Siinä missä itse tarvitsen pitkälti tyhjän vatsan juoksua varten, tyttären taas tarvitsee syödä hieman ennen lenkkejä tai puhti ei riitä edes pariin sataan metriin. Testattiin meinaa ja lähdettiin lenkille ennen aamupalaa. Päädyttiin puistoon kun ei siitä juoksusta mitään tullut. Jatkossa siis tytölle aamupala ja vasta sen jälkeen juoksemaan, itse joudun sitten odottelemaan tyhjällä vatsalla puolille päivin saakka, kun on yhteinen ruokahetki. :) 

Ollaan ystävien ja perheen kesken mietitty tuota lenkkeilyä, ja kuinka loistavasti se pitää pikkuneidin virkeänä ja auttaa jaksamaan (ja tietty vaikuttaa uniin). Että esimerkiksi neiti ei väsähdäkään parin tunnin puistoreissusta, vaan jaksaa edelleen jatkaa sitten vaikka kahvilan kautta kauppaan ja on edelleen kotiin päästyä vielä hyväntuulinen, sen sijaan että kiukuttelisi väsymystään. Rattaita ei tarvitse raahata joka paikkaan, kun neiti kävelee vallan hyvin itsekin (tämähän se on huippujuttu minusta, joka vihaan niitä rattaita tämän ikäisen kanssa. Jostain syystä ihan raivostun kun joudun siihen tilanteeseen, missä tytär juoksee menemään ja minun pitää pysytellä rattaiden kanssa perässä), ja jos väsähtää, ei sylissäkään tarvitse voimia kerätä kuin lyhyitä hetkiä. 
Kerran meillä irtosi osa pyörän lastenistuimesta kun olimme palaamassa kaupasta kohti kotia (n. 3km matka). Silloin mietin kauppakassit kädessä pyörää talutellessa ja tyttären hölkätessä vieressä, että onneks tämä sattui juuri tämän lapsen kanssa. Että onneksi tytär jaksaa ja jopa tykkää kulkea ihan itse. 

Ladataan...

Pages