Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tämä sarja oli lähellä mennä ohitseni, mutta sitten törmäsin siihen sattumalta Netflixissä etsiskellessäni jotain kevyttä ja kivaa katsottavaa. Joe Swanbergin draamakomediasarja Easy kertoo chicagolaisten ihmisten arjesta ja ihmissuhteista. Jokainen jakso toimii itsenäisenä tarinana, mutta tarinalinjat myös risteävät osittain toistensa kanssa. Mukana on tuttuja kasvoja, mm. Orlando Bloom, Malin Akerman ja Jane Adams.

Jaksot esittelevät ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Yksi pariskunta elvyttää vanhaa suhdettaan, toinen taas todistelee, ettei perheenlisäys muuta aiempaa vauhdikasta elämää. Nuori nainen tapaa uuden potentiaalisen kumppanin, toinen puolestaan on lopettamassa parisuhdettaan. Mukaan on saatu hilpeästi nykyajan ilmiöitä: Tinderin käyttöä, mikropanimon pyörittämistä, vegaanista ruokavaliota, somejulkisuutta ja selfieitä.

Mutta ennen kaikkea sarjassa on puhetta, paljon puhetta. Easy perustuukin pitkälti jatkuvaan dialogiin henkilöhahmojen välillä. Puhumisen myötä on helpompi ymmärtää keskustelukumppaniaan, ja erityistä sarjassa onkin sen mukavuus. Perinteisiin kerronnan kaavoihin kangistuneena huomaa itsensä nopeasti kyyniseksi odottaessaan erimielisyyksien ja väärinymmärrysten johtavan konfliktiin. Konfliktia ei nimittäin koskaan tule, vaan päähenkilöt kuuntelevat myös eriävää näkökulmaa, mukautuvat muuttuneeseen tilanteeseen ja pyrkivät löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun.

Easy muistuttaa, että asioista tosiaan voi puhua ja sen kautta löytää yhteisymmärryksen. Kuinka toivoa herättävä, hyvänmielen sarja! Arki ei ole aina helppoa, mutta kyse on asenteesta: asioista voi päättää tehdä itselleen helpompaa. Easy valaa uskoa ihmisen hyvyyteen, ja sitä ehkä tarvitaan erityisen paljon juuri näinä aikoina.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Oscar Wilde hioo itsestään täydellistä tullakseen kuolemattomaksi. Lifestyle-bloggaaja Dora kuvaa viimeisteltyjä sommitelmia ja selfieitä saadakseen tykkäyksiä ja kommentteja. Ujo kirjallisuuden tutkija harhautuu kauneutta ja materialismia käsittelevän työnsä äärestä yhä pakkomielteisemmin erään tietyn blogin pariin.

Anna-Kaari Hakkaraisen kolmas romaani on hämmästyttävä sekoitus kirjallisuutta ja taidehistoriaa, populaarikulttuuria, brändejä ja blogimaailmaa. Kristallipalatsin keskiössä on lasinen palatsi, toisaalla vuoden 1851 Lontoon maailmannäyttelyn areena Crystal Palace, mutta tässä maailmassa taas kasvitieteellinen puutarha Helsingissä. Kaikki lähtee liikkeelle lasipuutarhasta, ja kaikki kulkevat sitä kohti.

Lasipuutarha on Hakkaraisen kirjassa fyysisestä muodostaan huolimatta ennen kaikkea symbolinen olotila. Se kuvaa ihmistä katseiden alla mutta antaa tälle myös mahdollisuuden kätkeä asioita sisäänsä. Samalla se tarjoaa kaksi erilaista roolia: katsottavan ja katselijan.

Elämästä tallennetaan kuvia, mutta toisaalta kuvat luovat omia tarinoita. Mikä on totuus ja mikä kaunisteltua fiktiota? Mikä todellisuutta ja mikä kulissien rakentamista? Ja kun kulissit muotoilevat identiteettiä uusiksi, mikä lopulta on aitoa ja oikeaa? Kristallipalatsin kieli on yhtä aikaa analyyttistä ja runollista. Tarinan osalta se kumartaa syvään yhdelle inspiraation lähteelleen, Oscar Wilden ainoalle romaanille, Dorian Grayn muotokuvalle.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Toin viime viikon Pariisin reissulta tuliaisina taas muutamia matkavinkkejä. 

