Ladataan...
Pikkuseikkoja

Tässäpä blogissa ei ole koskaan jaettu yhtäkään pukeutumisvinkkiä ja tuskin jaetaan jatkossakaan. Tämä on siis se sääntöä vahvistava poikkeus.

Tänään aukeavan uuden Amos Rex -taidemuseon avajaisnäyttely kutsuu katsojan osaksi leikkiä visuaalisella ilotulituksellaan. Tokiolainen taidekollektiivi teamLab tahtoo laajentaa taiteen käsitettä ja luoda yhteyttä ihmisiin digitaalisen teknologian avulla. Virtuaalitaidetta tässä mittakaavassa ei ole nähty Suomessa aiemmin. Ota mallia aasialaisista ja pukeudu niin, että saat kaiken irti näyttelystä! 

Katselin osin samoja Amos Rexissä nähtäviä teamLabin teoksia vuosi sitten Pekingissä, kaupungin nykytaidekeskittymässä 798-alueella. Koska aasialaiset ovat mestareita ottamaan selfieitä, moni vierailija oli panostanut näyttelyyn myös pukeutumalla. Kiinalaiset poseerasivat valkoisissa asuissa niin, että sulautuivat valokuvissaan saumattomaksi osaksi väriheijastuksia. Hetkittäin vaikuttikin, että näyttelyyn olisi ensisijaisesti tultu vain napsimaan kuvia.

Suomalaiset ovat onneksi ehkä hieman hillitympiä kännykameroidensa kanssa – mutta toisaalta, mitä suotta, tähän näyttelyyn ei kannata myöskään astella turhan vakavissaan. Pistä valkoinen paita vaan päälle ja hyppää osaksi teosta... kunhan myös muistat nauttia näyttelystä kaikilla aisteillasi ja annat taiteen virrata ympärilläsi!

Amos Rex houkuttelee paikalle tosissaan myös nuoria: sisäänpääsy museoon on ilmainen alle 18-vuotiaille.

Kuvat: teamLab / Amos Rex

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kuvassa: Niko Luoman Adaptations-sarja

Niin kauan kuin on kesänäyttelyitä, on kesää vielä jäljellä. Elokuun ajan ainakin, sillä esimerkiksi Oriveden Taidekeskus Purnu pitää ovensa auki yleisölle joka päivä 12.8. asti, ja Mäntän kuvataideviikot jatkuvat aina 31.8. saakka. Teimme visiitit näihin jo juhannuksen kynnyksellä, mutta hyvin ehtii siis edelleen nauttia kotimaisesta taiteesta keskellä kansallisromanttisia luontomaisemia.

Radoslaw Gryta: Pitkä odotus, 2010–

Taidekeskus Purnu

Purnun pieni paviljonkien keskittymä keskellä metsää on mitä suloisin ilmestys. Edellinen käyntini oli jo seitsemän vuoden takaa, joten oli aikakin käydä täällä uudelleen. Galleriahyppelystämme mieleeni jäivät erityisesti Radoslaw Grytan hiljalleen kehittyvä installaatio Pitkä odotus, Tuula Lehtisen herkullisen makeat posliinikengät ja Grönlund-Nisunen-taiteilija-duon Unstable Matter -teos, jonka kallistuvalla tasolla vierivät kuulat loivat tunteen hetkestä valtameren äärellä.

Tuula Lehtinen: Sko, 2017–2018

Paula Ollikainen

Koen Vanmechelen: Cosmopolitan Chicken Project

Mäntän kuvataideviikot

Vastoin odotuksia Mäntän kuvataideviikojen varsinaisen pääkallopaikan, Pekilon, anti jäi vaisuksi, lukuunottamatta Timo Wrightin hypnoottista, kokeellista Ex Nihilo -tieteisdokumenttia (2017).  Suurimmat elämykset koimmekin Mäntän pysyvissä museoissa. Serlachius-museoiden Göstan pihalla vastaanotti hieman yllättävä teos, belgialaisen Koen Vanmechelenin risteytysprojekti, kosmopoliittikanala. Sisällä Göstassa kiinnosti eniten Eija-Liisa Ahtilan Mahdollinen rakkaus -videoinstallaatio, jossa esiintyy näyttelijä Matleena Kuusniemi. Gustaf-museossa odotti taideretkemme ehdoton huippu: Elina Brotheruksen humoristinen ja leikkisä Playground/Leikkikenttä-näyttely – älä vaan missaa tätä, jos liikut Mäntän suunnilla!

Eija-Liisa Ahtila: Mahdollinen rakkaus

Elina Brotherus: Playground/Leikkikenttä

Elina Brotherus: Playground/Leikkikenttä

Majoitusvinkki: Peltolan luomutila

Loppuun vielä vinkki majapaikasta läheltä Mänttää! Pidimme kovasti ystävällisen perheen ylläpitämästä Peltolan Luomutilasta järven rannalla Vilppulassa. Yövyimme siellä kauniin vanhan aittarakennuksen talonpoikaishenkisessä huoneessa. Naapurina pihamaalla oli kanoja ja kukkoja, ja aamulla majatalon vieraat kokoontuivat aamiaiselle päärakennukseen, jossa talon vanhin isäntä kertoili leppoisasti keinutuolista käsin tarinoitaan Suomen historian eri vuosikymmeniltä.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Ei ole pakko lähteä edes maakuntiin saakka, jos tahtoo nauttia kesätaidenäyttelystä luonnon keskellä. Nissbackan veistospuisto avaa ovensa jälleen täksi kesäksi.

Teimme viime kesän lopussa pyöräretken Vantaalle katsomaan kuvataiteilija Laila Pullisen (1933–2015) töitä. Kaunista veistospuistoa ja sukutilaa pyörittää nykyään taiteiijan poika Jean Ramsay. Veistoksia on siroteltu pitkin kaunista tonttia, ja kävijät pääsevät tutustumaan myös Pullisen ateljeehen, josta löytyy mm. räjäytystekniikalla ja ampumalla – aivan ranskalaisen Niki de Saint Phallen tyyliin – tehtyjä kuparireliefejä.

Tänä kesänä puistossa aukeaa 3.6. Laila '58: kuvanveistäjän ensiaskeleet -näyttely, joka palaa 60 vuoden taa muistelemaan Pullisen ensimmäistä yksityisnäyttelyä. Puisto on avoinna kesäkauden, 1.6.–1.9., ke 12–18 ja su 12–16. Sunnuntaisin puistossa on opastettu kierros klo 14.

Ota piknikviltti mukaan ja nauti eväät oman suosikkipatsaasi varjossa!

Nissbackan kartanon veistospuisto, Sotungintie 4, Vantaa

Nissbacka.com

Lue myös:

Muumimaisemia maan laidalla – Söderskärin majakkasaari

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Ympäri maailmaa kiertänyt Stanley Kubrick – The Exhibition vetää leffafriikin hiljaiseksi. Se esittelee monipuolisin materiaalein Stanley Kubrickin (1928–1999) matkan nuoresta lupaavasta kuvajournalistista yhdeksi kaikkien aikojen suurimmaksi elokuvaohjaajaksi. Näin kokonaisuuden uudenvuodenmatkallani Kööpenhaminan GL Strandissa ja syvennyin siihen niin, että museon henkilökunta sai lopulta häätää meidät erikseen ulos paikan jo sulkeuduttua.

Näyttely esittelee Kubrickin tuotantoa selkeän kronologisesti, ja siitä välittyvät hyvin elokuvanteon eri aspektit. Klaffitaulut, elokuvajulisteet, käsikirjoitusnivaskat, yksityiskohtaiset käsin laaditut tuotantokartat, ohjaajan (2001: Avaruusseikkailu -elokuvan erikoistehosteista voittama) uran ainoa Oscar sekä kuvauksista säilytetyt puvustukset ja esineistöt tuntuvat suorastaan pyhäinjäännöksiltä hartaalle elokuvafanille.

Esillä on myös ohjaajan keräämä, pelkäksi taustatyöksi jäänyt mittava Napoleon-arkisto. Valitettavasti Napoleon-elokuva ei ollut edes ainoa Kubrickilta toteuttamatta jäänyt projekti. Näyttely kertoo myös, kuinka ohjaajan suunnittelema holokausti-elokuva jäi Steven Spielbergin Schindlerin listan jalkoihin ja kariutui huonon ajoituksen vuoksi, A.I. – tekoäly puolestaan siirtyi vuosikymmeniä myöhemmin lopulta Spielbergin ohjattavaksi.

Stanley Kubrick – The Exhibition sulkeutui jo Kööpenhaminassa mutta siirtyy seuraavaksi ilmeisesti Barcelonaan myöhemmin tänä vuonna.

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Graffitista on tullut salonkikelpoista museomaailmassakin. Vantaan taidemuseo uudistui kaksi vuotta sitten Artsiksi ja erikoistui urbaaniin taiteeseen. Helsingin taidemuseo HAM avaa huhtikuun alussa suurnäyttelyn Graffiti. Taidehallissa puolestaan avautui jo alkuvuoteen graffititaiteilija EGSin oma näyttely EGS: Writing My Diary.

Graffitista vähitellen myös perinteisen taiteen puolelle laajentaneen EGSin näyttely istuu upeasti Taidehallin avaraan tilaan. Kolme nimikirjainta, taiteilijan tägi, muuntautuvat moneen. Esillä on mustetöitä paperilla, lattiasta kattoon toteutettua seinämaalausta, lasiveistoksia, Mäkelänkadulta kaadetuista puista tehty installaatio sekä valokuvia taiteilijan töistä eri puolilta maailmaa.

Katutaiteilijoiden jalkautuminen museoihin on Suomessa vielä varsin tuore ilmiö, joten näin suurta näyttelyä voinee pitää historiallisenakin. Raikas näyttely on esillä vain puolitoista kuukautta – varo, ettet missaa!

EGS: Writing My Diary, Taidehallissa 13.1.–25.2.2018

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Kevät etenee harvinaisen hitaasti eikä nyt vapun jälkeenkään puissa juuri näy edes silmuja. Jos toivot jo kärsimättömästi luonnon puhkeavan kukkaan, suuntaa odotellessa Janne Mikael Rehmosen Born on the 3rd of June PART III -näyttelyyn. 

Rehnonen oli alunperin suunnittelemassa itselleen ruusuaiheista tatuointia ja etsi siihen malleja. Sitä kautta hän innostui maalaamaan kukkia vanhojen kukka-asetelmamaalausten pohjalta. Esillä olevista teoksista osa on maalattu myös taiteilijan omista valokuvista.

Näyttely on avoinna 9.5. saakka Creat Space -galleriassa, Albertinkatu 12, joka päivä klo 12–18.

Lisää kukkia:

Kukkameren keskellä – Pentikin näyttely Taidehallissa

Monet'n puutarhassa Ranskassa 

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Vaikutuin Japanin matkallamme syvästi jo Hakonen ulkoilmamuseosta, mutta toinen upea taidekokemus ja oma suosikkijuttuni koko reissulla oli Naoshiman taidesaari. Saari osa kahden taidetta tukevan organisaation 80–90-lukujen taitteessa perustettua projektia, jossa on mukana myös viereinen Teshiman saari. Tulimme Hiroshimasta päin luotijunalla, jonka matkan varrella vaihdoimme hitaaseen paikallisjunaan, ja saavuimme sillä rannikolle pienellä Unon asemalle. Nukuimme pikkukylässä perinteisessä ryokan-majatalossa, ja aamulla hyppäsimme lauttaan ja vietimme päivän Naoshimassa.

Saapuessamme Unoon taifuuni yllätti suoraan päällämme kastellen kaikki matkatavaramme, ja iltakymmenestä jatkuen koko yön satoi kuin saavista. Olin varma, että joutuisimme perumaan koko saariretken, mutta aamulla sade taukosi ja Naoshimassa oli pilvistä mutta lämmintä ja siten mukavaa liikkua. Saarta voi kiertää bussiyhteydellä museosta toiseen, mutta kaikkein paras tapa on vuokrata pyörä satamasta ja kierrellä saarta omatoimisesti. Japanilaiset turistit tuntuivat käyttävän lähinnä sähköpyöriä, ja saimmekin suurta kunnioitusta ja hilpeyttä osaksemme, kun reippaasti poljimme vaihteettomilla pyörillämme ylös jyrkempiäkin ylämäkiä.

Saaren upeaa kulttuuriantia ovat arkkitehti Tadao Andōn suunnittelemat minimalistiset mutta kekseliään kokemukselliset betoniset taidemuseot (Benesse House, Chichu Art Museum ja Lee Ufan Museum), perinteisiin vanhoihin puurakennuksiin luodut Art House Project -teokset sekä ulkoilmaveistokset. Saarelta löytyy esimerkiksi Yayoi Kusaman, Bruce NaumaninNiki de Saint Phallen ja Andy Warholin töitä.

