Ladataan...

Täytin eilen kolmekymmentäyksi, hyvä syy ostaa itselleen jotain nättiä. Olen kauan ihaillut Minna Parikan siipikoristeltuja Edith-ballerinoja, mutta hinta on saanut minut pysymään Bulevardilla sijaitsevan myymälän ikkunan viileämmällä puolen. Onni oli puolellani, kun pääsin pelastamaan ostajalleen liian pieniksi osoittautuneen parin omakseni roimalla alennuksella.

Ensi viikolla jalkavammani on parantunut siihen vaiheeseen, että pääsen pukemaan kengät jalkaani ensimmäistä kertaa 10 viikkoon! Täydellisen istuvat ja mukavat Edithit pääsevät ensimmäisinä lautalattialta kesäkaduille. Kauniimmaltahan ne näyttävät paritettuna toisilleen, eivätkä tuollaiselle kipsimöhkölle, vai mitä?

Lennokkaita askelia on tarjolla myös Olavi Uusivirran tuoreessa Kaiken jälkeen olet kaunis -videossa.  Yksinkertaisesti kauniin ja vangitsevan videon on ohjannut Henri Nyrhinen.

 

Ladataan...

Ladataan...

Iisa vinkkasi Au Naturel -palstallaan inspiroivasta Kansallisesta Novellinkirjoituskuukaudesta. Aiotko osallistua? Minäpä taidan ja haastan myös sinut kirjoitustaidostasi, -taustastasi ja mahdollisista emmäkuitenkaanosaa-fiiliksistä huolimatta. Luin aamulla tämän Piece of Teasen kirjoittaman postauksen, joka sai sisuuntumaan, sillee hyvällä tavalla. Just do it, kuten hän sanoo!

Fiilistelin Travisin Writing to Reach Youta kovasti parikymppisenä (silloin kun vielä kirjoitin novelleja). Otin kirjoittamisen väkevällä tunteella ja seinälläni oli lainaus laulaja Fran Healyn haastattelusta: "When you write a song you marry it. It's a contract you sign in blood."  Kun minusta tuli toimittaja ja kirjoittamisesta tuli ammatti, piti tunnesidettä omiin teksteihin höllätä ja osata ottaa kritiikkiä vastaan. Ehkä nyt uskaltautuisin jälleen kirjoittaa tekstejä, joihin sidon tunteita ja jotka olisin valmis viemään vihille.

Eilen sain idean metrossa istuessani. Siitä saattaa syntyä romaani, novelli tai pelkkä kaunis lause, mutta siitä se lähtee!

Kiitos ystävälleni Elinalle osuvasta rintanapista.

 

Ladataan...

Ladataan...

Tältä minun työmatkani näytti tänä aamuna.

Ihanalla paratiisisaarella elelevä Jemma T haastoi minut kuvaamaan/kuvailemaan työmatkani. Se oli tänä sateisena aamuna kieltämättä aika harmaa. Siksi kuvailin lähinnä pinkkejä tossujani. Haastan kaikki halukkaat mukaan! Kenellekään ei liene yllätys, kuinka utelias olen...

Kerro siis kuvin tai sanoin, minkälainen työmatkasi on: matka kahvikupin kautta työhuoneeseen, pikainen spurtti korttelin ympäri vai kolme vaihtoa eri liikennevälineillä? Kerro kommenteissa tai tee juttu omalle palstallesi  ja vinkkaa siitä minulle!

Ladataan...

Pages