Tässä tämän kerran ravintolasuosikkini – vaihtoehtoina modernia tex-mexiä, klassista ranskalaista ja rentoa italialaista keittiötä.

Paris Texas

Jos ravintolan nimi viittaa Wim Wendersin elokuvaan, on se jo riittävä syy suunnata sinne. Tänä syksynä avattu Paris Texas tarjoaa vaalealla puulla ja funkkishenkisillä yksinkertaisilla pallolampuilla hillittyä diner-tunnelmaa. Ruokalistalla on burgereita, tacoja ja liha-annoksia, kevyempään nälkään löytyy kasvistacoja tai poke-kulho. Brunssille sopivat erilaiset eggs benedit -annokset. Ruoan voi huuhtoa alas makeilla cocktaileilla. Myös talon gin and tonic tarjotaan yllättävänä, itsetehdyllä siirapilla maustettuna versiona. Paikka sijaitsee 10. kaupunginosan vilkkaissa ravintolakortteleissa.

74 Rue du Faubourg Saint-Denis

Uptown

Montmartnen rauhalliselta pohjoisrinteeltä löytyy pieni viihtyisä ravintola Uptown. Viikonloppuisin tarjolla on iso brunssikokonaisuus, joka sisältää leipien ja croissantien lisäksi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Maidottomalle ruokavaliolle paikka oli haastava, mutta kaikki, mitä söin (kuten kuvan sisäfilee ja puikulaperunat), oli loistavaa. Pöytävaraus on suositeltava, ja helppo tehdä nettisivuilta. Saimme pöydän varaamatta lähinnä onnella, kun toinen seurue oli odotettua pienempi. Katse kannattaa nostaa persoonalliseen lautakattoon.

18 Rue Francoeur

Ober Mamma

Suosittu italialaisravintola Ober Mamma sijaitsee nimensä mukaisesti Oberkampfissa, lähellä Saint Martinin kanaalia. Pöytää kannattaa varautua odottamaan. Kuhisevalla ravintolalla on vanha koristeellinen baaripuoli, jonka takaa löytyy peileillä, viherköynnöksillä ja näyttävällä keinotekoisella puulla koristeltu värikäs ravintolasali. Listalla on mm. pastoja, pizzoja ja salaatteja.

107 Boulevard Richard Lenoir

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Katsoin viikonlopuksi julkaistut Gilmoren tyttöjen uudet jaksot tuoreeltaan, yhdeltä istumalta. Netflixin tuottama ja sarjan alkuperäisen luojan Amy Sherman-Palladinon kirjoittama neliosainen erikoiskausi/minisarja A Year in the Life lunasti odotukset varsin hyvin. Nauroin ja itkin. Tässä analyysiä aiheesta.

*** HUOM. SPOILEREITA! *** SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA! ***

Yleisesti

A Year in the Life alkaa kevyesti ja palaa katsojan kanssa suoraan Stars Hollow'n pikkukylään tuttujen hahmojen pariin. Kuten seitsemännen kauden loppu antoi olettaa, Lorelai ja Luke ovat palanneet yhteen ja Rorysta on tullut menestyksekkäältä vaikuttava toimittaja. Ihmiset ja paikat ovat entisellään, mitä nyt Luken kuppilassa on (hankalakäyttöinen) wifi, Dragonfly-majatalon keittiössä vierailee pop-up-ravintolayrittäjiä ja Kirk on keksinyt uudeksi bisnesideakseen taksipalvelun nimeltä Öööber.

Ensimmäinen jakso on pitkälti vielä komediaa, mutta sen jälkeen sarja muuttuu selkeästi draamapainotteisemmaksi. Hiljalleen tunteet keriytyvät auki: Rory etsii elämälleen päämäärää, Lorelain ja Luken suhteessa on vaikeatulkintaista kitkaa ja Lorelain välit kiristyvät sekä Emilyyn että Roryyn. Emilyn puolestaan on opeteltava elämään ilman Richardia, jonka poissaolon sarjasta saattoi päätellä näyttelijä Edward Herrmannin menehdyttyä kaksi vuotta sitten.