Chichu-museossa pääsee myös ihailemaan Claude Monet'n lummemaalauksia (Pariisin Musée de l'Orangerien tapaan) luonnonvalossa lattiasta kattoon valkoisessa huoneessa. Yksi mieleen painuva teos samaisessa paikassa on myös auditorioksi rakennetun huoneen täyttävä Walter De Marian installaatio Time/Timeless/No Time (2004). Varaudu jättämään kengät narikkaan, kun kuljet museon tiloissa.

Lounaan voi taidekierroksella nauttia museoiden ravintoloissa, ja saarelta löytyy muitakin ruokapaikkoja ja ainakin pari boheemia kahvilaa ja baaria. Muumimukeista kahvia tarjoilevan Konichiwa-kahvilan menussa pahoiteltiin huvittavasti, ettei pyörällä liikkuville vieraille tarjota alkoholia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin mennyt kylpemään mosaiikkeja ja Las Vegas -tunnelmaa yhdistelevään, iloisen näköiseen Naoshima Bath -kylpylään. Sadeviitoillekin saatiin loppupäivästä käyttöä, kun vesi alkoi taas ryöpytä täydellä voimalla ja kiisimme sateessa pyörillämme takaisin satamaan.

 

LUE LISÄÄ:

Junalla Japanissa: Kioto, Nara ja Hiroshima

Junalla Japanissa – Tokio

Junalla Japanissa – kenkkuileva Fuji

Junalla Japanissa – veistoksia vuoristossa

Junalla Japanissa – rentoilua Hakonessa

Junalla Japanissa – junapassi

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Hito Steyerl: Factory of the Sun (2015), videoinstallaatio

Anna Uddenberg: Savage #5 (2016), veistos

Andrey Bogush: Proposal for image placement (stretched, curtain) (2017), installaatio

Charles Richardson: Headbone (2015), video

Tuomas A. Laitinen: Receptor (2017), videoinstallaatio

Kansainvälisen nykytaiteen suurnäyttely ARS täräyttää ovensa auki tänä perjantaina. Edellisestä kerrasta on huomaamatta ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Kotimainen näyttelykonsepti tarjoaa taas mittavan kattauksen tuoretta länsimaista nykytaidetta. Tapahtumapaikkana on viimeisimpien kertojen tapaan Kiasma, joka on kokonaisuudessaan valjastettu ARSin käyttöön.

ARS17:n teemana on digitaalinen murros (kas kun ei "digitalisaatio"), ja sitä kautta luvassa on erityisen paljon videotaidetta. Moninaisten videoiden ja videoinstallaatioiden lisäksi joukkoon mahtuu silti muunkilaisia installaatioita ja veistoksia. Aiheiden ja toteutusten puolesta skaala on laaja, ja voi varmaan olettaa, että jokaiselle löytyy jotakin, joka kiinnostaa. Myös kotimainen taide on hyvin edustettuna.

Yksi mieleenpainuvimmista teoksista on brittiläisen Ed Atkinsin valtavassa koossa esitettävä, elokuvien ja mainoksien efektejä lainaava HD-video Ribbons (2014), joka jakautuu kolmeen eri huoneeseen ja vie näin lähes yksinään museon neljännen kerroksen. Herkempää taiteellista linjaa edustaa suomalaisen Tuomas A. Laitisen läpikuultaville kankaille heijastettu videoinstallaatio Receptor (2017). Kaikista näyttelyn teoksista saa helposti lisätietoja netistä löytyvän ARS17-oppaan kautta.

Huhtikuun puolessa välissä näyttelyyn saadaan vielä uutta houkuttelevaa sisältöä. Hollywood-näyttelijänä ja mm. uutena Indiana Jonesina tunnettu Shia LaBeouf vaikuttaa nykyisin taiteilijakollektiivissa LaBeouf, Rönkkö & Turner. Kolmikon teos #ALONETOGETHER (2017) avautuu Kiasman kolmannessa kerroksessa 12.4., kun taiteilijakolmikko muuttaa kuukaudeksi Lappiin kukin omaan syrjäiseen mökkiinsä ja pitää yhteyttä toisiinsa ja ulkomaailmaan ainoastaan videoyhteyden kautta. Yleisö voi seurata taiteilijoita ja puhua näille livestriimauksen kautta Kiasmaan rakennetussa pikku mökissä.

Fyysisen näyttelyn lisäksi ARS17 löytyy teemansa mukaisesti myös verkosta ARS17+-sivustolta. Verkkoteosten joukosta löytyy mm. suomalaisen taiteilijaduon Pink Twinsin eli veljesten Juha ja Vesa Vehviläisen teos Infinity (2017), jossa kuka vain voi miksata duon tuottamasta elektronisesta musiikista ja äänitaiteesta uudenlaisia äänimaisemia.  

ARS17 Kiasmassa 31.3.2017–14.1.2018. (Kutsu näyttelyyn saatu blogin kautta.)

SEURAA BLOGIA: FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Pikkuseikkoja

"En tuonut teoksia Taidehalliin, vaan tein Taidehallista taideteoksen."

Anu Pentikin sitaatti salin seinällä tiivistää ytimekkäästi vasta-avatun Pentik-näyttelyn luonteen. Jos odottaa näkevänsä museossa Pentikin perinteisiä vaaleita keramiikka-astioita rivissä hopeoitujen porojen ja muiden koriste-esineiden kanssa, saa yllättyä.

Keramiikkaa vierailija toki kohtaa mutta suurten installaatioiden muodossa. Pentik on luonut savesta Taidehallin kolmeen suureen saliin valkean taivaan, pastellivärisen kivisen maan ja kukkien täyttämän paratiisin. Viimeisessä salissa mieliala kohoaa automaattisesti, kun kuljeskelee suurten murretun väristen savikukkasten keskellä. Aivan kuin kesä olisi yhtäkkiä puhjennut ympärille.

Kolme tilaa -näyttely näyttää, että Anu Pentik ei ole pelkästään keramiikkataiteilija vaan ylipäätään taiteilija. Viimeiset 10 vuotta hän onkin omistautunut nimenomaan taiteen tekemiselle vaikka toimii yhä myös perustamansa Pentik Oy:n taiteellisena johtajana.

Anu Pentik: Kolme tilaa, Taidehallissa 14.5. saakka

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Oli aikoja, kun Kruununhaasta löytyi vielä matalia puutaloja, klassisia lyhtypylväitä ja lauta-aitoja, hevosvaunuja ja loppumaton mukulakivetys. Tervasaareen ei voinut kävellä suoraan Pohjoisrannasta, ja Siltavuorenrannassa oltiin kauan ilman pyörätietä. Snellmaninkadun pohjoispääkään ei ole aina päättynyt yliopiston vanhaan fysiologian laitokseen.

Nykyisen Muumi-kahvilan paikalla oli yksikerroksinen puutalo, myöhemmin uudemman rakennuksen kivijalassa Elannon sekatavaramyymälä. Jotkut asiat ovat yllättäen säilyneet: sekatavaramyymälän punavalkoinen hexagon-laattalattia on selvinnyt läpi Elannon, Marketta-myymälän ja Siwan kaudet ja värittää nyt japanilaisten turistien suosimaa kahvilaa.

[Juttu jatkuu kuvien jälkeen.]

Snellmaninkatu. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkadun ja Liisankadun kulma. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkadun ja Liisankadun kulma. Kuva: Signe Brander, 1908 / Helsingin kaupunginmuseo

Snellmaninkatu. Kuva: Karl Mitterhusen, 1897 / Helsingin kaupunginmuseo

Liisankatu länttä (Kaisaniemeä) kohti. Kuva: A. E. Rosenbröijer, 1898 / Helsingin kaupunginmuseo

Liisankatu itää (Tervasaarta) kohti. Kuva: A. E. Rosenbröijer / Helsingin kaupunginmuseo

Oikokatu. Kuva: Signe Brander, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Siltavuorenranta. Kuva: Reinhold Hausen, 1907 / Helsingin kaupunginmuseo

Elannon sekatavaramyymälä n:o 5. Kuva: Tuntematon, 1930 / Helsingin kaupunginmuseo

Finna.fi-palvelussa voit katsella, miltä omat kotikulmasi ovat näyttäneet menneinä aikoina. Esimerkiksi Krunasta kuvia löytyy erityisen runsaasti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta sekä 1960–1980-luvuilta. Kuvia voi etsiä syöttämällä kadun tai kaupunginosan nimen sivuston hakuun tai kokeilemalla paikannusta sieltä, missä olet juuri nyt.

 

Seuraa blogiani: FacebookInstagram, Bloglovin'

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Sekä maalaus- että videotaidetta tekevä Jenni Hiltunen (s.1981) on tuonut Galerie Forsblomiin värikkäitä öljyväritöitään naisista. Silmää miellyttävien muotokuvien tyyli tuo vahvasti mieleen englantilaisen Chantal Joffen, jonka töitä on ollut aiemmin esillä täsmälleen samoilla seinillä, joskin Joffen naiset ovat vielä siloittelemattomampia.

Parhaiten Hiltunen taidetaan muistaa Kiasman hankkimasta, saamelaispuvut ja twerkkauksen yhdistäneestä videoteoksesta, joka nostatti pienoisen kohun viime keväänä. Hiltusen työt kommentoivat tätä päivää, muun muassa sosiaalista mediaa, individualismia ja poseerauskulttuuria. 

Forsblomissa esillä olevat muotokuvat hyödyntävät muotikuvien estetiikkaa, mutta naiset näyttävät tarkoituksellisen välinpitämättömän sijaan aidosti välinpitämättömiltä, väsyneiltä ja kyllästyneiltä. Inhimillisten mallien olemus on veltto ja silmänympärykset tummat. Murretut sävyt, pastellivärit ja tasapainottava kontrastin käyttö sulauttavat kohteet osaksi ympäristöään.

Jenni Hiltusen Nothing Else Matters Galerie Forsblomissa 5.3. saakka

Ladataan...
Pikkuseikkoja

Aiko Tsukaharan Cloud (2012), taustalla Tapio Wirkkalan Eteläpohjalainen jokimaisema (1953)

Hannu Väisäsen March Yellow (2008), taustalla Jukka Mäkelän Full Moon II (2012) ja Pekka Halosen Kelo (1905)

Kari Cavénin Cool Panties (2014)

Vasemmalla Markus Konttisen Keltainen joki (2008), oikealla Marianna Uutisen Nimetön (2011)

Yksityiskohta Eva Anttilan kuvakudoksesta Työ ja elämä (1952)

Olen nykytaiteen ystävä, mutta niinhän se on, ettei nykyaikaa voi täysin ymmärtää ilman historiallista perspektiiviä. Siksi viikonvaihteessa avoinna oleva harvinainen näyttely on näkemisen arvoinen, jos tahtoo hyvän yleiskuvan kotimaisesta taiteesta läpi aikojen. 

Osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa Suomen Pankki avaa ovensa yleisölle ja esittelee laajaa taidekokoelmaansa EMMA-museon entisen johtajan Markku Valkosen kuratoimalla näyttelyllä. Yli 100 taideteoksen rinnalla tarjotaan klassisen musiikin esityksiä ja talousaiheisia tietoiskuja.

Taidenäyttely esittelee yleisölle sellaisia kansallisaarteita kuin Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheinen Aino-triptyykki (tämä versio on vielä vanhempi kuin Ateneumissa esillä oleva), Juho Rissasen parin kerroksen korkuinen värikäs lasimaalaus ja Albert Edelfeltin pastelliteos Pariisilainen malli.

Vanhan rinnalla nähdään myös uutta, sillä näyttely etenee tasaisesti läpi vuosikymmenten tähän päivään saakka. Mukana on mm. Tapio Wirkkalan vanerityö Eteläpohjalainen jokimaisema, Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän grafiikkaa sekä Hannu Väisäsen teokset March Yellow ja sen takaa aivan yllättäen löytynyt Kotipihan kiveys.

Näyttely on avoinna juuri nyt, neljä päivää: pe 27.1. – ma 30.1., arkisin klo 14–20 ja viikonloppuna klo 11–17. (Ovet sulkeutuvat tuntia ennen sulkemisaikaa.)

Olen itse työni puolesta taidenäyttelyssä mukana sekä tehnyt sen verkkosovellusta. Siksi tahdon tätä kautta jakaa sanaa kaikille taiteen ystäville. Omat suosikkini näyttelyssä ovat Juhani Linnovaaran hassuttelevat muotokuvat historian henkilöistä, Esko Tirrosen pop-estetiikkaa huokuva Fragmentti ja Marianna Uutisen laskoksina kimalteleva nimetön teos. Käypä näyttelyssä katsomassa omat suosikkisi!

Jos taas et pääse paikalle ja asia jää kaihertamaan, tai tahdot syventyä lukemaan teosten tarinoita, niin puolet taidenäyttelyn annista löytyy myös netistä, tsekkaa täältä:

Kansakunnanomaisuutta.fi

Pages