Elokuvaretkellä Tallinnassa: festarileffoja, Noblessner-vinkkejä ja ravintolasuositus kiinalaisen ruoan ystäville

”Tallinnan R&A”, PÖFF, eli Pimeiden öiden elokuvafestivaali on parhaillaan taas käynnissä! Festarit kestävät jopa kolmen viikonlopun yli, ja tämän vuoden juhliin ehtii vielä viikon ajan mukaan eli sunnuntaihin 1.12. asti.

Tästä lyhyen laivamatkan päässä järjestettävästä tapahtumasta on hyvää vauhtia tulossa itselleni uusi perinne: osallistuin PÖFFiin jo toista kertaa järjestäjän kutsusta. Myös festariseura alkaa olla perinne, sillä lähdin jälleen pöffäilemään Sateenkaarenmaalari-blogin Elisan kanssa, joskin festarijengimme kasvoi tällä kertaa vielä aveceilla.

Elokuvafestaroinnin rinnalla on hyvä mahdollisuus virittäytyä jouluun, sillä PÖFFin kanssa samaan aikaan avataan Tallinnan vanhankaupungin keskiaikainen joulutori. Reissuun on helppo yhdistää myös muita tyypillisiä Tallinna-juttuja kuten aterioita hyvissä ravintoloissa (muista pöytävaraukset suosittuihin paikkoihin), Fotografiskan uusimpien näyttelyiden tsekkaus (huomaa mahtavat aukioloajat – museo on auki aina vähintään iltayhdeksään, viikonloppuna jopa yli puolen yön) ja kiertelyä vintagekaupoissa (oma suosikkini Sveta Vintage löytyy Balti Jaama -kauppahallin yläkerrasta).

Kävimme viikonloppureissullamme tutustumassa myös Noblessnerin uudistettuun telakka-alueeseen ja siellä avattuun Kai Art Centeriin (samassa rakennuksessa on muuten hyvännäköinen japanilainen ravintola) sekä Pohjalan panimoravintolaan, joka tarjoilee sunnuntaisin aamiaista koko päivän. Pohjalan vieressä puolestaan toimii norjalais-virolainen sisustusliike Shishi, joka on valitettavasti sunnuntaisin kiinni, joten pääsin kurkkimaan sen ihanaa joulu(koriste)maata vain ikkunan takaa.

Ennen kuin siirryn itse elokuviin, tahdon antaa vielä suosituksen niille, jotka arvostavat autenttista kiinalaista ruokaa. Han’s restoran on erikoistunut sichuanilaiseen keittiöön. Munakoisot, pak choi, kung pao -kana, pippurinauta… pidimme kaikesta! (Tuli heti ikävä Kiinaan, jossa aikoinaan tein vaihto-opintoni.) Paikka oli kuitenkin lauantaina alkuillasta tyhjillään, toivottavasti useammat löytäisivät sen. Siis menkää menkää Han’siin, minä varmaan menen jo heti seuraavalla Tallinnan reissullani. Han’s sijaitsee erillään suosituimmilta ravintola-alueilta, vanhastakaupungista hiukan kaakkoon päin, rauhallisessa korttelistossa piilossa erään talon kellarikerroksessa.

Ja nyt ne leffat! Festarien ohjelmistosta valitsin neljä tänä vuonna julkaistua, toistensa suhteen totaalisen erilaista elokuvaa. Kaksi osoittautui nappivalinnoiksi, kaksi keskinkertaisiksi.

Uusi-seelantilaisen Taika Waititin satiirista JoJo Rabbit (2019) tuntuu suorastaan luvattomalta nauttia, sillä sen aihe on äärimmäisen vakava, fasismi toisen maailmansodan Saksassa. Roman Griffin Davis esittää tarinan pääosaa, natsi-Saksan aatteita ihannoivaa 10-vuotiasta pikkupoikaa JoJoa. Pojalla on mielikuvitusystävänään koominen Hitler-hahmo, jota näyttelee ohjaaja itse (Waititilla on juutalaiset sukujuuret). On yllättävää, että tällaisesta aiheesta on voitu ylipäätään tuottaa näyttävä Hollywood-elokuva, jossa esiintyvät Scarlett Johansson ja Sam Rockwell. Lopputulos on suloinen, hulvaton ja tietenkin karmea. Elokuva saa Suomessa ensi-iltansa tammikuussa.⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Japanilaisohjaaja Takashi Miiken uutuus First Love (2019) on tavallista rankempi rakkaustarina. Taidokkaassa gangsterielokuvassa seurataan nuorta nyrkkeilijää, joka sekaantuu rikollisjengien välienselvittelyyn.Vauhdikkaita taistelu- ja pakokohtauksia riittää, mutta parasta elokuvassa on kohtauksiin sovitettu yllättävä huumori. ⭐️⭐️⭐️⭐️

Toinen japanilaisohjaaja, Hirokazu Kore-eda, on Cannesissa palkitun Shoplifters-elokuvansa jälkeen tehnyt ensimmäisen ohjaustyönsä ulkomaille. The Truth (2019) vilisee isoja nimiä kuten Juliette Binoche, Catherine Deneuve ja Ethan Hawke ja on ajoittain ihan kiinnostava, mutta paljoakaan mitään uutta ei Kore-eda onnistu tuomaan ranskalaiseen perhedraamagenreen. ⭐️⭐️⭐️

Algerian Oscar-ehdokas, Mounia Meddourin Papicha (2019), voisi kuvata monitasoisesti naisten yhä ahtaammaksi käyvää asemaa Algerian sisällissodan aikana 1990-luvulla. Tarkastelu kuitenkin juuttuu yksilötasolle kertomaan opiskelijatyttöjen tempauksista, ja toteutus vaikuttaa monissa kohdissa harrastelijamaiselta. Kiinnostavaa on, että elokuva pääsi Oscar-listalle, vaikka se on hyllytetty omassa kotimaassaan. ⭐️⭐️

Elokuvaliput ja festivaalimajoitus Tallinnassa saatu blogin kautta PÖFF-organisaatiolta.

Lue lisää

Elokuvaturistina Tallinnassa – Pimeiden öiden filmifestari PÖFF

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *