Tästäkin on luovuttava

Pitänee sanoa hyvästit suosikilleen. Olen käyttänyt ruususuolaa, mutta nyt selvisi, ettei siinä ole jodia. Haluaisin käyttää laadukasta suolaa, mutta jodia pitäisi myös saada. Ruususuolalle pitää löytää korvaaja. Laadukkaita vaihtoehtoja on toki tarjolla, mutta meri- ja kristallisuolakin ovat näitä jodittomia suoloja.

Kasvispainotteisesti syömällä joutuu helposti jodipuutoksen uhriksi. Suomalainen maaperä on jodiköyhää, joten jodia imeytyy vain niukasti kasveihin ja viljaan. Koska käytän vain hyvin niukasti maitotuotteita, jodin saannin kannalta tilanne huononee entisestään. Eineksissä ja muissa valmistuotteissa on runsaasti suolaa, mutta niitä en käytä. Eikä siitä jodin kannalta olisi hyötyäkään, sillä elintarviketeollisuus käyttää joditonta suolaa. Monet einestuotteet ovatkin epäterveellisen kovia suolapommeja, mutta niiden suolasta ei edes saa sitä tarvittavaa jodia. Asiantuntijat ovatkin alkaneet väläytellä, että hankala sairaus struuma eli kilpirauhasen laajentuma olisi palaamassa Suomeen, koska kovasta suolankäytöstä huolimatta meillä saadaan liian vähän jodia. 

Jodi on välttämätön kilpirauhashormonien tuotannolle. Puutosoireita on paljon, mutta väsymys, hitaus ja painonnousu ovat tavallisia. Jos jodia saa liikaa, sekin on haitallista kilpirauhaselle. Varsin hankalaa tietää, milloin tasapaino olisi kohdillaan. Eritoten koska sitä helposti turtuu kuvittelemaan elimistönsä toimivan sopivalla tahdilla, vaikka tosiasiassa olisikin jodivajaus päällä.