Ladataan...
Pikkuseikkoja

Helmi Kekkosen romaani Vieraat (Siltala, 2016) on kuin draamaelokuva, joka rakentuu eri henkilöiden toisiinsa risteävistä tarinoista. Helsinkiläisen kirjailijan teos sijoittuu kotoisasti kantakaupungin maisemiin.

Juhlat ovat alkamassa, ihan vain pienimuotoiset päivälliskutsut, mutta taustalla on paljon odotuksia. Puhtaaksi ja kiiltäväksi jynssätty koti kaipaa vielä vähän lisää valkoisia ruusuja, jotta kaikki olisi täydellistä. Toisin kuin Virginia Woolfin romaanissa Mrs. Dalloway, kukkia on nyt hakemassa mies. Nainen puolestaan on kotona valmiina vastaanottamaan vieraita. Ovikello soi, mutta kukaan ei – eivät juhlien pitäjät, sen enempää kuin kutsutut – ole lainkaan juhlatunnelmassa.

Jokainen luku seuraa yhtä henkilöhahmoa, avaa tämän elämäntarinaa ja samalla selittää, mikä näitä ihmisiä yhdistää toisiinsa. Jokaisen henkilön nykyisyyttä ja siihen liittyvää tyytymättömyyttä tai onnettomuutta määrittää vahvasti menneisyys. Monella on taustalla traumat lapsuudesta. Ylipäätään vanhemmuus ja lapsuus ovat kirjan kantavia teemoja. Elämä ei ole ollut helppoa kenellekään.

Loppuratkaisun satuin aavistamaan jo etukäteen, mutta syynä ei niinkään ollut ennalta-arvattavuus kuin se, että mikään muu loppu ei istuisi tarinaan yhtä hallitusti. Tätä kautta romaani osoittautuu loppuun asti hiotuksi kokonaisuudeksi.

Hillityn tyylikkäällä ja tiiviillä romaanilla olisi voinut olla potentiaalia kasvaa pidemmäksikin, jos kunkin henkilöhahmon tarinaan olisi lukujen myötä palattu uudelleen ja paneuduttu vielä syvemmin. Toisaalta taas tällaisenaan kirja on pieni, runomainen (lahja)paketti, juuri sellainen, miltä se näyttää Elina Warstan suunnittelemissa ja kuvittamissa kauniissa kansissa.

Kirja saatu kustantajalta, osana osallistumista Kirjailijan kanssa -tilaisuuteen, jossa on tällä viikolla vieraana kirjailija Helmi Kekkonen.

Kirjailijankanssa.fi

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Ympäri maailmaa kiertänyt Stanley Kubrick – The Exhibition vetää leffafriikin hiljaiseksi. Se esittelee monipuolisin materiaalein Stanley Kubrickin (1928–1999) matkan nuoresta lupaavasta kuvajournalistista yhdeksi kaikkien aikojen suurimmaksi elokuvaohjaajaksi. Näin kokonaisuuden uudenvuodenmatkallani Kööpenhaminan GL Strandissa ja syvennyin siihen niin, että museon henkilökunta sai lopulta häätää meidät erikseen ulos paikan jo sulkeuduttua.

Näyttely esittelee Kubrickin tuotantoa selkeän kronologisesti, ja siitä välittyvät hyvin elokuvanteon eri aspektit. Klaffitaulut, elokuvajulisteet, käsikirjoitusnivaskat, yksityiskohtaiset käsin laaditut tuotantokartat, ohjaajan (2001: Avaruusseikkailu -elokuvan erikoistehosteista voittama) uran ainoa Oscar sekä kuvauksista säilytetyt puvustukset ja esineistöt tuntuvat suorastaan pyhäinjäännöksiltä hartaalle elokuvafanille.

Esillä on myös ohjaajan keräämä, pelkäksi taustatyöksi jäänyt mittava Napoleon-arkisto. Valitettavasti Napoleon-elokuva ei ollut edes ainoa Kubrickilta toteuttamatta jäänyt projekti. Näyttely kertoo myös, kuinka ohjaajan suunnittelema holokausti-elokuva jäi Steven Spielbergin Schindlerin listan jalkoihin ja kariutui huonon ajoituksen vuoksi, A.I. – tekoäly puolestaan siirtyi vuosikymmeniä myöhemmin lopulta Spielbergin ohjattavaksi.

Stanley Kubrick – The Exhibition sulkeutui jo Kööpenhaminassa mutta siirtyy seuraavaksi ilmeisesti Barcelonaan myöhemmin tänä vuonna.