Viimeisessä jaksossa käydään läpi suurimmat tunteet. Gilmoren tytöiksi jakso on yllättävän surumielinen vaikka henkilöhahmot saavat toki sovittua asiansa ja löytävät omat suuntansa.

Kun tyypillisesti jatko-osat saattavat alkaa suureellisesti ja paljastua pinnallisiksi, ei Gilmoren tyttöjen uusissa jaksoissa tätä ongelmaa ole. Sarjan alkuperäinen tunnelma on onnistuttu säilyttämään kaikkien vuosien jälkeenkin, ja henkilöt ovat juuri sopivan verran pysyneet entisenlaisina ja sopivan verran varttuneet.

Loppukohtaus

Ne viimeiset neljä sanaa: "Mom..." "Yeah?" "I'm pregnant."

Ensimmäisellä sekunnilla se on kuin isku vyön alle, täysi tyrmäys. Rory ei voi toistaa äitinsä historiaa, tämä on ollut koko sarjan yksi kantava teema.

Toisella sekunnilla avautuu lopetuksen nerokkuus: historia todella toistaa itseään. Rorysta tulee yksinhoitaja kuten hänen äitinsä oli, lapsen isä on mitä todennäköisimmin Logan, siis rikkaan perheen hurmaava kasvatti kuten Christopherkin. Ja Jess – se katse, jolla Jess katsoo Rorya hetken ikkunan läpi ennen kuin lähtee, juuri noin katsoi myös Luke Lorelaita. 

Sarjan loppukohtauksen tapaisesta hetkestä on Lorelain ja Roryn tarina alkanut; nyt ympyrä sulkeutuu ja uudet tarinat alkavat. Historia toistuu mutta ei identtisenä. Rory on 32-vuotiaana tuplasti niin vanha kuin Lorelai oli saadessaan Roryn. Roryllä on myös yliopistokoulutus, työkokemusta ja loistavat eväät päästä kiinni unelmiensa työhön milloin vain. Toiset asiat sen sijaan eivät muutu ympärillä lainkaan: säännölliset vierailut Emily Gilmoren luona ja Stars Hollow'n hössöttävät, rakastavat asukkaat.

Parhaat hetket – top 5 

Nämä hetket naurattivat/itkettivät/koskettivat:

* Logan kavereineen tarjoaa alakuloiselle Rorylle piristävän tuulahduksen toista maailmaa (Across the Universe -musikaalista tutun Jim Sturgessin Beatles -tulkinnan) With A Little Help From My Friendsin tahdissa.

* Lorelai ja Michel istuvat lasillisella porttikongiin perustetussa hämyisessä salabaarissa, joka puretaan ja pystytetään sekunneissa, kun Taylor kulkee porttikongin ohi vahtivuorollaan.

* Lorelai kertoo puhelimessa oman muiston edesmenneestä isästään ja Emily kiittää Lorelaita tarinan päätteeksi.

* Jess katsoo Rorya lyhyen hetken ikkunan läpi tämän huomaamatta.

* Luke huutaa Lorelaille kerralla kaikki tunteensa parin yhteisessä keittiössä.

Muuta

Melissa McCarthy on toki sarjan näyttelijöistä nykyään menestynein ja siksi epäilemättä kiireinen, mutta katsojalle tulee auttamatta olo, mahtaisiko olla vähän diivakin, kun nainen on saatu mukaan tasan yhteen kohtaukseen vaikka esittää Lorelain parasta kaveria. Minisarjan oudoin vitsi on Roryn poikaystävä Paul, jota kukaan ei muista, ei edes katsoja. Sarjan ihanaa tunnaria, Where You Lead, saadaan odottaa kirjaimellisesti loppuun saakka, aina viimeisen jakson lopputeksteihin asti.

Ladataan...

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Ja näitähän riittää, joka makuun! My O My, Korjaamo, Taikki, Kaapeli, Vanha, Teurastamo. Kaikilla on omat joulumyyjäisensä.

Etsitkö designia, taidetta, kirjoja vai käsitöitä? Tsekkaa Tripsteriin kokoamani vinkit Helsingin eri joulumarkkinoista.

Oma suosikkini on aivan keskustassa eli Aleksanterinkadun joulukadulta löytyvä My O My'n Xmas Garage, joka toimii tänä vuonna uudessa laajemmassa tilassa, entistä suuremman ja houkuttelevamman designvalikoiman kanssa. Suosittelen piipahtamaan joulua odotellessa.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Pursimiehenkadun sympaattinen kahvila Kuuma muutti syksyn alussa kulman taakse Albertinkadulle. Samalla se sai lisää asiakaspaikkoja sekä Välimerta muistuttavan kiiltävän turkoosin lattian.

Lauantaiaamiainen osoittautui suosituksi, mutta pöydän sai pienellä odottelulla. Tarjolla on paria eri aamiaiskokonaisuutta, joihin saa valita sopivat elementit: jogurtin tai chia-vanukkaan, avokadotoastin tai jonkun kolmesta eri croissantista sekä itselle sopivan mehun ja kahvin, myös kasvimaitoja löytyy.

Flunssan ennaltaehkäisyksi voi tilata erikseen tiukan vitamiinishotin. Croissantien ystäville tiedoksi, että tarjolla oli ainakin tavallista, suklaa- ja mantelicroissantia.

Ystävällisen palvelun lisäksi saatavilla on wifi ja naistenlehtiä. Arkisin lounaaksi tarjotaan kasviskeittoja. Jos asuisin näillä kulmilla, olisi Kuuma mitä todennäköisimmin kantapaikkani, nyt tyydyn tekemään sinne satunnaisia lauantaivisiitteijä.

Albertinkatu 6, auki arkisin 8–17, la 10–16

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Pari viikkoa sitten sovimme ystäväni kanssa perjantai-afterworkit Kiasmaan. Mikä loistava tapa jättää työviikko taakseen ja siirtää ajatukset muualle! 

Suuntasimme suoraan Mona Hatoumin lokakuussa avattuun yksityisnäyttelyyn. Taiteen voimaannuttavan vaikutuksen nimissä suosin keskittymistä yhteen näyttelyyn kerrallaan. Niinpä yhtä aikaa esillä ollut Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttely (26.2.2017 saakka) jäi vielä seuraavaan museovisiittiin.

Brittiläinen, alunperin Beirutissa palestiinalaiseen perheeseen syntynyt Mona Hatoum (s. 1952) kävi Lontoossa vuonna 1975 ja jäi sinne, kun Libanoniin syttyi samaan aikaan sisällissota. Pariisin ja Lontoon kautta Kiasmaan saapuneessa näyttelyssä on esillä taiteilijan yhteiskunnallisia töitä 70-luvulta tähän päivään.

Teokset levittäytyvät museon kahteen ylimpään kerrokseen. Neljäs kerros on melkein karmaiseva. Metalliset kerrossängyt, häkit ja piikkilangat tekevät huoneista ahdistavia. Ihmistä korkeampi raastin ei ole enää vain keittiöväline. 

Viidenteen kerrokseen noustessa tunnelma kevenee ja muuttuu leikittelevämmäksi. Häkeistä pursuavia, pulleiksi puhallettuja lasiveistoksia tahtoisi koskettaa. Teos, jossa hiekka vuoroin muotoutuu uriin, vuoroin pyyhkiytyy sileäksi, on miellyttävästi hypnoottinen. Oliiviöljysaippuoista koottu kartta levittää hyvän tuoksun ympärilleen. Muun muassa poliittisiin konflikteihin ja ihmisoikeuksiin viittaavat viestit teosten taustalla eivät silti katoa mihinkään.

Mona Hatoum Kiasmassa 26.2.2017 asti

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Mikään ei sovi tähän loppuvuoden paksuun pimeyteen paremmin kuin hyvin tehty drinkki, tunnelmallisessa cocktailbaarissa, ystävän kanssa kuulumisia vaihdellen.

Minne mennä siis? Tässä uusimmat suosikkini, kolme R:ää eli Runar, Roster ja Rusty:

RUNAR

Fabianinkadun F6-hotellin Bar Runar luottaa laatuun ja rentoon otteeseen. Suosittu paikka oli lauantaina täysi jo alkuillasta. Nuoret miehet sekoittavat baaritiskin takana kekseliäitä drinkkejä, kokeile esim. The Pelican Briefiä, joka sisältää pekaanipähkinää, appelsiinia ja viskiä. Jos ei ole kova jano, voi tilata vaikka Mini Gin Tonicin. Viikonloppuisin paikalla soittaa DJ. Fabianinkatu 6

Roster

Pohjois-Espan Roster Helsinki toimii sekä ruokaravintolana että baarina. Katutason baaripuoli on kaunis korkeine ikkunoineen. Cocktailien seuraksi voi tilata pientä syötävää. Kokeile drinkkilistalta esim. Winter Is Comingia, jossa on rommia, rosmariinia ja viskiä. Tarjolla on myös mocktail-lista. Viikonloppuiltoina paikalla on DJ. Pohjoisesplanadi 17

Rusty

Rusty Bar Katajanokalla löytyy Shelter-ravintolan yläkerrasta. Hämyisässä paikassa on fiinin salakapakan tunnelmaa. Drinkkien seuraksi voi tilata pientä syötävää alakerran ravintolasta. DJ soittaa Rustyssa iltaisin keskiviikosta lauantaihin. Kokeile esim. ihanan Ingrid Bergmanin mukaan nimettyä cocktailia, jossa on mm. akvaviittia, absinttia ja omenaa. Kanavaranta 7

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Käyn nykyään vain harvoin seisovien pöytien brunsseilla, sillä suosin täsmävalintaa: tilaan suoraan sen, mistä pidän. Kun kuitenkin sain kutsun brunssille, jossa on erityisesti otettu huomioon vegaanisuus – ja näin myös maidottomuus kuten itselläni – niin täytyihän sitä kokeilla.

Punavuoren Moko Market uudisti hiljattain lauantaibrunssinsa, joka tunnetaan nyt nimellä Farmer's Garden Green Brunch. Ideana on, että sekä sekasyöjät että vegaanit voivat syödä yhdessä samasta pöydästä. 

Toteutusta täytyy kiittää: harvoin on vegaanisella/maidottomalla ruokavaliolla ollut näin helppoa tunnistaa joukosta itselle sopivat asiat. Lisäksi brunssin tarjonta on harvinaisen runsas erikoisruokavaliolle, ja vegaanisia/maidottomia vaihtoehtoja on kerrankin enemmän kuin osaisi kaivata. Tarjolla on leipiä ja päällysteitä, salaatteja, jogurttia, jopa useampaa eri puuroa, uunijuureksia, hedelmiä ja vegaanista kakkua. Mehubaarista saa erilaisia terveysmehuja ja niiden päälle on appelsiinimehua, Kaffa Roasteryn kahvia ja ranskalaista teetä. 

Omat suosikkini Mokon brunssipöydästä olivat vahvan marjainen, mantelimaitoon tehty tuorepuuro sekä kaurajogurtin kanssa tarjottu, maukas siemenmysli. Olisin tahtonut maistaa myös paikan cashewtuorejuustoa, mutta saavuimme brunssille aika myöhään ja se oli jo ehtinyt loppua. Toisaalta menetys ei ollut suuri, sillä täyteen tästä erikoisbrunssista tuli muutenkin.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Frankfurt am Main on kohde, jonne suuntaa paljon työmatkaajia. Siinä roolissa tutustuin kaupunkiin itsekin, mutta yllätyksekseni ohjelma oli sen verran väljä, että ehdin seminaarisalissa istumisen lisäksi pyörähdellä vähän kaupungillakin.

Pikaopas Frankfurtiin:

Joenvarsi & kävelysilta

Hyvä tapa tutustua kaupunkiin on kulkea pitkin Main-joen vartta. Joenvarsi on kuulemma viikonloppuisin suosittu ulkoilureitti, mutta arkipäivänä vastaan osui vain satunnaisia koiranulkoiluttajia ja hölkkääjiä. Kaupunki ympärillä hahmottuu kävellessä: Frankfurt on vanhaa ja uutta, perisaksalaista arkkitehtuuria ja lasisia pilvenpiirtäjiä.

Erityisesti kannattaa nousta Eiserneg Steg -kävelysillalle ihailemaan auringonlaskua, jolloin bisness district hohtaa punaisena lännessä ja kirkkojen tornit ja Euroopan keskuspankin päärakennus nousevat seesteistä sinistä taustaa vasten idässä.

Keskusaukio & Taidehalli

Kävelysillalta päätyy lähes suoraan vanhankaupungin keskukseen, keskiaikaiselle raatihuoneentorille (Römer). Samoilla kulmilla tiiviisti sijoitettujen rakennusten keskeltä nousee kohti taivasta valtavalta näyttävä Frankfurtin katedraali (Dom). 

Aivan nurkan takana näistä turistinähtävyyksistä löytyy taiteenystäville Schirn-taidehalli, jossa on vielä 8.1.2017 saakka esillä kiinnostava näyttely. Ulay Life-sized esittelee sekä taiteilijana että performanssitaiteilija Marina Abramovićin entisenä miesystävänä tunnetun Ulayn teoksia tämän uran varrelta. Mukana on niin valokuvia kuin videolle tallennettuja performansseja.

Illallista & tuliaisia

Ehdin nauttia aikaisen illallisen ennen paluulentoa paikallisen kaverin kanssa viihtyisässä Langosch am Mainissa (Fahrgasse 3), josta löytyi mukavasti vegaanivaihtoehtojakin sekä runsas cocktaillista. Ravintola sijaitsee Fischerplätzchen-aukion reunalla, jonka ympärillä näkyi myös muita mukavan näköisiä istuskelupaikkoja kuten Cafe Sugar Mama, baari Moloko+ sekä ravintola Naïv. Edellisen illan työillallinen nautittiin kreikkalaisessa Ariston Restaurantissa (Heiligkreuzgasse 29), joka sekin oli erinomainen.

Tuliaiset kotiin voi puolestaan hankkia kauniista kahvila-suklaapuodista Bitter & Zart (Braubachstraße 14).

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kun etsin edelliselle vähän pidemmälle lomareissulle tarpeeksi paksua pokkaria, löysin Akateemisesta klassikon, jonka olin aikonut lukea ties kuinka kauan, mutta jonka olin aina unohtanut. Aavistelin, että Jumalat juhlivat öisin saattaisi osoittautua hypetetyksi, mutta ainakin se riittäisi kahden viikon matkalle, jossa ei ollut tiedossa kuin muutama rantapäivä.

Donna Tarttin esikoisteos yllätti iloisesti ja osoittautui nautittavammaksi kuin olin arvannutkaan: kun siihen kerran tarttui, oli siitä luopuminen lähes tuskaa. Eikä se kahdeksi viikoksi tietenkään riittänyt, kun sitä vauhdilla ahmi. Jumalat juhlivat öisin järisytti siten kuin vain harva kirja pystyy ja vei mukanaan kirjailijan luomaan maailmaan kuin olisin ollut näkymätön henkilöhahmo, joka seuraa tarinan henkilöitä aivan näiden vierestä. 

Mikä kirjassa sitten kiehtoo? Sen lumoava tunnelma, sen salaperäiset mystifioidut henkilöhahmot, jonkin suuremman ja paremman tavoittelu, filosofiset pohdinnat minuudesta ja siitä irtautumisesta, kauneuden ja hyvän maun arvostaminen kaiken muun hinnalla ja hitaasti mutta vääjäämättä lopputulokseen etenevä juoni.

Ulkopuoliseksi itsensä tunteva, uudenlaista elämää haikaileva Richard aloittaa opinnot kaukana kotoaan, vermontilaisessa collegessa. Häntä kiehtoo joukko erilaisia nuoria, jotka opiskelevat omalaatuisen opettajan johdolla muinaiskreikkaa eristyksissä muusta campuksesta. Autistisen älykäs Henry, kauniit kaksoset Camilla ja Charles, boheemi Francis ja suorasukainen Bunny. Henkilöhahmot herättävät myös lukijan uteliaisuuden, heitä tahtoisi ymmärtää, heidän päänsä sisään haluaisi päästä.

Henkilöiden salaperäisyys ei ole vain harha: opiskelijoilla todella on suuri salaisuus, joka vähitellen avautuu Richardille ja tempaa tämänkin mukaansa. Bestsellerin ansiona ei kuitenkaan ole vain kiinnostavat henkilöt ja koukuttava juoni, vaan teos on kirjoitettu taiten, maalaten tunnelmat ja maisemat suoraan lukijan silmien alle.

 

Pages