Päiväretki Luukkiin

Tänään oli mun kesälomani eka päivä! Mieskin oli ottanut päivän vapaaksi (ehkä enemmän kuitenkin oman merkkipäivänsä takia). Päätettiin lähteä tekemään pieni päiväretki Luukkiin. Mulla ei oikeastaan ole juurikaan muistikuvia, että olisin siellä ikinä käynyt. Pakkasin mukaan vain pienet eväät koska ajattelin, että lähinnä ajaisimme jollekin notskipaikalle mistä pääsisi myös kivasti uimaan.

Autolla matkaan meni puolisen tuntia. Parkkikselta reitit on jo hyvin merkattu ja me päätettiinkin pelkän uimisen ja grillauksen lisäksi tehdä vajaan kolmen kilsan kävelyretki kohti Kaitalampea, jossa tajusin olleeni kerran noin 17 vuotta sitten. Lapset olivat heti alusta asti yllättävän innoissaan kävelystä ja koko matka meni todella sutjakkaasti kuumuudesta huolimatta.

Seurasimme orjallisesti keltaisia merkintöjä ja pääsimme Kaitalammelle, missä oli muutama muukin luonnosta nauttija. Ihan sopivasti kyllä porukkaa, ei ollut ruuhkaa laiturilla mutta grillipaikalle joutui hetken jonottamaan. Tai olisi joutunut, jos ei olisi pakannut mukaan vanhaksi mennyttä nakkipakettia. Onneksi olin sentään laittanut mukaan muutaman hapankorpun ja omenan. Koska toki myös keksipaketti oli jäänyt keittiön pöydälle. Ei siis mennyt eväiden osalta ihan nappiin tämä reissu.

Mutta olipahan ihana uida pitkästä aikaa järvessä! Vesi oli oikeastaan juuri sopivan lämmintä eli sellaista, että kunnolla virkistyy kun käy uimassa. Uimataidottaman lapsen kanssa paikka on hankala, koska pieni ranta-alue on kallioinen ja todella äkkisyvä. Meillä poikakin on kyllä uimataitoinen, mutta on niin vasta oppinut, etten tollaisessa paikassa päästä häntä puolta metriä kauemmaksi hetkeksikään. Ja kellukkeita ei ollut mukana, koska alustavasti oli tosiaan tarkoitus mennä siihen Luukin rantaan. Kellukkeiden puuttuminen ei sitten haitannutkaan, koska pikaisen kastautumisen jälkeen hän olikin jo täysin valmis syömään minimaaliset eväämme.

Kerkesimme juuri syömään ja vaihtamaan vaatteet, kun kunnon jyrinä alkoi ja tummat pilvet tulivat suoraan päälle. Onneksi vieressä oli halkovaja, johon pääsimme sadetta pakoon. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen taivas näytti valoisammalta ja sade loppui. Mutta olipa sateen jälkeen ihanan raikas ilma ja herranen aika miten kaunista!

Tulomatkalla valitsimme hieman lyhyemmän reitin, mutta kävelyä tuli silti yhteensä hieman päälle 5 kilometriä. Ja sen kyllä huomaa, on aika väsyneitä lapsia ollut tänään illalla.

Mutta ihan mieletön paikka toi Luukki, suosittelen ehdottomasti menemään jos et ole vielä käynyt. Lasten kanssa tosi kiva tehdä pieniä retkiä. Koko matka oli helppokulkuista hiekkatietä, itse olisin kyllä kaivannut vähän enemmän polkuja. Tonne mennään ehdottomasti uudestaan!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *