Alkuun pääseminen uralla vaatii sitkeää työtä – ajatuksia Haluatko kirjailijaksi? -seminaarista

Runoilija Reetta Pekkanen kertoo kirjailijan ammatista Turun kaupunginkirjastossa.

Olen osallistunut useisiin tapahtumiin, jotka on tarkoitettu kirjailijoiksi haluaville. Taso on ollut vaihtelevaa. Kaltaiselleni kirjoituskurssien konkarille on enää vaikea tarjota uusia oivalluksia.

Viime lauantaina Turun kaupunginkirjastossa järjestetty Haluatko kirjailijaksi -seminaari oli kuitenkin onnistunut kokemus. Nuoren Voiman Liiton, Kirjan talon, Turun kaupunginkirjaston, Suomen Kirjailijaliiton, WSOY:n ja Kosmoksen yhteistyössä järjestämä seminaari oli täyttä asiaa alusta loppuun.

Sitkeällä työllä kirjailijaksi

Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja Suvi Oinonen kertoi kirjailijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Hän avasi kustannussopimusten koukeroita ja muistutti siitä, ettei omista tekijänoikeuksistaan kannata luopua. Alalle on viime aikoina ilmestynyt toimijoita, jotka kustantamisen sijaan myyvät painopalveluita, joten sopimusasioissa kannattaa olla tarkkana.

Toisaalta, jos teoksensa haluaa julkaista omakustanteena, sekin on mahdollista. Kirjailijaliiton jäseneksikin voi päästä omakustanteiden perusteella. Jäsenvalinnassa ei arvoteta sitä, missä kirja on julkaistu. Jäseneksi voi päästä, kun on julkaissut vähintään kaksi sellaista, itsenäisesti luotua alkuperäistä suomenkielistä kaunokirjallista teosta, että kirjoittajaa voidaan tuotantonsa taiteellisen ja ammatillisen tason perusteella pitää kirjailijana. Pitkä ja koukeroinen lause, mutta huomatkaa, että siinä todellakin puhutaan julkaisemisesta eikä kustantamisesta.

Kirjailijan ammatti ei ole palkkatyö ja siksi rahoitus elämiseen kirjailijana syntyy monia erilaisia reittejä. Apurahoja on kuitenkin vaikea saada esikoiskirjaan ja riski esikoisestaan pitää kantaa itse. Alkuun pääseminen uralla vaatii sitkeää työtä ja ison kasan varasuunnitelmia. Mutta on hyvä tietää, että ”ammattistatuksen” saatuaan myös kirjailijat voivat järjestäytyä Kirjailijaliiton kautta. Lämmittää kaltaiseni ammattiyhdistysihmisen mieltä.

Kustannuskynnyksen ylitys

Perinteisesti reitti kirjailijaksi kulkee kustantamon ja kustannustoimittajan kautta. Kustantaja Anna-Riikka Carlsonin, WSOY, puheenvuorossa saimme hyvää tietoa esimerkiksi siitä, millainen saatekirje kannattaa liittää käsikirjoituksen mukaan ja, mitä sudenkuoppia kannattaa kustantamoa lähestyessään väistää.

Kustantamot saavat tuhansia käsikirjoituksia vuodessa. Jos teksti ei vedä kustantajaa mukaansa, se saattaa jäädä lukematta loppuun. Kustantajat joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä ihmisten unelmista, ja Suomessa kaunokirjallisuus on laadukasta. Carlsonin mukaan kirjoittajan onkin uskottava itseensä ja omaan tarinaansa, jotta muutkin voivat siihen ihastua. Odotukset pitää saada jo saatekirjeessä korkealle, mutta ne odotukset pitää sitten myös käsikirjoituksessa lunastaa.

Viimeaikainen huolipuhe lukemisen vähenemisetä mietityttää myös kustantajaa. Huolipuheen sijasta huomio pitäisi kääntää siihen, miten kaunokirjallisuudesta saataisiin jälleen kiinnostavaa. Merkittävää on se, miten kirjallisuudesta puhutaan esimerkiksi mediassa.

Huolipuheen ei pitäisi myöskään vaikuttaa siihen, mistä ja miten ihmiset kirjoittavat. Aihetta omaan käsikirjoitukseensa ei kannata valita sen perusteella, minkä uskoo juuri nyt kiinnostavan, vaan itselleen kannattaa olla rehellinen. Kirjoita siitä, mistä haluat oikeasti kirjoittaa. Eheä ja eläväntuntuinen maailma vie kyllä kustantajankin mukanaan.

Hamota kirjoittaminen laajempana kokonaisuutena

Lopuksi Calrson neuvoo miettimään omia tavoitteita kirjoittajana ja sitä, miksi haluaa kirjailijaksi? Saman kysymyksen esittää runoilija Reetta Pekkanen. Oman tarinansa kautta hän kertoo sekä työstään konkreettisesti, että niistä reiteistä, joita pitkin päätyi kirjailijan ammattiin.

Alun perin Pekkanen kirjoitti proosaa. Runojen kirjoittaminen oli kuitenkin levollisempaa, sillä lyriikan suhteen Pekkanen ei asettanut itselleen samanlaisia paineita ja tavoitteita kuin proosan kanssa. Lopulta runoista tuli hänelle se oma juttu.

Minulla on samantapainen kokemus kirjoittamisen paineista. Kun aloitin luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopistossa, kuvittelin, että minun on kirjoitettava merkittävistä aiheista ja sellaisista asioista, jotka tilastojen mukaan lukijaa kiinnostaisivat. Oli valtava tarve myös tuottaa jotain sellaista, jolla olisi yhteiskunnallisesti suuri merkitys. Kirjoitushalut katosivat pitkäksi aikaa eikä aiheita edes novelleihin ollut helppo keksiä.

Vasta, kun aloin kirjoittaa taas sitä, mistä itse nautin, aloin löytää sekä aiheita että oman ääneni kirjoittajana. En ole poliittisesti aktiivinen, en ole kiinnostunut tarkastelemaan historiaa. Rakastan vaihtoehtotodellisuuksia, yliluonnollista kauhua, juonittelevia olentoja ja riipaisevia dystopioita. Kun hyväksyin tämän, sain kirjoittajana uuden elämän. Samalla myös teksteistäni tuli merkityksellisempiä.

Pekkanen muistuttaa, ettei itseään pidä pakottaa. Kirjoittamisen ilo kuuluu myös ammattikirjailijan elämään. Joskus itsensä kanssa on toki painittava, jotta voi tehdä sitä, mitä rakastaa. Pekkanen kehottaa hahmottamaan kirjoittamisen laajempana kokonaisuutena kuin pelkkänä kirjoitustyönä. Lukeminen, palautteen antaminen ja saaminen sekä verkostoituminen ovat tärkeitä palasia kirjailijan työssä.

Paras täsmäneuvo Pekkaselta oli se, ettei aina ole välttämättä hyväksi tietää etukäteen, mitä on tekemässä. Joskus suunnittelemisen sijaan kannattaa hypätä seikkailuun ja antaa tekstin viedä.

On hienoa, että tällaisia, maksuttomia tilaisuuksia järjestetään. Kirjoittaminen on usein yksinäistä puurtamista ja harvoin sitä pysähtyy todella miettimään. Mukavaa on aina myös kohdata iso joukko kirjoittavia tuttuja, joita näkee aivan liian harvoin.

Quick Translation: I attended to a seminar for (hopefully) future authors. 

Kommentit (1)
  1. Marjo Jämsä
    28.4.2020, 11:24

    Mielenkiintoista asiaa! Ja
    KIITOS Rauha ja KIITOS Kesä voimaannuttavasta Kuvitteluperjantai-podcastista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *