Mörköilyä mutella

Onhan tää nyt fantastista!

Miten hieno fiilis ollut koko viikon tästä maailmanmestaruudesta! Vaikka en edes ole mikään jääkiekkofani, seuraan lähinnä mm-kisojen tärkeimmät pelit. Kunnon fani olen sen sijaan ollut lapsena, HIFK:n lippuni liehui peleissä usein ja myös hallin takana oltiin tervehtimässä pelaajia ja pyytämässä nimmareita vihkoon. Huhheijakkaa. Ja hei, tietenkin olen ollut torilla 1995. Nevöfoget.

Tämän päivän jääkiekosta en tiedä tuon taivaallista, mutta muistan edelleen ysärin kiekkoilijat lähes pelinumeroita myöten. Musta on ollut niin hienoa seurata fanien meininkiä ja voin vain kuvitella sen tunteen! Jos mulla ei-fanina on ihan mieletön fiilis, niin mikä mahtaa olla fanien! Huh huh.

Katsoin finaalin ihan vaan kotona. Seuraavana päivänä häämötellyt seiskalta alkava työvuoro ei paljon antanut mahdollisuuksia muuhun. Olihan siinä kyllä niin jännittävä peli, että yksi rauhoittava juoma oli paikallaan.

Seuraavan aamun työvuoro ei kuitenkaan edes haitannut, koska saatiin duunissa myös hyvä voittofiilis. Jääkiekkomusat soi koko päivän ja tehtiin muitakin pikkujuttuja Leijonien kunniaksi. Ja ihan oman fiiliksensä toi toki se, ettei mulla tullut ääntä juuri ollenkaan. Ja vaikka voisi kuvitella, se ei edes johtunut huutamisesta. Mutta kyllähän se kaikille vaikutti siltä, että olisin juhlinut aamuun asti.

Menin illalla vielä kansanjuhlaan ”torille”. Olin yksin, mutta se ei juurikaan haitannut, koska ääni oli jo sen verran pois ettei keskustelu siinä metelissä olisi ollut enää mitenkään mahdollista. Mutta olipahan juhlat! Niin hienoa nähdä miten suomalaiset kerääntyvät yhteen ja kaikki ovat kavereita! Onhan noita juhlia toki muitakin kun on paljon porukkaa hyvällä fiiliksellä, mutta niihin kuitenkin usein liittyy kaikenlaista pikkurähinöintiä. Mm-juhlissa on ihan erityinen fiilis ja onhan se nyt vitsikästä nähdä ja kuulla kun aikuiset ihmiset laulavat yhteen ääneen ”Mörkö, Mörkö, Mörkö!”

Tiistaiaamuna ääntä ei sitten tullut enää ollenkaan ja päädyinkin lääkäriin. Oli pakko kirjoittaa infolappu mukaan.

Tuloksena kurkunpään- ja/tai nielutulehdus. Nyt sitten loppuviikko lepoa ja hiljaisuutta.

Jo yhden päivän hiljaisuuden jälkeen täytyy todeta, että on tää kyllä todella tylsää. Ja hankalaa. Etenkin lasten kanssa puhumattomuus ei oikein toimi. Mutta minkäs teet, näillä mennään. Vois olla jotain paljon pahempaakin.

Kolahtiko suhun kiekkokulta?

Ja ennen kaikkea: Löikö Mörkö sisään?

puheenaiheet oma-elama ajattelin-tanaan terveys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *