Sananen lapsiperhearjesta

Kukaan tuskin on välttynyt kuulemasta Suomea uhkaavasta lapsikadosta. Kerron oman tarinani siitä, miten minä, joka ei koskaan halunnut lapsia olinkin yhtäkkiä kahden lapsen äiti. Enkä mitenkään vahingossa.

Minulla ei ole pikkusisaruksia eikä muitakaan pienempiä sukulaislapsia. Lapsena en ollut koskaan tekemisissä pienten lasten kanssa, joten en nuorena aikuisenakaan oikein tiennyt miten lasten kanssa ollaan. Kaikki lapsiin liittyvä oli mulle täysin vierasta. Olin myös aina ajatellut, etten halua omia lapsia. Tai aina ja aina, lähinnä siihen asti kunnes tapasin mieheni 24-vuotiaana.

Mulla ei ollut unelmaa omasta perheestä. Tarkemmin kun mietin, en muutenkaan varsinaisesti unelmoi ikinä mistään. En vaan ole sellainen tyyppi. Kuitenkin hyvin nopeasti mieheni tavattuni ajatus perheen perustamisesta lähti käyntiin. 1 vuosi ja 4 kk tapaamisestamme meillä olikin jo kaksi lasta. Ja myönnetään, että kuulostaa kyllä todella vauhdikkaalta toiminnalta. Enkä varsinaisesti suosittele sitä, että puolen vuoden tuntemisen jälkeen aletaan perustamaan perhettä. Mutta samalla uskon, että sen oikean hetken ja ihmisen vaan tietää.

Tytöt syntyivät ja alku oli todella haastavaa. Keskosena syntyneet kaksoset, joilla molemmilla oli kaikkien muiden keskosprobleemien lisäksi vielä koliikki. Ensimmäiset kolme vuotta oli niin raskasta, että edelleenkin ihmettelen miten selvisimme hengissä. Ja yhdessä. Mutta myönnettäköön, että ero ei kyllä tullut mieleen missään vaiheessa. En ymmärrä miten se olisi tilannetta parantanut.

Kun tytöt täyttivät viisi, alkoi elämä olla jo sen verran seesteistä, että ajatus kolmannesta lähti käyntiin. 6-vuotissynttäripäivänä kannettiinkin pikkuveli kotiin. Tämä vauva-arki oli sitten täysin erilaista. Lapsi oli tyytyväinen ja helppo. Öisin hän kyllä heräili välillä paljonkin, mutta herätyksissä ei mitenkään päästy niihin yli kahdenkymmenen herätyksen öihin, joista tyttöjen kanssa kärsittiin ikuisuus. Tai niihin öihin, kun makasin kylmällä lattialla ja yritin samalla heijata vaunuissa huutavia lapsia takaisin uneen. Tai niihin, kun kävelin itkevä lapsi sylissä yöllä tunteja edes takaisin asunnossa itsekin itkien.

Pojan vauva-aika opetti mulle, että lapsen kanssa kotona oleminen voi oikeasti olla kivaa. Ja ettei se vauvan kanssa oleminen ole vaan selviytymistä päivästä toiseen, vaan rehellistä onnea. Tietenkin on täysin eri asia onko kokemattomilla vanhemmilla kaksi (koliikki)vauvaa vai yksi tyytyväinen vauva. Että sen perusteella tilanteita ei tietenkään voi verrata, itse nyt olen saanut kokea molemmat.

Lapsiperhearki on rankkaa. Mutta oi sitä onnea ja autuutta kun huomaat, että viikonloppuaamuisin saatkin yhtäkkiä nukkua pitkään. Tai kun pystyt lähtemään lenkille ja lapset ovat sen aikaa keskenään kotona. Omia pieniä hetkiä alkaa arvostamaan ihan eri tavalla. Ja mä myös ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät halua lapsia. Heidän päätöstään mulla ei ole tarvetta kyseenalaistaa. Haluan kannustaa niitä, jotka syystä tai toisesta empivät lasten hankinnassa.

Hyppäsin lapsiperhearkeen hyvinkin pellepelottomasti. Ei ollut mitään säästöjä, vain pienipalkkainen työ. Ehkä vain ajatus siitä, että elämä kantaa. Ja niin se on kantanutkin. Jos multa kysytään, niin ihmiset vaan miettivät liikaa kaikkea. Mietitään rahaa, mietitään parisuhdetta ja mietitään omaa uraa ja aikaa. Mietitään selviytymistä. Mietitään ihan liikaa kaikkea ja pyritään suunnittelemaan kaikki valmiiksi. Elämästä kun ei kuitenkaan voi tietää. Seuraavassa sekunnissa saattaa kaikki suunnitelmat olla murentuneita.

Tottakai lapsiasiaa pitääkin miettiä, mutta ehkä se ajatus, että kaiken pitää olla valmista ennen lapsia on turhaa. Pitää olla naimisissa, opinnot paketissa, hyväpalkkainen vakkarityö ja omistusasunto. Sanonpahan vaan, että ei tarvitse. Elämä ei lopu lasten saamiseen. Mun kokemuksen mukaan, se vasta alkaa siitä.

Tartu hetkeen ja muista, että elämä kantaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *