Hiiviskellen alkoi elokuu

Pari viivaa

Tämä on ollut outo kesä. Asioita on vain tapahtunut, satunnaisesti, liukuhihnalta ja silti tuntuu, ettei juuri mitään ole sattunut. Elämä ei ole sellaista spektaakkelia kuin se oli vaikkapa 10 vuotta sitten kun oli vielä teini ja Stockmannin kulmilla pyörivät pulsutkin olivat vielä jännittäviä tarina-aihioita. Arki on pientä ja pehmeää ja kesä on ollut työtä lukuunottamatta kahden viikon loman nysää, jolla ei oikeastaan edes ehtinyt huomata olevansa lomalla. Kesä vain meni ja ehdin ostaa mansikoita kaksi kertaa.

Olen kuunnellut ruotsinkielisiä rakkauslauluja, saksalaista konemusiikkia ja ranskalaista jumputusta. Sateinen tai ainakin pilvinen ja helmenharmaa sää on houkutellut sohvan nurkkaan ja sulattamaan aivoja liiallisella tv-sarjamaratonituksella. The Handmaid's Tale oli dystopiana koukuttava, Archerin 8. kausi pettymys, The Musketeers ihan ok rytinää, Unge Lovande aiheutti ikäkriisin ja Skamia katsoessa viuhdoin crosstrainerillä hieman kovempaa.

Muut täyttävät sosiaalisen median kanavat lomakuvillaan, minä hädin tuskin ehdin juosta Kööpenhaminan helmet läpi. Poden pakokauhua ja koti-ikävää saman aikaisesti. Kesän viimeiseltä tuntunut viikko on valunut rään mukana nenäliinoihin. 

Pohdin ainakin viikon voinko ostaa "ihan naurettavan kalliin" neuleen. Teen päätöksen etten osta. Rahalle tulee muutakin käyttöä. Sitten tajuan että ale loppuu samana päivänä. Ymmärrän myös että kauniiden, aikuisten ja minimalististen vaatteiden fiksu vaatekaappi ei synny jos en koskaan hanki niitä fiksuja vaatteita. Annoin lompakon itkeä verikyyneliä. Seuraavana päivänä ostan vielä Andiatan culottes-housut alerekistä ja tunnen miten pieni businessnainen sisälläni hykertelee. Lompakko jatkaa nyyhkytystään ja myötähäpeää rahankäyttöni. On elokuu, vaikka hädin tuskin ehdin toipua siitä ettei enää ole kevät.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.